Ei sattuisi olemaan kohtalotoveria joka osaisi neuvoa miten oikein tästä oravanpyörästä pääsisi pois?
Minulla on ollut päänsärkymigreeni 17-vuotiaasta asti. Sitä ennen jatkuvia mahakipuja jotka varmaan olleet myös migreeniä. Diagnooseja matkan varrella selittämättömien kipujen ja masennusoireiden ja uupumus/väsymyksen takia Fibromyalgia,masennus,keskivaikea masennus,jännityspäänsärky,migreeni,selkäkivut,sydämen tykytystä,kroonista ja vähemmän kroonista, varmaan luulotauti ja laiskuuskin kirjattu jonkun lääkärin toimesta... Kaikki eri "sairauksiksi" luokiteltuina ja eri lääkkeillä yritetty mukamas hoitaa. Migreeniin monet eri estolääkkeet kokeiltu. Lääkäri toisensa jälkeen todennut että ei voi kuin koittaa jaksaa ja itsellä on jaksaminen todellakin jo loppunut. Itse olen sitä mieltä että kaikki johtuu migreenistä, mutta kun ei ihmistä hoideta enää kokonaisuutena,aina se joku juuri tällä hetkellä päällimmäisenä oleva kiputila yritetään hoitaa,yleensä tulehduskipulääkkeellä,mikä ei vaan auta.
Vuosikausia olen yrittänyt saada kunnollista hoitoa,mutta ei sitä vaan saa. Työterveyshuollossa päätehtävä on saada minut pidettyä töissä,mutta apua ei anneta että jaksais. Ei minusta ole kivaa olla jatkuvasti pois töistä ja potea syyllisyyttä sen takia, mikä taas tietysti pahentaa ja pitkittää kipua.
En oikein näe itseäni enää kovin työkuntoisena,kuitenkin melko nuori vielä,vähintään 25 vuotta vielä pitäisi jaksaa tällä tavalla. Joudun paljon tekemään toimistohommia,mikä ei vaan kertakaikkiaan ole minulle sopiva tehtävä, vihjaillaan vähän väliä että josko jotain muuta sitten. Mutta ei tarjota mitään muuta ja kuka tällaisen sairastelijan haluaisi ottaakkaan? Ymmärrän että työnantajalla on oikeus vaatia jatkuvasti käymään lääkärillä mutta ei se minua auta kun lepäämisen sijaan joudun stressaamaan miten pääsen lääkärille ja kirkkaiden valojen loisteessa odottelemaan milloin pääsen kertomaan että no tulin kun käskettiin että täähän nyt on taas tätä samaa kuin viimeksikin. Ja saan ehkä päivän tai kasi lomaa ja no voi olla että toinen päivä onkin jo hyvä kun taas seuraava ei...tätä kun on enemmän tai vähemmän jatkuvasti.välillä tosi pahana ja välillä vähemmän.
Minulla on ollut päänsärkymigreeni 17-vuotiaasta asti. Sitä ennen jatkuvia mahakipuja jotka varmaan olleet myös migreeniä. Diagnooseja matkan varrella selittämättömien kipujen ja masennusoireiden ja uupumus/väsymyksen takia Fibromyalgia,masennus,keskivaikea masennus,jännityspäänsärky,migreeni,selkäkivut,sydämen tykytystä,kroonista ja vähemmän kroonista, varmaan luulotauti ja laiskuuskin kirjattu jonkun lääkärin toimesta... Kaikki eri "sairauksiksi" luokiteltuina ja eri lääkkeillä yritetty mukamas hoitaa. Migreeniin monet eri estolääkkeet kokeiltu. Lääkäri toisensa jälkeen todennut että ei voi kuin koittaa jaksaa ja itsellä on jaksaminen todellakin jo loppunut. Itse olen sitä mieltä että kaikki johtuu migreenistä, mutta kun ei ihmistä hoideta enää kokonaisuutena,aina se joku juuri tällä hetkellä päällimmäisenä oleva kiputila yritetään hoitaa,yleensä tulehduskipulääkkeellä,mikä ei vaan auta.
Vuosikausia olen yrittänyt saada kunnollista hoitoa,mutta ei sitä vaan saa. Työterveyshuollossa päätehtävä on saada minut pidettyä töissä,mutta apua ei anneta että jaksais. Ei minusta ole kivaa olla jatkuvasti pois töistä ja potea syyllisyyttä sen takia, mikä taas tietysti pahentaa ja pitkittää kipua.
En oikein näe itseäni enää kovin työkuntoisena,kuitenkin melko nuori vielä,vähintään 25 vuotta vielä pitäisi jaksaa tällä tavalla. Joudun paljon tekemään toimistohommia,mikä ei vaan kertakaikkiaan ole minulle sopiva tehtävä, vihjaillaan vähän väliä että josko jotain muuta sitten. Mutta ei tarjota mitään muuta ja kuka tällaisen sairastelijan haluaisi ottaakkaan? Ymmärrän että työnantajalla on oikeus vaatia jatkuvasti käymään lääkärillä mutta ei se minua auta kun lepäämisen sijaan joudun stressaamaan miten pääsen lääkärille ja kirkkaiden valojen loisteessa odottelemaan milloin pääsen kertomaan että no tulin kun käskettiin että täähän nyt on taas tätä samaa kuin viimeksikin. Ja saan ehkä päivän tai kasi lomaa ja no voi olla että toinen päivä onkin jo hyvä kun taas seuraava ei...tätä kun on enemmän tai vähemmän jatkuvasti.välillä tosi pahana ja välillä vähemmän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Migreeni on peruspuoskareille ihan liian vaikea alue, eikä se kunnallinen työmoraalikaan asiaa auta. Jos vain lompakkosi kestää, niin hakeudu jo eilen yksityiselle neurologille tai migreenispesialistille. Varmaan jo ymmärrät, että peruspuoskarit saattaa jopa vain ruokkia sun migreenihelvettiä?
Esim. tk-lääkärit ei ymmärrä migreenin jopa invalidisoivaa luonnetta tai miten laajasta asiasta yleensä voi olla kyse. Migreeni kun ei ole vain mahdollinen auraoire mahdollinen päänsärky. Se on pahimmillaan fyysinen ja henkinen helvetti, joka voi johtaa itsetuhoisuuteenkin. Vähäisimmistäkin oireista voi kehkeytyä syvä henkinen kärsimys, jos se on jatkuvaa. Ja mitä se henkinen helvetti on kun oireet on voimakkaita?! Sellainen jatkuva henkinen kuorma tietenkin voi aiheuttaa somaattisia oireita. Somaattinen oireilu taas itsessään on sekin henkinen taakka, joka ruokkii itseään. Silloin ollaan oravanpyörässä. Älä edes uneksi, että muu kuin spesialisti ymmärtää/tietää/tuntee tämän kokonaisuuden, ja sitä kautta osaa diagnosoida migreenityypin oikein ja määrätä oikean hoidon sekä täsmälääkkeen.