Se kun kyllästyit minuun niin oli kyllä aika surullista minusta.
Mutta se oli odotettavissa.
Mutta se oli odotettavissa.
Se kyllä tuntui pahalta
Seoliennakoitavissa
24230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Niin että tällä palstalla ei taida olla kyllästyneitä?
Onko tämäkin nyt jonain toisena esiintymistä?
Ei ole. Miten niin?
Eikun oli vaan "sama kaava" kuin monissa sellasissa.
Todennäköisesti.
Kyllä tämä on omakohtainen kokemus.
Mutta, täysi kunnia siitä ajasta jonka hän jaksoi urhoollisesti.
Se on minusta mukavaa ajatella että täällä ei uskota siihen että joku kyllästyy toiseen ihmiseen. Mutta niin nyt kävi ja sekin on ihan ok.
en kyllästynyt
Joo mutta yksi toinenpa kyllästyi.
minä en kyllästy mutta en pysty olemaan ihmiselle tukena jos jotain, jota rakastaa, mitä minä vihaan. en osaa olla puolueton.
En ymmärrä?
vaan sinun pelleilyyn.
Olin oma itseni, en pelleillyt.
Mutta tietysti sama se mihin itsekukin kyllästyy.
Minkälaiseen pelleilyyn?
Tämä on varmaankin minulle, koska olen pelleillyt...Hätäännyn jos ajattelen, että hän "hylkää" minut ja pyrin itse hylkäämään hänet ensin. Olin ja olen tällä tavoin ongelmallinen ihminen. Tarviin tosi paljon vakuuttelua, että välitetään.
Sama juttu. Tosin yksittäistapaus kohdallani kaikin tavoin oli hän. Hylkäsi hänet ennen kuin hän ehti tehdä sen mulle.
Olen tehnyt joskus ihan samaa. Ja ne suhteet on jääneet vaivaamaan kaikista pidimmäksi aikaa, kun jää katumaan ja tuntemaan syyllisyyttä, eikä saa koskaan tietää olisiko se voinut onnistuakin. Kaikki jää kesken ja vielä omasta syystä. Eihän sitä hylkäämistä edes pelkää kuin niiden kanssa, jotka ovat tavallista merkityksellisempiä. Jonkun "ihan kiva" tyypin kanssa se pelko ei aktivoidu. Toivoisin itselleni ja muillekin rohkeutta ja voimaa kestää niitä pelkojakin. Ei muuten mikään suhde voi onnistua. Itselleen siinä eniten hallaa tekee.
Pellepalsta.
ja sen näkee kirjoituksista.
Minä en ainakaan ole kyllästynyt häneen. Taidat aloittaja kuvitella omiasi, jos hänellä on vaikka muuten kiireitä elämässään...?
Niin, ei välttä,ättä ole kyllästynyt. Hänellä on vain muutakin. Ehkä hännajattelle, ettei tahdo olla haitaksi, häiriöksi liikaa, oletko ajatellut tuota?
Mä en kyllästynyt, mulle vaan vittuiltiin liikaa, enkä mä uskaltanut enää juuri lähestyä. Jonkun muun tehtävä vuorostaan pyydellä käytöstään anteeksi.
? Eli sä olet jo pyytänyt anteeksi? Vai kuvitellut vain niin tehneesi?
Onko hän sanonut suoraan selvällä suomen kielellä kyllästyneensä sinuun?? Jos ei, niin ei kannata vetää hätiköityjä johtopäätöksiä.