Useamman kerran hakevat

5 kertaa haettu. En ole päässyt. Aina on jäänyt useita pisteitä vajaaksi. Oikeustieteen pääsykoe on äärettömän vaikea, koska lukemiseen on liian vähän aikaa. Pitäisi olla vuosi lukuaikaa.

Ensimmäisen kerran kun hain oikikseen, en oikein käsittänyt urakan mittavuutta ja lueskelin opettelemalla tekstiä ulkoa sitä mukaa kun luin. No, siitä ei tullut mitään ja menin opiskelemaan jotain muuta muualle. En muista paljonko sain pisteitä tai kuinka paljon enemmän niitä olisi tarvittu, veikkaan että paljon.

Muiden opintojen parissa opiskelu- ja opppimiskyky kehittyivät ja päätin kokeilla oikista uudelleen. Kävin opintojen ohessa töissä eikä lukemiseen jäänyt ainakaan liikaa aikaa. Luin pääsykoekirjat pari kertaa läpi ja olin mielestäni ymmärtänyt kaiken. Kokeessa kuitenkin sattui ihan selkeitä mokia ja pisteitä jäi puuttumaan jokunen.

Päätin seuraavana vuonna yrittää vielä kerran ja nyt tutustuin aiempien pääsykokeiden kysymyksiin ja mallivastauksiin tarkasti. Vastailin uusien kirjojen perusteella vanhoihin kysymyksiin ja vertasin niitä mallivastauksiin. Ymmärsin kuinka perusteellisia vastauksien täytyisi olla ja millä perusteella pisteitä annetaan.

Luin kirjat jälleen läpi ja tein muistiinpanoja, koska asioiden uudelleen muotoilu ja kirjoittaminen auttavat ymmärtämään ja muistamaan niitä.

Kaivoin esiin lisää vastaavien oikeudenalojen vanhoja kysymyksiä ja vastailin niihin oppimani perusteella ja vähitellen sain pisteitä omien ja tiukkojen arvostelukriteerieni perusteella.

Pääsykokeet menivät hyvin ja ylitin sisäänpääsyrajan odottamattoman reiluilla pisteillä. En muista pistemääriä, mutta ylitin sisäänpääsyrajan useammilla pisteillä kuin edellisenä vuonna oli jäänyt vajaaksi.

En kokenut, että aiemmat pääsykoeyritykset olisivat olleet turhia, sillä samoja asioita joutui myöhemmin opiskellessa kuitenkin lukemaan ja ymmärtämään. Olin vain ottanut vähän ennakkoa.

Onnea ja sisua kaikille sitkeille pyrkijöille.

Mulla ensimmäinen hakukerta oli ylioppilaskirjoitusvuoden keväänä. Olin kirjotuksista niin uuvahtanut enkä kokemattomana pyrkijänä edes käsittänyt miten kovaa työtä lukeminen on, joten koepisteet olivat ihan naurettavat.

Välivuotena opiskelin sitten avoimessa muutaman kurssin oikiksen tarjontaa ja jokusen kurssin kauppiksen puolelta. Keväällä oli uus yritys, mutta olin niin hädissään siitä etten vieläkään pääse, että luin samaan aikaan viiteen muuhunkin pääsykokeeseen. Lopputulemana oli se että lunastin paikan kolmeen eri tutkinto-ohjelmaan mutta en oikikseen.

Viime keväänä otin lukulomaa omasta tutkinnostani ja luin vaihteeksi Helsingin oikiksen pääsykokeisiin. Pisteitä jäi sisäänpääsystä puuttumaan ihan muutama ja sisäänpääsy kaatui lähinnä monivalintatehtävässä sekoiluun... Sen verran jäi harmittamaa, että tänä keväänä olisi sitten tarkoitus Turkua tavoitella uudelleen. Nyt kun omasta tutkinnosta on kandi tehtynä eikä keväällä tarvitse olla töissä, on hakeminen mitä otollisinta. Olen myös 3 vuoden yliopisto opintojen aikana kartoittanut juridisen tekstin lukemista ja ymmärtämistä ja opiskelukäytännötkin luistavat, joten uskon että minulla on hyvät mahdollisuudet pärjätä tänä keväänä, jos vain pidän hermoni kurissa :)

Hei oikeasti, kannattaisiko miettiä jotain muuta uravaihtoehtoa jos ette useammankaan yrityskerran jälkeen pääse sisään. Ihan älytöntä ensin yrittää sisään monta vuotta ja sitten opiskella vähintään se viisi vuotta ihan vaan huomatakseen, ettei sitä työpaikkaa sitten sillä tutkinnolla irtoakaan.

"Ihan älytöntä ensin yrittää sisään monta vuotta ja sitten opiskella vähintään se viisi vuotta ihan vaan huomatakseen, ettei sitä työpaikkaa sitten sillä tutkinnolla irtoakaan."

Monta vuotta sisään pyrkinyt ei yleensä valmistu viidessä vuodessa. Realistisempi arvio on 6-7 vuotta.

Olen hakenut itsekin monesti. Yhden amkin oon tehnyt, mutta muistaakseni hain ympäri Suomea ensin amkkeihin (toista tutkintoa). Toisen inssin oisin päässyt tekee, mutta en halunnut "samantasosta" tutkintoa.

Hain maisterikoulutuksiin, Hesaan ja kaikkialle ympäri Suomen: Vaasa, Turku sekä Lappeenranta. Suosittelen siis Hesan ja Tampereen poisjättämistä niin tärppää. Pääsin 2014 ekalla maisteriyrittämällä (en hesaan). Suosittelen siis muualle muuttamista.

Eli maisteria tehdään nyt 35:na mutta kun rahkeet ei riittäny aiemmin. En kadu.

Ainakin helsingissä on porukkaa, jotka pääsivät vasta neljännellä kerralla ja hyvin pärjäävät. Varmasti palkitseva tunne

Suurin osa viime vuonna Turkuun päässeistä ainakin tuntuu olevan kaksi tai kolme kertaa hakeneita. Itselläni tärppäsi kolmannella.

Ensimmäinen hakukerta oli heti ylioppilaaksi pääsyn jälkeen ja meni lähinnä "kännissä ja läpällä". En oikeasti tiennyt vielä mitä halusin joten selailin kirjoja siinä bilettämisen ja "aikuistumisen" ohella. Kävin pääsykokeessa lähinnä vilkaisemassa miltä ne paperit näyttää mutta en ollut lukenut kaikkia pääsykokekirjoja kokonaan. Menin silloin AMK:iin opiskelemaan jotain aivan muuta.

Todettuani myöhemmin että oikis on sittenkin se ainoa oikea vaihtoehto minulle ja vietettyäni vähän villiä nuoruutta, hain yhden kerran niin että jäin ihan pari pistettä vajaaksi. Siitä sain ihan tolkuttomasti uskoa ja intoa, koska minusta tuntui että jos sellaisella lukemisella pääsi kahden pisteen päähän niin ei sisäänpääsy olisikaan mahdotonta jos tekisi töitä sen eteen. Tämä toisenkin kerran lukemiseni oli meinaan ollut vähän mitä oli...luin toki, mutta kaikki muut asiat menivät lukemisen edelle. Jos joku kysyi minua ulos, minä lähdin, ja luin lähinnä kun jäi aikaa.

Kolmannella kerralla ratkaisevaa oli se, että olin vihdoin kunnolla motivoitunut ja päättänyt päästä sisään. Tein ekaa kertaa lukusuunnitelman, kirjoitin muistiinpanoja, ja löysin mind mappien ihmeellisen maailman! Luin paljon, myönnän. Luin 45 tuntia viikossa ja pidin yhden kokonaisen vapaapäivän noiden kahden kuukauden aikana. Askartelin termeistä oman "muistipelin" jota perheeni ja poikaystävä saivat pelata kanssani eli kuulustella minulta, aina kyllästymiseen asti. Ahkeruus palkittiin ja pääsin sisään Turkuun ihan heittämällä.

Suurin osa Turkuun päässeistä muista kävi valmennuskurssin, heistä suuri osa lexin kurssin. Itse en käynyt yhtään valmennuskurssia, ja kuulun siksi toki vähemmistöön, mutta todistan ettei se ole välttämätöntä. Riippuu paljolti siitä mikä on oma oppimiskeinosi. Opitko kuuntelemalla toisia vai yksin ahertamalla?

Olen onnellinen että pääsin oikikseen vasta silloin kun pääsin. Jos olisin tullut opiskelemaan heti ylioppilaaksi pääsyn jälkeen, en olisi saanut koulutuksesta yhtään niin paljoa irti kuin nyt. En sano etteikö se olisi yksilöllistä, ja joku voi heti lukiosta päästyään olla tarpeeksi "kypsä" oikikseen. Itse en olisi ollut.

Tsemppiä kaikille tämän kevään hakijoille! Varsinkin Turkuun tähtääville. Nähdään syksyllä! ;)

Oi että!! Ihanan tsemppaava kommentti rosemountGTR. :) Itse tänä keväänä toista kertaa Turkuun hakemassa. Viime keväänä hain suoraan ylppäreiden jälkeen myöskin, ja luin kyllä mutta en todellakaan tarpeeksi enkä ottanut sisäänpääsystä minkäälaisia paineita. Nyt välivuotena on tullut koettua yhtä ja toista, maailmaa kierrettyä ja aikuistuttua. Motivaatio on jo todella ylhäällä enkä melkein malttaisi odottaa kirjojen ilmestymistä. Olen päättänyt että tänä vuonna laitetaan ihan kaikki peliin ja sisään haluan päästä. Tsemppiä kaikille lukijoille jo valmiiksi!

Kolmannella kerralla sisään Helsinkiin. Kaksi ekaa kertaa elin samaan aikaan villiä kevättä, kolmannella kerralla olin jo vanhempi ja viisaampi. Selkeänä erona aikaisempiin kertoihin nähden täysi omistautuminen luku-urakalle, muistiinpanojen tekeminen ja itsensä soimaaminen jokaisesta alisuorituksesta. Ekalla kerralla jäin 13 pistettä, tokalla viisi ja viimeisellä mentiin viidellä yli.

Valmennuskurssista muuten oli todella suuri apu itselleni: kurssilla selitettiin hankalat asiat selkeästi ja näki sitä omaa osaamisen tasoa suhteessa muihin. Kun ekassa kurssikokeessa sijoituin joukon puolivälin paikkeille, ruoskin ja soimasin itseäni armottomasti sillä seurauksella, että lopuissa kokeissa sijoituin vähintään parhaimpaan kolmannekseen.

Itse pääsin Turkuun aikoinaan toisella yrittämällä. Ensimmäinen yritys oli abikeväänä, enkä vain kerta kaikkiaan jaksanut lukea tarpeeksi. En myöskään sisäistänyt oikeaa lukutekniikkaa (lue: asiat on osattava ulkoa) tarpeeksi ajoissa. On hyvä muistaa, että pääsykokeessa asiat on osattava todella sanatarkasti ja vaikka yksittäisestä alaotsikosta pitäisi pystyä tuottamaan vastaukset kokeessa kysyttyyn.

Ekalla kerralla luin pääsykoekirjoja lähinnä samalla tavalla kuin lukiossakin eli tekstiä silmäillen ja kokonaisuudet ymmärtäen. Toisella kerralla olin jo viisaampi. Pyrin siihen, että osaisin tekstin ulkoa. Hyödynsin erilaisia oppimistekniikoita kuten tukisanoja, tekstin alleviivaamista sekä muistiinpanoja. Lisäksi kävin ainejärjestön valmennuskurssin.

Tärkeää minulle oli myös miettiä valmiiksi etukäteen mahdollisia koekysymyksiä sekä osallistua valmennuskurssit harjoituskokeisiin. Oli hyvä mitata oma taso suhteessa muihin kurssilaisiin.

Kertauksen merkitystä ei myöskään sovi unohtaa. Lukusuunnitelma on myös must!

Tsemppiä kaikille hakijoille! :)

Hain yhden kerran ja pääsin sisään. Kirjoitin teokset käsin vihkoon sanasta sanaan ja sen jälkeen kirjoitin uudelleen mind mapit sun muut. Helpottaa kun minulla on valokuvamuisti. Pääsin kirkkaasti läpi Hesaan. Enkä käynyt valmennuskurssia.

Itse pääsin Helsinkiin toisella yrittämällä sisään. Ensimmäinen hakukevät oli armeijan jälkeen, jolloin päätin vain mielenkiinnosta yrittää oikikseen ymmärtämättä mitä se oikeasti vaatii, eikä motivaationi ollut tuolloin vielä korkealla.

Pisteet eivät olleet kummoiset, mutta nähdessäni erään lukiotuttuni, joka kertoi päässeensä sisään, ajattelin tuolloin hanttihommia kaupassa tehneenä, että perkele, minähän marssin vielä sisään!

Välivuotena kävin avoimen yliopiston kursseja, jotka nostivat suuresti kiinnostusta ja motivaatiotani sekä piti hyvää lukutatsia yllä. Suosittelen kaikille, jotka joutuvat pettymään kun tulokset julkaistaan!

Toisena keväänä olin ilmoittautunut Pykälän valmennuskurssille ja motivaationi oli aivan toista luokkaa. Muuan Ilkka Lahti sytytti inspiraationi maksimiin kertomalla kurssilla, että tiedekuntaan pääsee sisään, kun päättää opiskella asiat niin hyvin, että kokeen tullessa naaman eteen tietää osaavansa vastaukset ja pääsevänsä sisään. Tämä typerältäkin kuulostava kannustuspuhe sai ajattelemaan, että voisiko pääsykoemateriaalin todella opetella niin tarkasti kevään aikana, että pääsykoe tuntuisi jopa mukavalta tehdä? Vastaus on kyllä! Valmistautuminen pääsykokeeseen ei käytännössä vaadi mitään muuta, kuin kovaa sisäistä motivaatiota ja päätöstä siitä, että on valmis tekemään mitä se ikinä vaatii! Yksi kevät elämästä on niin lyhyt aika, ettei kannata edes miettiä, onko vapaa-ajan ja harrastusten uhraaminen sen kaiken arvoista.

Tahdonkin sanoa kaikille tuleville hakijoille vielä, että mikään ei ole tosiaan mahdotonta, jos jonkin asian eteen on valmis oikeasti tekemään töitä! Omalla kohdallani tärkeimmän motivaation ammensin kuitenkin oman itseni haastamisesta. Tiesin, että pystyn siihen ja tiesin, että uurastus palkitaan. Kun itseluottamus on keväällä korkalla, sitä ei edes ajattele mitään muuta kuin sisäänpääsyä ja asiat tekee sen mukaisesti joka päivä.

Onnea tämän kevään hakijoille! :)