Aviomiehen mietteet, elämä ei helppoa

Yrittäjäaviomies kirjoitti:

Hieman taustaa minusta, olen aviomies vähän yli 40, ja pärjään elämässä ulkoisesti hyvin, mutta kuulun suureen joukkoon, joka ei ole tyytyväinen elämäänsä,seksuaalinen kipinä puuttuu, ja iso osa hyvinvointia sen mukana. Kärsin tilanteesta, ja aivan puuntakaa tutustuin nuorempaan neitokaiseen, joka voisi palauttaa tuon seksin tarpeen, ja kaipaisin sen rinnalle myös ajattelevaa seuraa, joka vastaisi älyllisiin tarpeisiin. Vaikka itsevarma yrittäjä olenkin, niin tunteet lyövät nyt yli. Henkisesti olisin valmis heittämään nykyelämän romukoppaan, mutta järki sanelee vastaan. Kaikki ongelmat mitä erosta seuraa, ja epävarmuus heittäytyäkö uuteen suhteeseen. Näivettyäkö kyyniseksi kusipää johtajaksi, vai kusipäiseksi perheen rikkoja johtajaksi omaa etua ajatellen. En tiedä, mutta ehkä oikeasti pahin paikka elämässä on edessä, kun tuo henkinen askel kohti tuntemanta on otettu. Rakastetulleni olen uskollinen ja urheilullinen rakastaja, jos saan aitoa vastarakkautta, mutta nyt kenties ajautumassa tuolta polulta. Miten voikaan tunteet ohjata järjellisesti ajattelevaa. Haluaisin rakastaa tunteella ja ruumiilla, harrastaa eläimellistä nautintoa, mutta nyt vaan pääsekaisin rakkauden ja nautinnon nälästä. Tein juuri satojen tuhansien diilin, ja sitäkin haluasin seksuaalisesti juhlia. Ehkä en ole ainoa samassa tilanteessa, ja kirjoitin vaan tämän omasta tuskasta. Ei tarvise ymmärtää, tällaisiakin tunneraunioita on liikkeellä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä