Kirjekaveristako apua yksinäisyyteen?

Minulla on tälläkin hetkellä yksi henkilö, jonka kanssa kirjoittelen sähköpostin kautta. Emme ole livenä tavanneet, ei edes kuvia vaihdettu. Kannattava idea. Voihan siitä keheytyä ajan myötä pitempiaikainen ystävä ja voi vaikka tavata.

Kävinpä minäkin nyt sitten etsiskelemässä paikkoja ja ilmoituksia kirjeenvaihtokavereista.
Nuorisolle näyttäis niitä löytyvän. Sitten löytyi erilainen ja sekalainen sakki vertaistukeen perustuvia kirjeenvaihtosivustoja. Niitä en sen kummemmin ruvennut plaraamaan.

Onpa outoa. Aika vähän on tavistallaajille, semmoisille kun suht terveet aikuiset ja varttuneempi väkikin. Jospa en osannut etsiä.
Luulisi yksinäisten pyrkivän kirjekontakteihin enemmänkin ja ilman mitään parin etsintää tai muuta sitouksellisuutta, sidosryhmää tms.

Yksinäisiä on paljon. Saattaisi päivää kummasti piristää kirjeenvaihto. On se ainakin yksi vaihtoehto tai lisäke tälläkin sivustolla roikkumiselle. Tuntuis olevan ideaa.
Laitan nyt tuon yhden linkin. Jospa sieltä sitten löytyis joku jollekin.

http://kirjeenvaihtokaverit.net/

En nyt ihan tarkkaa muista, kun kirjoiteltu on jo aika pitkän aikaa. Netissä se osoite jossain oli. On minulla ollut useampikin, mutta jostain syystä into kirjoitella on hiipunut ja sitten loppunut kokoaan.
Kannattaa aina kokeilla. Voihan jutun lopettaa, jos ei vaikuttaa siltä ettei synkkaa tai ei ole jaettavaa.

Mulla on ollut kirjekavereita suurimman osan elämästäni. Yhden kanssa yhteydenpito on jatkunut jo yli 10 vuotta ja pidän sitä oikeana ystävänäni. Ainoa ongelma on, että se asuu ulkomailla (ulkosuomalainen) eikä me voida juurikaan tavata tai tehdä mitään yhdessä välimatkan takia. Mutta ihanaa että on edes sellainen kaukoystävä joka kuuntelee, iloitsee hyvistä uutisistani ja on tukena silloin kun mulla on vaikeaa. :)

Varmasti on apua yksinäisyyteen ja antaa elämälle sisältöä. Itselläni ollut amerikkalainen kirjeenvaihtoystävä reilut 20 vuotta.

Olen netistä yrittänyt löytää sähköpostikavereita, mutta se kirjoittelu aina lopahtaa sitten ennemmin tai myöhemmin jomman kumman aloitteesta. Vaikeaa on. Oikeita kavereita ei kyllä kirjoittamalla saa.

Minulla on kirjeystäviä, mutta he asuvat kaukana, joten ei olla nähty. Noin muuten liveystävää tuolla tavalla on vaikeaa saada. Yleensä mukavat ihmiset ovat mun kohdalla asuneet kauempana ja omalta alueelta ei oikein ole samanhenkistä seuraa löytynyt..

Tämä on minulta yksi yritys saada kontaktia ulkomaailmaan. Oikeastaan olisi mukavaa kirjoitella jonkun ulkosuomalaisen kanssa. Olisi ehkä enemmän juteltavaa, kyseltävää ja ihmeteltävää. Eikö semmoinen (nettiystävyys) kirjekaveruus sitten toimisi? Onkohan mulla nyt heinäsuova pengottavana ja siellä jossain vaivainen neulantynkä :-/ Missähän se heinäkasa edes on. Pääsisin alkuun etsinnöissä.
En edes yrittäisi saada kirjekaverista yhtään mitään muuta kuin vain ja ainostaan kirjekaverin. Eikö se olisi aika helppoa puolin ja toisin. Vai onko se just este löytää ketään kirjoittelemaan kun heti alussa ilmoittaisin, että me ei sitten tavata, emme ujuttaudu toistemme jokapäiväiseen elämään, muuta kuin sähköpostiosoitettani et todennäköisesti tule koskaan saamaan jne...
Kuulostaisiko tuo teidän mielestänne ylivarovaiselta, pimeeltä tai jopa skitsolta? :-)

No, PRKL! Mistä niitä löytyy!????? Kehutaan vaan kun mulla ja mulla on ollut jo iän kaiken ollu kirjekaveri mut sen enempää ei tietoo tuu. Tuo yks annettu linkki on jo koettu ja tyhjäksi sekin haavi havaittu :-/

Olen kokeillut ja on hyviä kokemuksia. Voitko antaa sähköpostiosoiteesi niin rupean sinulle vapaaehtoiseksi kirjeenvaihtokaveriksi? Mistään erityisen sivistyneestä ei tarvitse puhua; pystyn kyllä jauhamaan paskaa ja small talkia ihan mistä tahansa sää mukaan luettuna. Jos sivistyneesti tarvitsee keskustella, niin pystyn kyllä siihenkin kunhan aihe on sopiva.

Joitakin international chattejä kannattaa kokeilla. Itse löysin japanista kirjekaverin.

http://kirjeenvaihtokaverit.net/

http://www.sinamina.fi/kirjekamut.htm

https://fi.penpal-gate.net/

jälkimmäisestä saa ulkomaalasia :)

Minä en taas jaksa kirjoittaa mitään pitkiä sähköposteja. Asia loppuisi nopeasti ja kirjeestä näkyisi että tuolle ei tapahdu koskaan mitään kun noin tylsät jutut. Haluaisin mieluummin jonkin tekstiviestitapaisen kaverin, jonka kanssa lähetellä lyhyttä small talkia. Ei tuntuisi koskaan yksinäiseltä.

Itse en enää edes uskalla yrittää etsiä itselleni kirjekaveria, kun on ollut niin paljon huonoja kokemuksia vuosien varrella, vaikka olen aina yrittänyt poimia omankaltaisiani yliherkkiä ja empaattisia ihmisiä. Vain 2/8 ovat olleet tervejärkisiä ja joilla ei ole ollut sairasta tarvetta nostaa itseään koko aika toisten yläpuolelle.

Voihan *******.
Miljoona kirjekaveri-ilmoitusta luin. Ei löytynyt mitään sopivaa. Monella tuntui olevan isoja ongelmia joita haluttiin kirjekaverin kanssa setviä.
Oli niitä jotka selvästikin tai rivien välissä halusivat löytää elämänkumppanin, eivätkä vain kirjekaveria. Oli liian vanhoja ja oli liian nuoria ja vaikka mitä. :-( Taidan olla myös heinäsuovan äärellä. Epäilen vahvasti ettei sitä neulaa edes ole siinä heinäkasassa jota pengoin.

Mitä nyt noita sähköposti kirjeenvaihtoja on kymmenkunta takanapäin. Kokemuksen kautta on tullut kyynistyttyä koko hommaa kohtaan. Joidenkin kanssa dialogi muuttuu monologiksi hyvin nopeasti perustutustumisen jälkeen. Tietysti on mahdollista, että olen vain löytänyt ihmisiä, joiden kanssa ei paljon yhteistä ole.

Muutaman ihmisen kanssa tuli parhaimmillaan kirjoiteltua jopa muutaman vuoden ajan, mutta ajan myötä kirjoitusten välinen aika tyypillisesti kasvaa kasvamistaan, kunnes sitä viestiä ei sitten enää tulekaan. Tietysti en voi ketään kohti tässä mielessä viskoa kiviä, sillä oli myös tapauksia, joille itse en syystä tai toisesta enää viitsinyt kirjoittaa, enkä sitä aina lähtenyt heille selittelemään.

Yhden tyypin kanssa tapasin jopa kasvotusten, mutta tapaamisen jälkeen ilman mitään selitystä yhteydenpito loppui täysin hänen puolestaan. En edelleenkään ymmärrä miksi, sillä siihen pisteeseen asti juttu oli luistanut loistavasti. Itse olin ihan kaverimielessä liikkeellä vaikka vastassa olikin vastakkaisen sukupuolen edustaja. Tavatessakin käyttäydyin vähintäänkin asiallisesti. Ei siinä sitten voinut muuta kuin toivottaa hänelle hyvää jatkoa ja unohtaa koko ihmissuhde.

Sanoisin siis kirjeenvaihtokokeilujen ainoastaan kärjistäneen yksinäisyyttäni. Edellä mainitun tyyppiset tekstarikaverit kuulostavat tässä vaiheessa huomattavasti mielekkäämmiltä. Jos vastausta tekstariin ei sitten tulekaan, enpähän ole ainakaan uhrannut tunteja elämästäni tekstarin laatimiseen. Kynnys vastata on huomattavasti matalammalla.

kaveriksi yksinäisille nuori uskovainen (vanhoillislestadiolainen) nainen:

[email protected]

http://www.webbisivu.com/ystäviä/kirjekamut täältä

Facebookissa on myös kirjeenvaihtoryhmiä, josko sieltä onnistaisi?

Moi.
Kirjekaverit.net:issä käyn säännöllisesti lukemassa ilmoituksia, ja pari kertaa ollut myös itsellä ilmoitus sivustolla. Olen hieman yli kolmekymppinen ja etsinyt vanhempia kirjekavereita (49 ) siitä yksinkertaisesta syystä, koska itseni ikäisten jutut eivät ole koskaan kiinnostaneet ja koskettaneet. Elämäni on sisällöltään perusjuttujen hoitamista (ei glamouria, baareissa juoksemista tai muutenkaan mitään, mitä ikäiseni monesti harrastavat) ja kun töitä teen, niin se on historia-aiheisten kirjoitusten työstämistä. Minulla on myös PenPal World nimisellä sivustolla ilmoitus, joka on parempi kuin esimerkiksi Interpals (jossa pyörii paljon trolleja ja rahankerääjiä). Juuri noilta ulkomaalaisilta sivustoilta olen löytänyt ihmisiä, jotka keskustelevat asioista ihanan laajasti ja avoimesti.

Mutta oli sitten suomalainen tai ulkomaalainen sivusto, niin "ongelmaksi" nousee lähes poikkeuksetta se, että jossakin vaiheessa kirjoittelu jompi kumpi ihastuu ja kirjoittelu saa sitten suhdesetvittelyn makua, mikä oikeastaan on aika ymmärrettävää, koska kirjeiden/meilien kirjoittaminen, eli että otat aikaa muista arkisista hommista ja annat tuon ajan toiselle ihmiselle sekä jaat syviäkin ajatuksia ja tunteita, on todella henkilökohtaista ja tapahtuu privana. Jos kaipaa vain kuulumisten vaihtamista ja max 5 riviä per viesti, niin kannattaa ehkä pysyä näillä keskustelupalstoilla ja ehkä niiden kautta hakea meili/tekstailuseuraa, joka ehkä voi laajeta sitten joksikin puhtaasti kaveripohjaiseksi hommaksi.

Joku mainitsi kirjeenvaihtoon liittyvät parisuhdeodotukset. Aika monet esimerkiksi ilmoittavat jo tuolla kirjekaverit.net:issä, että ovat aviossa tms. ja ettei vastakkaisen sukupuolen edustajien kannata edes yrittää kontaktin ottamista. Ja jos nainen etsii miestä tai toisin päin, niin kyllä se lähes poikkeuksetta johtaa vähintään kevyeen flirttiin, puhuttiin sitten niistä maailmansodista tai pankkikriiseistä, koska se nyt vain kuuluu osaksi dynamiikkaa, ellei toinen tai kumpikin ole kiinnostunut saman sukupuolen edustajista.

Itse olen ilmoittanut heti alkuun, etten pane mitään kriteerejä, etsinkö vain kaveria vai enemmän. KOSKA elämä ei yleensä mene, kuten ihminen voi vakaasti suunnitella. Sen ovat puhdas käytäntö ja tähänastinen vaellus todistaneet (pääasiassa aika v*ttumaisesti) moneen otteeseen. Henkilökohtaisesti en voi sanoa ennen johonkin ihmiseen tutustumista, että tilanne tulisi esimerkiksi kahden vuoden kirjoittelun jälkeen olemaan tismalleen sama kuin nyt. Eikä voi kukaan muukaan. Kyllähän ns. tosielämässäkin ystävät voivat rakastua tai toisaalta päätyä vihaamaan toisiaan. Mutta ehkä miehille infona: naiset etsivät noilta sivuilta yleensä kaunopuheista/herkkää ja monesti myös uskovaista miestä elämänkumppaniksi, koska eivät ole kaupungilta tai muualta kumppania löytäneet. Sen huomaa jo ilmoituksen asettelusta.

Kirjekaverit.net:istä en ole pitkäaikaisia kirje/meilikavereita löytänyt, mikä on sääli. Monta vuotta sitten kirjoittelin kahden suomalaisen miehen kanssa (eri ajanjaksoina, muutama vuosi väliä), mutta heillä kummallakin alkoi mennä jutut siihen, että minusta alkoi tuntua, kuin olisin heidän yksityisomaisuuttaan. Kirjoittelu sitten loppui kummankin kanssa lyhyiden ja kipakoiden suhdesetvittelyjen jälkeen.
Viimeksi kun minulla oli ilmoitus, niin sain yhden todella hyvän vastauksen, MUTTA kun vastasin siihen, niin kyseinen osoite oli suljettu. Eli kun en ollut ehtinyt päivässä kirjoittaa takaisin, niin oli luovutettu ja suljettu varmaan tuota varten avattu ilmaisosoite. Joten ihmiset odottakaa ainakin 2 tai 3 päivää ennen kuin masennutte vastauksen puutteesta! :)

Nykyisin minulla on ulkomaalaisen sivuston kautta kaksi kirjekaveria, joiden kanssa on kaverillista elämän ja maailman politiikan pohtimista ja myös runoilua. Oli myös yksi mies, joka selvästi kirjoitti jonkinlaista käsikirjoitusta, johon otti kirjoittamiani juttuja. Kun tästä humoristisesti mainitsin, niin loppui yhteydenpito kuin seinään. Eli tuollakin voi olla mitä tahansa porukkaa ja kannattaa tarkastaa toisen henkilöllisyys viimeistään siinä vaiheessa. kun mennään syvemmälle oman elämän juttuihin.

Ja jos joku nyt panee kirjekaverit.net:iin ilmoituksen, niin ehkä jatketaan sen kautta kirjoittelua. Kuka tietää. Toivottavasti löydätte kavereita! Tuo PenPal World on kyllä hyvä, suosittelen. Löytyy hyvä sivusto myös FB:stä heiltä. Siellä voi seinälle kirjoittaa lyhyen kaveri-ilmoituksen tai bongata jonkun toisen ilmoituksen. :)

Vastaanpa minäkin tähän ketjuun. Itse aloittelin kirjoittelun juuri yksinäisyydestä ja haluasta pitää yhteyttä ihmisiin. En minäkään ole koskaan ajatellut, että pitäisi ketään edes tavata kun en ole mitenkään sosiaalinen eikä juttu välttämättä onnistuisi kasvotusten hiljaisen puoleinen kun olen. Kun itsellä ei ole mitään muuta elämää kun työ niin ei sitä asiaakaan kamalasti ole koskaan ollut, tai sellaista asiaa joka ketään kiinnostaisi. Olen äärettömän tylsä ihminen. Ensimmäisen kerran vastasin viestiin josta tunsin, että toisella puolella on melko samantyyppinen ihminen kiinnostuksen kohteineen. Hänen kanssaan pidetään yhteyttä vieläkin ja hänestä on tullut sydänystäväni, vaikkemme ole koskaan nähneetkään, on jaettu ilot ja surut ja hän taitaa olla ihminen joka tietää eniten elämästäni.

Jostain syystä sain kuutisen vuotta sitten päähäni laittaa itse ilmoituksen ja kirjoittelinkin jonkun aikaa usean ihmisen kanssa, mutta koska ei ollut mitään yhteistä parin vuoden kirjoittelun jälkeen katsoin, että en jaksa kuunnella sitä teennäisyyttä ja ihmisten omaa kehua, toki niitä oli karissut jo siinä aiemminkin. Ainoastaan yksi jäi, hän tuntui omalta jo alussa ja vuosien kuluessa päätimme tavata ja rakastuimme ja tällä hetkellä olen kiitollinen, että tulin tuon ilmoituksen laittaneeksi.
En todellakaan etsinyt kumppania elämääni, ainoastaan kirjoittelukaveria jota en välttämättä halua nähdä.

Minä löysin avun yksinäisyyteen kirjottelun avulla, sillä en ole kokenut olevani yksinäinen enää vuosikausiin.

Suosittelen kyllä jokaiselle kirjeenvaihtoa edes kokeilun vuoksi. Kunhan muistaa, että meitä on moneen lähtöön eikä kaikkien kanssa vain tule juttuun eikä tarvitsekaan. Etsii ne jyvät akanoista niin jo yksikin ystävä tuo suuren ilon elämään.

Itse olen käyttänyt suomi24.fi maa kirjeenvaihto palstaa.

http://keskustelu.suomi24.fi/ajanviete/henkilokohtaiset/kirjeystavat---aikuiset

Onnea ja kärsivällisyyttä etsintöihin!

Joskus vuosia vuosia sitten sain tämän sivuston kirjenvaihtopalstan kautta parikin joiden kanssa sähköposteja vaihdeltiin, sitten ykskaks molemmat hävisi kuin pieru saharaan . Yksi kirjoittelukaveri löytyi nyt jo lopetetun kirjeenvaihtosivuston kautta lähes 10 vuotta sitten ja edelleen kirjoitellaan, muutaman kerran on tavattukin vaikka välimatka on pitkä.
Muutaman kerran olen tämän sivuston kirjeenvaihtopalstalla ilmoitellut, mutta kukaan muu kuin jotkut nuoret miehet ei ole ollut kiinnostunut näin vanhan mummon kanssa kirjoittelemaan. Itseäni ei kuitenkaan kiinnosta lastani nuoremmat miehet, eikä varsinkaan ne hoono soomi- kirjoittajat