Tsunami-katastrofiin liittyy viidenlaista surua ja empatiaa. Henkilökohtainen suru syntyy omaisten ja tuttavien menettämisestä ja vammautumisesta. Se koskee vain pientä osaa suomalaisista. Toinen surun muoto on nationalistinen suru, joka syntyy oman valtion kansalaisten runsaasta menehtymisestä. Jonkin asteisena sitä kokee suurin osa suomalaisista, ja surupäivänä siihen yritettiin valtiovallan toimesta patistaakkin. Kolmas surun muoto on kultuuriin liittyvä suru, joka ensisijaisesti koskee skandinaavista kulttuuria. Esim. Ruotsin uhrimäärä surettaa monia suomalaisia. Neljäs surun muoto on ihonväriin ja rotuun liittyvä suru, joka aiheutuu vaikkapa Tsekkien ja Italialaisten menehtymisestä. Tätä surun muotoa kokee myös pieni osa suomalaisista tsunami-katastrofin yhteydessä. Viides surun muoto on ihmisyyteen liittyvä suru, joka on suomalaisilla yleensä harvinaista. Tässä tapauksessa sitä kuitenkin jonkin verran esiintyy. Se syntyy nyt kuitenkin täysin muiden surujen aiheuttamana. Kokonaisuhrimäärästä(n.150000) valkoihoisten osuus on ehkä 6-7%, mutta ilman sitä suomalaisten avustuslahjoitukset uhreille olisivat ehkä vain 10% nykyisestä. Paras todiste suomalaisten ihmisyyden puutteesta on , että nälänhätään, jossa viikoittain kuolee keskimäärin n.170000 ihmistä, ihmiset eivät anna avustuksia juuri lainkaan, koska se ei tuota neljää ensinmainittua suru-lajia. Myös Suomen kehitysyhteistyömääräraha on vain puolet YK:n suosituksesta, kun esim. Norja ja Ruotsi antavat sitä täysimääräisenä. Nälkäkuolemat ovat kuitenkin ihmiskunnan suurin häpeä, koska maailmassa riittäisi ruokaa kaikille jos me länsimaalaiset vain muuttaisimme asenteitamme. Keskiverto-suomalaisesta ihmisyysaate on kaukana!
viidenlaista surua
aaffsd
71091
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuntuu siltä että suurin katastrofi ei ole tapahtunut Aasiassa, vaan suurin katastrofi on ihmisyyden kuoleminen Suomessa. Olen erehtynyt pitämään suomalaisia sivistyneinä, humaaneina ja ystävällisinä ihmisinä, mutta en pidä enää. Suomalaisten reagointi Aasian katastrofiin on näyttänyt että todellinen katastrofi on suomalaisten lähes täydellinen empatian puute, itsekkyys, piittaamattomuus, välinpitämättömyys, ja rasistisuus. Ihmiset jotka iloitsevat ihmisten, varsinkin lasten kuolemista, tai pitävät kärsiviä tai kuolleita ihmisiä pilkkanaan, ovat SAIRAITA!
Kenen tunnustetun tutkijan luokittelu tämä on ?
"Neljäs surun muoto on ihonväriin ja rotuun liittyvä suru." -mielenkiitoinen, rasistinen ajatus...
Ihmiset samaistuvat helpommin samannäköisiin ihmisiin, jos he eivät ole tutustuneet erinäköisiin. Suomen väestö on edelleen melko yhtenäistä ulkonäöltään. Lisäksi suomi on erittäin rasistinen maa, vaikka se onkin hyvin pitkälle piilorasismia. Rasisteille myös pelkkä rotu-käsite on esteenä surulle. Rasismi kuten nationalismikin ovat ihmisyyden vastaisia aatteita.
...tutustuu muihin kuin omaan etniseen ryhmäänsä, sitä vahvemmin kiinnittyy ja samaistuu juuri siihen omaan etniseen ryhmäänsä. Enkä nyt tarkoita (suomalaisista puhuttaessa; ilmiö on tosin yleispätevä ja koskee kaikkia) vain suomalaisia ja skandinaaveja.
Huomaat tämän hiukan vanhempana, kun kokemustakin on lisää.
Minulla on kuitenkin suomalaiseksi poikkeuksellisen antinationalistinen ja antirasistinen elämän asenne, joten toivon että se suojelee minua ennustamiltasi asenteenmuutoksilta.
Taitaa taas olla kyseessä yksi ihan omatekemä johtopäätös.
Toivottavasti minulle ei käy näin. Erittäin kauan kaivattu lapseni on nimittäin tummaihoinen.
Meille suotiin vuosia sitten suotiin suuri kunnia adoptoida lapsi kv-adoption kautta.
Olen jo lähestymässä eläkeikää, joten enpä usko asenteeni enää muuttuvan.
Kaiken omaisuuteni ja rahani, vaikka olisin miljonäärikin (jota en tosin ole), ei se riittäisi poistamaan maailmasa noita mainitsemiasi ongelmia. Syyt on laajemmalla ja niitä ei välttämättä voi poistaa rahalla.