Elämää metsätilan pihatosta

Kerjäämäni tupakat alkavat loppua. Kysyn hoitajalta, voisiko tämä hakea minulle tupakkaa. Ei ollut vain käteistä, eikä suostunut kortillani ostamaan. Tarjoaa nikotiini korvikkeita, en kuitenkaan katsonut tarvitsevani. Olin viime joulukuussa lopettanut säännöllisen tupakoinnin ja jo melkein oppinut elämään ilman nikotiinia. Hetken kuluttua sama hoitaja tulee takaisin ja toteaa, jotta voisin lähteä mukaan kaupungille tupakkaa ostamaan. Olivat toisen potilaan kanssa lähdössä läheiselle huoltoasemalle savukekaupoille. Lähden mukaan, jotta saan näitä ajantappo patukoita. Iltapäivällä minulle annetaan tuoteselostus lääkkeestä, mitä pitäisi ruveta syömään. A4 liuskallinen mahdollisia haittavaikutuksia, nappi mikä tekee vaivaiseksi, tuli lähinnä mieleen. Kehoittivat kuitenkin kokeilemaan, suostuin. Otin pillerin illalla, mikä taisi heikentää yöunen laatua. Luultavimmin puolet yöstä valvoin. Normaalisti nukun kunnolla. Perjantai, puolenpäivän tienoilla kerrotaan, jotta voin lähteä kotiin. Saan bussilipun paikallisliikenteeseen, millä pääsen keskustaan. Sopivasti tunnin päästä oli auto menossa Ouluun. Nostan viisikymppisen seinästä, ostan mukin kahvia ja menen pihalle odottelemaan. Lyhyt hameinen nainen on rahaa vailla. Bussi tulee ja pääsen odottelemaan viinakauppaan pääsyä. Äiti oli hävittänyt kaljat, mitkä keskiviikkona jäi. Niinpä syön ja lähden uutta kanisteria hakemaan. Kirjoittelen internettiin outoja ja möykkään takapihalla, väärinkohdelluksi tulemista. Elämme maaliskuun loppua.

Lauantaina haen kirjoitettuja lääkkeitä. Juopottelen sunnuntainkin, jotenka pidän maanantain lomaa. Maanantaina oli aika päihdetyöntekijälle, tämä soittaa työnantajalleni, jotta olen huomenna tulossa töihin. Tiistaina johtaja ensitöikseen ottaa minut puheilleen. 'Onhan kaikki hyvin? Kotona vähän ongelmia. Niinhän meillä kaikilla joskus on. Onko sinulla lääkkeitä? On. Otathan niitä? Juu.' Kysyy onko työpaikalla mitään osuutta asiaan, totean jotta ei ole. Elämä jatkuu kuten ennenkin, juopottelen viikonloput ja kirjoittelen sekavia sähköiselle taivaalle. Olisiko ollut muutaman viikon päästä taas tapaaminen paikallisen psykologin kanssa. Ihmettelee antaumusta oluen lipittämiseen ja lisää annosta määrätylle lääkkeelle puolella tabletilla. Kertoo jotta jos en lääkettä ota, tämä voidaan antaa injektiona. Täytyy siis ruveta ynnäilemään, paljonko lääkkeitä menisi, jos niitä ottaisi. Huijjaukseksi apteekista käydä laatikot hakemassa roskiin vietäväksi. Sainhan täyden kelakorvauksen mielenterveyslääkkeisiin tällä Jyväskylän matkalla. Viikoittain joudun tämän jälkeen käymään tällä päihdetyöntekijällä. Samat asiat kuin ennenkin, lisäksi vain valehtelen tätä lääkettä syöväni. Ahdistavaa, tuntuu vähän ettei juttu mene läpi. Uskoo kuitenkin, tai valehtelee uskovansa. Viikonajan kokeilen syödä tätä lääkettä, paino nousee muutamalla kilolla. Vaikka liikunta/ ruokailu tottumuksiani en muuttanut. Kokeilen myös alkoholin kanssa. Lääkäri sanoi, jotta täytyisi myös alkoholinnautintapäivänäkin ottaa. Edellistä aivotoimintajarrua ottaessani en ottanut lääkettä silloin, kun alkoholia otin. Kokeilin, mutta unettavan vaikutuksen takia lopetin samaanaikaan käytön. Niinkuin tämäkin yhteisvaikutus oli unettava. Muutaman oluen jälkeen piti lähteä nukkumaan. Kokeilinpahan, jotta voin tarvittaessa sanoa asiasta. Olimme tuolloin vapun tienoilla, päivällä oli poliisi kuulustelu reilun vuodentakaisen Venäläiselle naiselle kirjoittelun johdosta. Olin antanut muutenvain 150€ rahaa, tämä olikin kuulema jokin laajempi petoshomma. Jostain keksin ryhtyä kaveria hakemaan suomi24.fi treffipalvelun kautta. Eihän sellaiset pelit minulta tietenkään onnistu, mutta kokeilen. Venäläisiksi naisiksi esittäytyvistä henkilöistä alkaa olemaan tunkua. Kun kirjoitin ilmoitustaululleni jotain, töissä kommentoitiin asiaa. Kerron olleesta päihdekeskeisestä elämästäni, johtaja seinänläpi törkeällä äänellä tumaa 'mietippä sitä'. Haen suoraan seksiseuraa, työkaverit näyttävät vihaista naamaa ja nälvivät asian kokemattomuudesta. Rupean näille Venäläisiksi naisiksi esittäytyville henkilöille kirjoittelemaan. Kaksi tälläistä osoittautui työnijohdolle kirjoitteluksi, ainakin.

Perjantai 12.kesäkuuta, teen pyhiinvaellusmatkan poltetulle kotitilalleni. Neljä autoa ja tilan päärakennus pääsivät pyromaanin käsittelyyn. Laitan nuotion makkaran paistoa varten, juon viiniä ja otan muutaman kuvan tuhonjäljistä. Lähetän kuvan tällaiseen huijjaus osoitteeseen. Saatesanoilla viittaan epäillyn asuinpaikkaan. Vastauksena tulee 'Haluan löytää toinen puoli, rakentaa perhe ja hankkia lapsia! ja sinä?'. Myötäilen tätä tahtoa takaisin. Seuraavana maanantaina johtaja paikalle tullessaan ensimmäisinä sanoinaan tumaa 'Saahan sitä yrittää' tyyppisen lausunnon. Peli oli sitä myöten selvä, kirjoittelin työnijohdolle. Välillä kirjoittelin työasioita, välillä omia, joskus vittuunnusta rikottuna olemiseen.

Kerron juoksemisessa kipeytyneestä polvesta sähköpostin välityksellä. Johtaja aamutoimenaan edessäni toteaa 'ei pysty kävelemään'. En tiedä, mitä hän tällä tarkoittaa. Viikonloppu edessä, jos se siitä paranisi. Maanantaina pääsen sahailemaan kohtuu pitkää portaikkoa edestakaisin pahvilaatikoiden kanssa. Kannamme Venäjälle lähteviä avustusvaatteita kuorma-auton kyytiin. Polvi kivusta pehmoinen, hyvä jotta pystyn kävelemään. Väärin astuttu askelma alas mentäessä ja olisin pyörinyt loppumatkan. Tästä uroteosta saamme ateriat kunnan ruokalassa. Työnantaja osti minulle ja toiselle, joka tätä työtä teki päivän ruuan. Ruokalan penkiltä noustessani meinaan taas olla polvillani. Tiistaina varaan terveyskeskuksen päivystykseen ajan. Käyn aamupalverissa. Kerrotaan olevan työvälineiden turvatarkastus. Yksi vääräteräinen raivaussaha, mihin ei uskalleta sopivaa terää pyytää. 50väljää haravaa. Otan puheeksi turvakenkien ostattamisen ja kielletään työnantajan vastuu, tälläisiä pelejä työntekijälle ostaa. Työsopimusta tehtäessä pitäisi kertoa, jos työ vaatii tekijältä joitain omia välineitä, suojavarusteita. Kuin myös kerron, jotta yhdeksän pintoihin pitäisi terveyskeskukseen mennä. Ottaa arvovalta loukkauksena, kun puhun pakosta. Todetaan "tenniskyynärpää" polvessa. Saan kolme päivää sairaslomaa, särkylääkkeitä ja kortisooni piikin. Lähden työnantajalle esittämään sairalomatodistuksen. Tämä sanoo jotain turhaa ja mutristelee suutaan. Nerokkaana keksin lähteä tekemään tuttavuutta alakerran tyttären kanssa. Aiemmin oli osoitettu, jotta hän siellä vuokseni riepuja viikkaamassa olisi. Pidän päivän monologin, kysyn saako huomenna tulla. Jos hän töihin tulee, toteaa. Tilanne oli vaikea, ulkopuolisen silmiin naurettava. Aamulla keksin juopotella päivän, jos tämä rättikioski on tyhjä. Otan lompakon mukaan ja lähden kunnantaloa kohti. Tupakkapaikalla vastassa ilmeisen värvätyn kaverin kanssa. Hiippailen taukotilaan kahvia juomaan. Joku työkaveri tulee lomalaisen kaljoja mainostamaan. Käyn hetken istumassa tässä toimipisteessä, missä minun luultavimmin pitäisi olla. Tajuan asian vaikeuden ja lähden olutta ostamaan. Juon päivän, hieman johdolle kirjoittelen törkeyksiä. Lähden esittämään kuntoani ja kertomaan uroteoistani. Eihän siihen mitään sanota. Käynen pikaruokaravintolassa syömässä ja haen lisää olutta. Jatkan saman sekavuuden jauhamista kotiin päästyä, taisi muisti lähteä. Aamulla äidin puhelin soi ja herään. Kello jotain kymmenen tietämissä. Minua varmaan odotetaan, kamppeet niskaan ja kunnantaloa kohti. Basaari on tyhjä, taukotilassa ei näy ristinsielua. Lähden takaisinpäin ja työnjohto pöllähtää eteeni puheilleen pyytämään. Työntekijä sairaslomanaikana, humalassa, ei saa tulla ostoksille.

Perjantaina taas työpäivä. Aamusaarnan jälkeen, luostarin avaimia hakiessa, käskettiin jättämään tämä kyseinen työntekijä rauhaan. Pelkää kuulema seuraamistani? Päivä menee normaalisti. Päivän jälkeen jään kysymään asiaa, mutta en viitsi, kun toinen työntekijä jää kaveriksi "turvaksi?". Viikon, parin päästä johtaja saarnallaan toteaa 'täytyyhän ne pussit välillä tyhjentää'. Tulee ohjeistamaan kaverin kanssa työmaata, harvinaista. Sama kaveri, joka keväällä esitykseksi edessäni kaivoi jonkun naisen perää. Näin lähelle tulemistahan pitäisi tulkita seksuaalisena ahdisteluna. Kirjoitan tänne suomi24ään lauseen 'kun ymmärtää, ei tarvitse ajatella'. Seuraavanapäivänä johtaja puhuu apuna saaduille ylijäämä leiville ja vetää sekavan puhe-esityksen muutenkin. En ymmärtänyt puheesta juuri mitään ja jään päiväksi itsekseni hommailemaan. Keskustan jalkakäytävien reunoja hinkkailen päivän. Lähetän itsestäni kuvan, jossa näkyy epätasainen luomi. Tulee mieleen, jotta näitä voisi olla hyvä käydä lääkärille näyttämässä. Laitan perään kuvan, missä on suu mutrussa. Ajetaan seuraavanapäivänä pois koko kauppakeskuksesta, kun menen toimettomuutta istuskelemaan. Käyn varaamassa lääkärille ajan. Johtaja suumutrussa kätyreineen ohitse menee, kun iltapäivällä olen kaljaa keskustassa juomassa. Kaikesta tästä ärtyneenä teen kirjailman, mitä uhoan laittavani eteenpäin, jollei asiaan selvyyttä tule. Lähetän tälläiseen valhesähköpostiin asian. Mitään ei vain tapahdu. Korjaan aamulla torilta tupakannatsat, tyhjennän roskapöntöt ja haen yllätys yllätys olutta. Lähden kotiin ja lähetän tämän kirjailman kaikille kansanedustajille. Huonoista vastauksista suivaantuneena teen vielä rikosilmoituksen poliisille ja uhoan suomi24.fi:n keskustelussa.

Oikeuden eteen taisteluni vaikuttaa turhalta, viikonpuolessavälissä saan syyttävän tekstiviestin johdolta. Minä kohtelen huonosti, työt täytyy hoitaa. Työmaata mielessäni leimaa kunnolla hoitamattomat työt. Ainoa virheeni on humalassa, sairaslomalla "ostoksilla" oleminen. Pyydän verokortin postiin, luulen fiksun naisen ymmärtävän tämän irtisanoutumisena. Olin vähän aikaisemmin lopettanut tässä työssä käymisen. Tulevana sunnuntaiyönä kirjoitan kännissä jotain pöljää, syytän narsistiksi. Aamulla on ambulanssi oventakana, puhalluttavat ja kysyvät ja missä mennään. Käynen aamulenkillä ja haen kaljaa. Olen muutamanpäivän juomatta. Menisiköhän puolitoista viikkoa, johtaja soittaa kun olen aamulenkille lähdössä. En vastaa, koska tulkitsen tämän vainoamiseksi. Olin juuri kirjoitellut internettiin sellaista, mitä hän tuskin hyväksyy. Kehunut itseäni rohkeaksi. Laitan viestin 'Meinattiinko valehtelua jatkaa?'. Seuraavana päivänä hän pyytää tekstiviestillä puheilleen. 'Hei, tule käymää, niin selvitetään miten jatkossa toimitaan. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi työsuhteen irtisanomisessa.' 'Rikoksen uhriutta tässä pakoilen.' 'Ei sinun tarvitse mitään pakoilla. Tule käymään.' 'Oliko tuo niinkuin anteeksipyyntö?' 'Ei ole anteeksipyyntö, mutta tule selvittämään asioita.' 'Tammikuusta elämäni tukkona, siinä on selitettävää.' Asia loppui siihen. Jossain loppuviikosta kirjoitan jotain turhia törkeyksiä taasen. Lähettelen tappouhkauksia kunnantalon palautelaatikkoon. Mitään ei tapahdu. Tämän onnettaren nimipäivänä keksin ryhtyä "vainoamaan" häntä. Tietoisena julkisten kirjoitusteni seuraamisesta, kirjoitan aikeistani julkisesti. Odotin ajanvietto kaveriksi, mutta onnellisena hiippailee ohitse. Seuraavana päivänä, perjantaina, vaikean oloisena kunnantalon pihassa nostaa kättään. Poliisi kurvaa kunnantalon toiselle puolella samaanaikaan. Juopottelen ulkona iltapäivän. Illalla kotona keksin laittaa tämäntyönjohdolle 47tekstiviestiä: maista lahna itku. Ja pyöreän 200kertaa sähköpostin tämän asian tiivistelmästä. Maanantaina aamulenkillä ollessani ilmeisesti poliisi soitti. Se siitä. Jatkan puheille tulemisen mahdollisuuden antamista. Perjantaina kehun tulevani kyseisen työpaikan portaikon eteen odottamaan. Hieman vajaa kaksi olen tässä. Työmaakomentajaksi itseään tituleeraava rahvas naaras on nousemassa portaita ylös. Kävelen muinamiehinä ohitse, eihän minulla tälle mitään asiaa ollut. Takaa kuuluu vaimea huuto 'Sami'. Olisi pitänyt jatkaa matkaa, käymme turhan keskustelun, missä hän kieltää minulle mitään väärää tehneensä. Menen kunnantalon eteen odottamaan tätä nuorempaa naista. Hetken kuluttua saapuu, tämä työmaakomentaja mukanaan, yrityksen korkein toimihenkilö. Kuka tämän kaiken paskan takana luultavimmin on. Nuorempi kertoo toimeni ahdistavan, pyytää lopettamaan, ei ole tunteita minua kohtaan. Pyydän anteeksi ja toivotan hyvää jatkoa, molemmille. Kokovuosi olisikin ollut yhtä tyhjäneteenleikkiä, vaikea uskoa.

Seuraavana maanantaina ryhdyn kirjoittamaan tätä tarinaa suomi24.fi:n keskusteluun. Tiistaina ambulanssi hakee minut lenkiltä lääkärin puheille. En ole aivan suostuvainen hyppäämään kyytiin, kuulema pakko, muuten poliisi voi hakea. Niinpä lähden mukaan. Ohjaavat minut terveyskeskuksessa odottamaan, 'lääkäri kutsuu kohta', lähtevät pois. Odottelen jonkun 5minuuttia, eikä mitään tapahdu. Lähden kävelemään kotiin ja jatkan ylläolevan tarinan muodostamista. Olisiko viikonloppuun mennessä satu valmis. Menee muutama viikko, poliisi pöllähtää eteeni, kun olen lenkillä. Taas pitäisi mennä lääkärin puheille. Olen kuulema etsintäkuulutettu? Lääkäri on vähän huolestuneen oloinen julkisista kirjoituksistani. Soittaa Jyväskylään psykiatriselle osastolle, sopivat jotta minua lähdetään sinne viemään. Tiuskaisen hieman, taas pakkohoitomääräys. Lähden ambulanssilla matkaamaan kohti Jyväskylää. Kello voisi olla jotain 4-6:n tietämissä, kun olemme perillä. Saan ruuan ja pääsen psykologin puheille, tai toisinpäin. Keskustelemme päihteidenkäytöstäni, mitä olen "vetänyt". On kuulema valitettu julkisista kirjoituksistani. Olin solvannut entistä työnantajaani humalaspäissäni. Mistä voisi herätä kysymys, mitä vittua minua vahditaan? Suostun viettämään yön täällä. Aamupäivällä otetaan sydänfilmi, annetaan b-vitamiini piikki ja resepti uusin psykoosilääkkeisiin. Lupasin kokeilla, vaan ole käynyt sellaisia hakemassa. Syön ruuan ja lähden matkaamaan kotia kohti. Kahtena seuraavana päivänä piti käydä hakemassa b-vitamiini piikit paikallisesta terveyskeskuksesta. Syö kuulema reilu alkoholinkäyttö b-vitamiini varantoja.

Menisikö muutama viikko, minulle tulee haaste oikeuteen. Minulle haetaan lähestymiskieltoa. Ei harmainta hajua, kuka tällaista hakee. Paineissa otan oluen, jonkinlainen haastemies tuo asiasta paperit kotiin. Selviää, jotta lähestymiskiellon hakija oli tämä nuorinainen, kenen kanssa minun piti tehdä tuttavuutta. 'Olen kaikkialla, ei uskalla ulkona liikkua'. Reilun viikonpäästä on oikeudenkäynti, mietin kannattaako sinne mennäkkään. Päädyn selkärankaiseen ratkaisuun. Suunniteltuna puolustuspuheena 'Olen pyynnöstä lopettanut toiminnan.' Vainoamisen ja ahdistelun takia lähestymiskieltoa haettiin. Koittaa istuntopäivä ja matkaan bussilla Jyväskylään. Porhosti otan taksin ja menen oikeustalolle, mikä on kadun päässä linja-autoasemasta. En tiennyt missä siellä tällainen laitos on. Vetelen höyryt sähkötupakasta ja astun taloon. Turvatarkastuksessa housut kintuissa, löysiä housuja. Vajaan tunnin kuuntelen musiikkia istuntosalin edessä. Jotain kymmentä vailla istuntoa, vastapuoli saapuu paikalle. Lähestymiskiellon hakija ja todistajana tämän työn johtaja, joka tämän sopan on keittänyt. Muutama liuska julkisia kirjoituksiani, missä osa on valhetta. Väitettiin, jotta olisin tätä asianomaista jotenkin uhannut julkisilla kirjoituksillani, vaikka näin ei ollut. Olin uhannut tätä todistajaa kunnan palautelaatikkoon, mikä sekoitettiin näihin julkisiin kirjoituksiin. 'Puolet humalassa kirjoitettua, uhkaukset ei kuulosta oikein minulta'. Olin käyttäytynyt epäasiallisesti kohtaan. Tervehtinyt oikein, hymyillyt takaisin, viettänyt aikaa hänen toimipisteessä ja höpissyt jotain. Omaa aikaa. Kerran työaikana erehdyin tänne istahtamaan ja pyydettiin poistumaan, kolmannen osapuolen johdosta, tämä oli tämän "pelin" lopun jälkeen. Väitettiin, jotta useamman kerran on jouduttu poistamaan minut täältä. Valhetta syyte, enkä ruvennut korjaamaan. Totesin suunnitelmani, 'olen lopettanut toiminnan pyynnöstä'. Millä viittasin tähän irtisanoutumiseni jälkeiseen toimintaan. Toimintani oli väännetty uhkaavaksi ja sain vuoden lähestymiskieltoa.

Kulunee kuukausi, edelleenkin asiasta vihaisena, naputtelen humalassa laittoman uhkauksen tämän yrityksen johtajan sähköpostiin. 'Ja Tommi saa selkään, ammuksia on'. Kirjoittelen samanayönä jollekkin sekavalle Oululaiselle sairaanhoitajalle. Juopottelen jonnekkin aamukuuden tietämiin, puolenpäivän jälkeen lähden taasen juoksentelemaan. Poliisi tulee taas nelostien varressa juttusille. Olen uhkaillut. Iso mies, en minä kauhean tosissani. Pitäisi taas lähteä lääkäriä jututtamaan. Pitävät terveyskeskuksen edessä neuvottelun, mitä minulle tehdään. 'Vakava tilanne'. Tunnustan että on haulikon ammuksia hallussa. Mutta se minun sekoaminen pitäisi saada loppumaan. Minua on rikottu ja suututtaa. Väärä keino hakea oikeutta. 'Jos juoksen tämän lenkin loppuun, pää selviää'. Höpisevät keskenään jotain ja kohta lähdetään lääkärin puheille. Puhutaan taas alkoholin käytöstäni, kirjoituksistani, poliisit syyttelevät. Tälläkertaa saan lääkäriltä terveen paperit, edellisellä kerralla olin skitsofrenian takia menossa. Lähden poliisin kyydillä Saarijärvelle selvittelemään, jotain. Puolitoistatuntia virun kylmässä takakontissa. Olemme joulukuun puolessavälissä, kymmenisen pakkasta, kenties. Taas iltapäivä, olemme perillä. Annan ihmeemmät vetimet ja pääsen putkaan. Rannekellon sain pitää. Vessa huuhdellaan pyytäessä, ruokaa saa tunnin sisään. Virtsaan samantien ja painan summeria, mitään ei tapahdu. Makoilen, katselen valkoisia seiniä, kuuntelen psykedeelistä tuuletinta. Joskus tunninpäästä tulee ruokaa. Perunamuussia, mauton pihvi, näkkileipää. Nälkähän tuota oli, alas meni. Yön pötköttelen, otan pieniä unenpätkiä, ajattelen vähän mitä sattuu. Sekoilen tuulettimen hurinasta, vetelen käteen paremman puutteessa. Aamulla tuodaan kuppi teetä ja pari pehmoista leipäpalaa. Ennen puoltapäivää uusi samanlainen pihvi ateria, mikä illalla, mutta ei oikein maistu. Puolenpäivän jälkeen pääsen kuulusteltavaksi rötöksistäni. Minua syytetään viestintärauhan rikkomisesta, kunnianloukkauksesta, vainoamisesta, laittomasta uhkauksesta. Kuulustelut menee, kuin rasvattu lävitse. Tutkija soittaa jonnekkin, voiko minut päästää pois. Odottelen hetken kämpässäni, puolentunnin sisään tullaan pois päästämään. Mukava jouluinen keli, lunta satoi. Lähden bussiasemalle suunnistamaan. Oikeudenkäyntejä odotellessa.

21.2.2016 syyttettiin vielä kahdesta uudesta asiaan liittyvästä rikoksesta.

<3.

Lupasin antaa anteeksi.

Tsuubiduubi , tstatsatsaa...rokenrolländbluusandjäzzzzzz