Yhtä kärsimystä

Ei sattuisi olemaan kohtalotoveria joka osaisi neuvoa miten oikein tästä oravanpyörästä pääsisi pois?


Minulla on ollut päänsärkymigreeni 17-vuotiaasta asti. Sitä ennen jatkuvia mahakipuja jotka varmaan olleet myös migreeniä. Diagnooseja matkan varrella selittämättömien kipujen ja masennusoireiden ja uupumus/väsymyksen takia Fibromyalgia,masennus,keskivaikea masennus,jännityspäänsärky,migreeni,selkäkivut,sydämen tykytystä,kroonista ja vähemmän kroonista, varmaan luulotauti ja laiskuuskin kirjattu jonkun lääkärin toimesta... Kaikki eri "sairauksiksi" luokiteltuina ja eri lääkkeillä yritetty mukamas hoitaa. Migreeniin monet eri estolääkkeet kokeiltu. Lääkäri toisensa jälkeen todennut että ei voi kuin koittaa jaksaa ja itsellä on jaksaminen todellakin jo loppunut. Itse olen sitä mieltä että kaikki johtuu migreenistä, mutta kun ei ihmistä hoideta enää kokonaisuutena,aina se joku juuri tällä hetkellä päällimmäisenä oleva kiputila yritetään hoitaa,yleensä tulehduskipulääkkeellä,mikä ei vaan auta.
Vuosikausia olen yrittänyt saada kunnollista hoitoa,mutta ei sitä vaan saa. Työterveyshuollossa päätehtävä on saada minut pidettyä töissä,mutta apua ei anneta että jaksais. Ei minusta ole kivaa olla jatkuvasti pois töistä ja potea syyllisyyttä sen takia, mikä taas tietysti pahentaa ja pitkittää kipua.
En oikein näe itseäni enää kovin työkuntoisena,kuitenkin melko nuori vielä,vähintään 25 vuotta vielä pitäisi jaksaa tällä tavalla. Joudun paljon tekemään toimistohommia,mikä ei vaan kertakaikkiaan ole minulle sopiva tehtävä, vihjaillaan vähän väliä että josko jotain muuta sitten. Mutta ei tarjota mitään muuta ja kuka tällaisen sairastelijan haluaisi ottaakkaan? Ymmärrän että työnantajalla on oikeus vaatia jatkuvasti käymään lääkärillä mutta ei se minua auta kun lepäämisen sijaan joudun stressaamaan miten pääsen lääkärille ja kirkkaiden valojen loisteessa odottelemaan milloin pääsen kertomaan että no tulin kun käskettiin että täähän nyt on taas tätä samaa kuin viimeksikin. Ja saan ehkä päivän tai kasi lomaa ja no voi olla että toinen päivä onkin jo hyvä kun taas seuraava ei...tätä kun on enemmän tai vähemmän jatkuvasti.välillä tosi pahana ja välillä vähemmän.