Tarkoitus ei ollut tuomita ketään tuossa toisessa ketjussa. Jokainen tekee kuin parhaaksi näkee. Käytöstavat ovat kuitenkin suotavia.
On se vähän surullista, että monet lapset eivät enää harrasta mitään liikuntaa ja ulkoilua. Monella kaverilla on sellaisia lapsia, jotka vain pelaavat konsolipelejä ja istuvat koneella. Minulle on siunaantunut itseäni parempia lapsia. Vanhin poikani on liikennelentäjä ja toinen on tyrkyllä jääkiekon SM joukkueeseen. Urheilusta tykänneet aina ja olivat iskänkin opissa muutaman vuoden. Tyttäreni on lahjakas voimistelija. Pienin poikani ei ole vielä edes koulussa, ja olen silti jo isoisä. :)
Lentäjäpoikani kanssa juteltiin kesällä isäpoika-risteilyllä ufoista oluiden ääressä. Poikani otti ensimmäistä kertaa asian itse esille, koska muisti vanhastaan minun olevan niistä kiinnostunut. Hän on jämptein ja fiksuin mies jonka olen koskaan tuntenut, enkä sano tätä vain siksi että hän on poikani.
Poitsu kyseli että vieläkö uskon ufoihin. Vastasin että juu todisteiden valossa uskon. Kysyin että kuinka niin? Poitsu oli hieman vaivaantunut mutta paukautti sitten että no niistä on ollut joskus vähän huolta tuolla taivaalla. Törmäysuhkaan ei usko poitsuni, mutta sanoi että ajatukset täytyy pitää siinä lentämisessä varsinkin laskuissa. Totesi että tapauksia tulee hänelle tai työkavereille noin 1 kuukaudessa, ja jokaisen tapauksen jälkeen siitä käydään lyhyitä psykologisia järjestettyjä keskusteluja, joiden tarkoitus on keskittyä vain olennaiseen eli lentoturvallisuuteen. Julkisuuteen tapauksista ei saa kertoa, eivätkä lentäjät kerro kaikista tapauksista kellekään. Se on työnantajan virallinen määräys. Kenkää tulee jos lehdistön eteen marssit. Siksi en kerro missä lentoyhtiössä hän työskentelee.
Joskus toiste kerron omasta kokemuksestani. Lyhyesti sanon että luonani käytiin kahdesti ja toisella kerralla henkiriepuni pelastettiin.
Mukavaa keskiviikkoa! Tämä pappa hakee nyt pullon kossua flunssalääkkeeksi. Huominen vielä saikkua.
On se vähän surullista, että monet lapset eivät enää harrasta mitään liikuntaa ja ulkoilua. Monella kaverilla on sellaisia lapsia, jotka vain pelaavat konsolipelejä ja istuvat koneella. Minulle on siunaantunut itseäni parempia lapsia. Vanhin poikani on liikennelentäjä ja toinen on tyrkyllä jääkiekon SM joukkueeseen. Urheilusta tykänneet aina ja olivat iskänkin opissa muutaman vuoden. Tyttäreni on lahjakas voimistelija. Pienin poikani ei ole vielä edes koulussa, ja olen silti jo isoisä. :)
Lentäjäpoikani kanssa juteltiin kesällä isäpoika-risteilyllä ufoista oluiden ääressä. Poikani otti ensimmäistä kertaa asian itse esille, koska muisti vanhastaan minun olevan niistä kiinnostunut. Hän on jämptein ja fiksuin mies jonka olen koskaan tuntenut, enkä sano tätä vain siksi että hän on poikani.
Poitsu kyseli että vieläkö uskon ufoihin. Vastasin että juu todisteiden valossa uskon. Kysyin että kuinka niin? Poitsu oli hieman vaivaantunut mutta paukautti sitten että no niistä on ollut joskus vähän huolta tuolla taivaalla. Törmäysuhkaan ei usko poitsuni, mutta sanoi että ajatukset täytyy pitää siinä lentämisessä varsinkin laskuissa. Totesi että tapauksia tulee hänelle tai työkavereille noin 1 kuukaudessa, ja jokaisen tapauksen jälkeen siitä käydään lyhyitä psykologisia järjestettyjä keskusteluja, joiden tarkoitus on keskittyä vain olennaiseen eli lentoturvallisuuteen. Julkisuuteen tapauksista ei saa kertoa, eivätkä lentäjät kerro kaikista tapauksista kellekään. Se on työnantajan virallinen määräys. Kenkää tulee jos lehdistön eteen marssit. Siksi en kerro missä lentoyhtiössä hän työskentelee.
Joskus toiste kerron omasta kokemuksestani. Lyhyesti sanon että luonani käytiin kahdesti ja toisella kerralla henkiriepuni pelastettiin.
Mukavaa keskiviikkoa! Tämä pappa hakee nyt pullon kossua flunssalääkkeeksi. Huominen vielä saikkua.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Paskanpuhuja olet
jaa, entäs minä?
Paavo on joskus ex vaimolleen valehdellut, mutta pelkästään itsesuojeluvaiston takia. Muutoin puhun parhaan tietoni mukaista totuutta. Jos tietoni paljastuvat vääriksi, niin korjaan ne pahoitellen virhettäni. Aloitustani koskevaa korjattavaa ei ole. Sen verran voin siihen vielä lisätä, että poikani joi minut pöydän alle Tallinnassa samalla retkellä. Tuli tässä vaan mieleen kun sekoittelen kossua kuumaan mustaviinimarjamehuun ja sokeriin.
Paavosta tuli tuollainen kun suljetulla osastolla hoitajat kyllästyivät jatkuvaan ahdisteluun ja Paavolta vietiin pallit.
Kerros Paakku se oma ufojuttusi kun kerran aloitit! Lentäjien ufohavainnot on melko tuttuja jo. Toki voit kertoa tarkemminkin mitä poikasi puhui.
tunnen yhen Paavon. Aivan nuori hemmo... vanhemmat paljoon aatellu ees ristiäisissä mitään. Nimi miestä pahenna, jos ei.. .vai miten se?
Ai niin: nähnee oikeita Ufoja... kukaan?
Hyvä kappalejako tossa... tarkemmin kattonu - ei sitten muuta.
Ainahan voi vetäytyä anonyymiuden, ja sen suojaan, että kun-se-ufon-näkijän-työnantaja-antaa-potkut-näkjälle-jos-kertoo.
Outoa, oma työpaikka tärkeämpi kuin suomi24 ufopalsta. Ei voi kuin ihmetellä.
Flunssasta selvittiin. Huomaan saman jutun täällä palstalla kuin elämässä yleensäkin. Kun asiat tapahtuukin lähellä ja lähipiirissä niin ne herättääkin tunteita ihan eri tavalla, kuin ne kaukana ulkomailla sattuneet. Se on helpompaa dissata japanilaisen lentäjän alaskajutut kuin suomalaisen. Eikös? Kertomani on kuitenkin totta. Jos se jotakin pelottaa niin sitten kannattaa lueskella muita juttuja. En kaikkea muista mitä keskusteltiin poikani kanssa. Taisin olla enemmän äänessä. Psykologisesta puolesta oli juttua. Ei ole mukavaa kun tuntemattomilla on vehkeet joihin ei näytä fysiikan lait merkkaavan mitään. Siinä rinnalla alumiinitötterö on melko alkeellinen peli.
Niin se oma juttuni. Se on aika scifi juttu ja saattoi olla hourettakin. Olin vakavasti sairas ja sain vielä keuhkokuumeen ollessani muutenkin tosi heikko. Luonani oli aiemmin käynyt usvainen hahmo rupattelemassa. Menin sellaiseen levolliseen transsiin. Sain kertomatta käsityksen että hahmo on läheinen minulle. Kenties lapsenlapseni tulevaisuudesta tai jokin vastaava. Hyvin ystävällinen ja leikkisä. Enkeliksikin voisin kutsua.
No sitten siinä rajatilakokemuksessa kävi niin, että olin kuolemaisillani keuhkokuumeeseen ja komplikaatioihin. Avautui ikäänkuin ovi johon minua vei tuntematon voima. En pistänyt hanttiin koska siinä ei ollut mitään pelottavaa vaan päinvastoin se tuntui helpottavalta ratkasulta. Olin siinä portilla kun tämä hahmo tulee ja repäisee minut takaisin ja on vierelläni hieman kuin vihaisena. Sitten herään muutaman tunnin päästä likomärkänä, kuume on laskenut ja seuraavana päivänä pääsin sairaalasta terveenä kuin Ilkka Kanerva. Se on minulle sama oliko se houretta tai että uskooko joku vai ei mutta itse koen että se jokin pelasti minut joka tapauksessa.
Minulla on lapsuudessa tuollainen paavomainen kokemus myös. Kuumehoureissani musta kasvoton hahmo kantoi minua kohti käytävää. Rimpuilin itseni irti kolme kertaa, koska en halunnut sinne käytävään.
Onko se mikään ihme kun olette yksi ja sama henkilö?
Joo ja lisäksi olen takanasi. Paranoidikko.
Itselle oli melkoinen yllätys lukea vastaavanlaisista kokemuksista, kuin mitä sattui tuossa 2003 paikkeilla. Laitoin unihalvauksen piikkiin sen pitkään, mutta myöhemmin aloin ajatella sitä liian oudoksi ollakseen mielikuvitusta. Pari vuotta sitten osui silmiin jollakin kummitus- palstalla juttua samanlaisesta "ilmestyksestä".
Olen tuosta kertonut aiemmin niin en nyt kertaa sitä sen enempää.
Monet tapaukset muistuttavat toisiaan. Siitä jotkut vetävät johtopäätöksen, että oudoissa tapahtumissa on kyse matkimisesta ja valehtelusta tai valemuistoista. Joskus varmasti onkin. Jos taivaalla lentää vaikkapa kiekon mallinen esine, niin on varsin luonnollista että sen toisena nähnyt henkilö kuvailee sitä kiekoksi, samaten kuin se ensimmäinen. Lausunto ei siis johdu matkimisesta, vaan siitä kiekosta. Tämä siis tiedoksi paranoidisille.
Nuo juttusi lähinnä kertovat vakavista mielenterveyden ongelmistasi. Niihin saa apua jos vaan uskallat mennä kertomaan kokemuksistasi lääkärille. Ei muuta kuin varaat ajan työterveydestä ja kerrot kaikki ufojuttusi siellä.
Moni ufologi on lääkäri, ja monet lääkärit ovat kokeneet paranormaaleja tapahtumia siinä missä muutkin. Lääkäri voi sitten kertoa omat kokemuksensa samalla käynnillä. Vaimoni kaveri on lastenlääkäri ja hyvinkin kiinnostunut paranormaaleista ilmiöistä omien kummitusjuttujensa vuoksi. Lääkäreillä kun ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mitä ihmiset näkevät-kokevat. Yksi toinen tuttu nainen on teho-osastolla ollut 20 vuotta töissä. Piinkova mimmi luonteeltaan, mutta pelkää kuollakseen paranormaaleja juttuja. Ei se katso koulua eikä työpaikka, kuka mitäkin pelkää, ja kuka mistäkin on kiinnostunut.