Kotimainen dekkari versus kansainvälinen taso?

Tällä palstalla on mollattu vuoroin mitäkin yksittäistä kirjaa. Lähestytäänpä asiaa vähän toisesta kulmasta.

Mitkä kotimaiset dekkarit/dekkaristit mielestäsi yltävät kansainväliselle tasolle tai lähelle sitä (vaikkapa käännettäväksi kelpaavan pohjoismaisen dekkarin tasolle)?

Ja millä perusteella.
- tekstin taso
- koukuttavuus
- uskottavuus
- juonen kuljetus
- omaperäisyys
- tms.
Ilmoita


Esitän jatkokysymyksen: mitkä on jo käännetty ja mitä on myyty? Siis mitä on reaalimaailma suhteessa siihen, miltä musta tuntuu.
1 VASTAUS:
Reaalimaailmassa suomalaiset dekkarit eivät ole menestyneet kansainvälisesti.
+Lisää kommentti
Simo Hiltunen, Leena Lehtolainen, Ilkka Remes ja Vera Vala ovat ehdottomasti kansainvälistä tasoa.
3 VASTAUSTA:
Miten osasitkin valita kaikki kammotukset?
Tuohon listaan vois lisätä Saara Kesävuoren. Hänen Olli Holma - trilogia on myös kansainvälistä tasoa: Saarroksissa, Tarkasti vartioitu ja viimeisenä Kuningas. Lukekaa ja yllättykää, juonikkaiden dekkareiden ystävä.
dekkareista kirjoitti:
Tuohon listaan vois lisätä Saara Kesävuoren. Hänen Olli Holma - trilogia on myös kansainvälistä tasoa: Saarroksissa, Tarkasti vartioitu ja viimeisenä Kuningas. Lukekaa ja yllättykää, juonikkaiden dekkareiden ystävä.
Voisitko analysoida tarkemmin?
+Lisää kommentti
Hyvässä dekkarissa pitää aina olla taiteellinen ulottuvuus. Suomalaisissa dekkareissa sitä ei ole joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.
Taiteellisissa dekkareissa on tilaa lukijalle, ja ne haastavat ajattelemaan. Taiteellinen dekkari jättää lukijaan jäljen.
Suomalaiset dekkarit ovat yleensä vain viihdettä ja ajankulua. Syvällisyys puuttuu. Teksti on joissakin kelvotonta, koukkut on tylsiä, uskottavuutta ei ole ja omaperäisyys lainattu dekkarikliseiden kokoelmasta.
2 VASTAUSTA:
Miksi ihmeessä dekkarissa (tai ylipäätään välttämättä muussakaan kirjassa) pitäisi olla taiteellinen ulottuvuus? Siksikö, että kikherneitä syövät nugoflamistisen estetiikan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet kehtaisivat kertoa kyseisen dekkarin lukeneensa?

Mielestäni viihde voi olla viihdettä ja sillä hyvä. Mitä parempaa viihdettä, sitä parempi. Jos mukana on vielä huumoria niin mitä muuta sitä pitäisi?

Viihteessäkin voivat ihmiskuvaukset olla muuta kuin kliseisiä ja ihmisillä voi olla tarve ja kyky kehittyä tekstin aikana. Jos kirjoittajalla on lisäksi taito kuljettaa juonta ja luoda uskottava miljöö, niin aina parempi. Lisäksi olisi hyvä olla jokin teema. Aihe voi olla ihan mikä vain, mutta teemana vaikka ihmisen selviytyminen omien vaikeiden olosuhteiden yläpuolelle jäämättä niitä olosuhteita vellomaan.
Luen_ja_kirjoitan kirjoitti:
Miksi ihmeessä dekkarissa (tai ylipäätään välttämättä muussakaan kirjassa) pitäisi olla taiteellinen ulottuvuus? Siksikö, että kikherneitä syövät nugoflamistisen estetiikan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet kehtaisivat kertoa kyseisen dekkarin lukeneensa?

Mielestäni viihde voi olla viihdettä ja sillä hyvä. Mitä parempaa viihdettä, sitä parempi. Jos mukana on vielä huumoria niin mitä muuta sitä pitäisi?

Viihteessäkin voivat ihmiskuvaukset olla muuta kuin kliseisiä ja ihmisillä voi olla tarve ja kyky kehittyä tekstin aikana. Jos kirjoittajalla on lisäksi taito kuljettaa juonta ja luoda uskottava miljöö, niin aina parempi. Lisäksi olisi hyvä olla jokin teema. Aihe voi olla ihan mikä vain, mutta teemana vaikka ihmisen selviytyminen omien vaikeiden olosuhteiden yläpuolelle jäämättä niitä olosuhteita vellomaan.
Taiteellinen ulottuvuus = syvyys, kerrontaa on myös rivien välissä ja lukijalla on tilaa muodostaa omia teemojaan. Siis ei kirjoiteta kaikkea auki.
Sinä taisit kirjoittaa tekotaiteellisuudesta.
Elokuvamaailmasta: FC Venus on viihde-elokuva. Klaus Härön elokuvat ovat taidetta, toki myös viihdyttäviä.
+Lisää kommentti
Olen pitänyt suomalaisista dekkareista eniten Paul-Erik Haatajan kirjoista. Ovat kyllä saaneet yllättävän vähän näkyvyyttä Suomessakin. Mielestäni pärjäävät ihan mainiosti esimerkiksi pohjoismaisille tekijöille. Nykyään dekkarin menestyksen tae tuntuu olevan järjetön raakuus ja ruumiiden määrä. Ei niinkään kielelliset taidot tai juonen ulottuvuudet.
Ilmoita
Olen täysin innostunut Ilkka Remeksen kirjoista! Oikein odotan iltaa, kun luen niitä aina sängyssä. Mukavasti unohtuu päivän stressi kun sukellan jännitykseen. Kiitos Ilkka!
Saan näistä juuri sitä, mitä tarvitsen. Muita kirjoja luen päivällä, jos ehdin.

On juonen kuljetusta ja jännitystä. Ovat minusta erittäin patrioottisia ja koska en asu Suomessa, oikein rinta kaarella nautin näiden järkevien suomalaisten taidoista...
Aion lukea ne kaikki.
Ilmoita
Vuoden johtolankaraadin jäsenen arvio viime vuoden dekkareista on mielestäni osuva kommentti tähän keskusteluun. Suomessa kirjoitetaan sekä hyvää että huonoa dekkaria.

http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3509160-dekkarivuosi-2015-missa-laatu
2 VASTAUSTA:
Arviot kertoivat enemmän arvioijasta itsestään. Nauroin muutaman kerran.
ododododo kirjoitti:
Arviot kertoivat enemmän arvioijasta itsestään. Nauroin muutaman kerran.
Osuiks Jomolla arkaan paikkaan?
+Lisää kommentti
Eipä sitten Mauri S a r i o l a n ole juuri kirjoitettu kelvollisia dekkareita Suomessa. Ja tuskin tuleekaan...

Sariola taitaa olla edelleen ainoa suomalainen, joka on saanut kansainvälisesti arvostetun ranskalaisen dekkaripalkinnon!
4 VASTAUSTA:
Ennen Mauri Sariolaa oli Vilho Helanen, joka kuoli 1952, vain 53-vuotiaana. Hänen paikkansa Mauri Sariola täytti. Mauri Sariolan rinnalle olisi mahtunut muitakin hyviä dekkaristeja, kuten Maurikin olisi mahtunut Vilho Helasen rinnalle, mutta 60-luvulla kustannusmaailma kääntyi vasemmistolaiseksi. Ei etsitty hyviä dekkaristeja, vaan vasemmistolaista haastajaa sille saatanan faskisti-Sariolalle. Tosin pääsi muutama muukin lahjakkuus esille, kuten Kansa taisteli-lehteen kirjoitteleva Jorma Napola kirjallaan Ruuvikierre, voitettuaan sillä Wsoy:n dekkarikilpailun, mutta tuollaiseen mieheen eivät vasemmistolaiset kulttuuripiirit voineet panostaa.
Eila Pennanen oli oikeassa sanoessaan, että Mauri Sariola on kirjailija, jonka Suomen kansa ansaitsee. Ansaitsisimme toki enemmänkin, ainakin kymmenen Sariolan tasoista kirjailijaa. Ehkä silloin olisimme jännityskirjallisuudessa pohjoismaista tasoa.
Sariolalla on monen tasoista tekstiä, myös luettavaa. Asennemaailma vain paistaa räikeästi esiin ja kaavamaiset henkilöt.
d34 kirjoitti:
Sariolalla on monen tasoista tekstiä, myös luettavaa. Asennemaailma vain paistaa räikeästi esiin ja kaavamaiset henkilöt.
Sariolan kirjoja leimaa sivistys ja ihanteellisuus, myös ymmärrys heikkouksille. Kuvaukset ovat taitavia ja kauniita. Varsinkin luontokuvaukset ja maaseutuympäristö. ihmisiskuvaukset ovat aitoja ja mielenkiintoisia. Kirjoitustyylissä on jotakin, joka saa heti mukaan.
Pitääminunkintodeta kirjoitti:
Sariolan kirjoja leimaa sivistys ja ihanteellisuus, myös ymmärrys heikkouksille. Kuvaukset ovat taitavia ja kauniita. Varsinkin luontokuvaukset ja maaseutuympäristö. ihmisiskuvaukset ovat aitoja ja mielenkiintoisia. Kirjoitustyylissä on jotakin, joka saa heti mukaan.
Jos ihan totta puhutaan, niin Sariolan kirjat on aika onnettomia kirjoitelmia, kun niitä lähtee oikein miettimään ja samoin ne Esko Laukko kirjat. Osa todella surkeaa kamaa, kirjoitettu kaiketi pakosta vääntämällä kustantajan painostuksesta maksettujen ennakoiden katteeksi.
Vaan... varmaan kaikki Sariolan kirjoittamat kirjat on tullut luettua, myös nuo Esko Laukko sananimellä kirjoitetut. Jokin niissä kirjoissa silti viehättää ja olihan Sariola oma persoonansa muutenkin ja se, kuinka hänestä tuli kirjailija.
+Lisää kommentti
Hannu Salama Juhannustanssit.
Ilmoita
Jos valitsen kaksi mielestäni parasta kirjoittajaa,niin ne ovat Michell Connelly ja Ian Rankin. Mutta on paljon todella hyviä dekkarin kirjoittajia,valitettavasti ne ovat ulkomaalaisia. Paras suomalainen on Mauri Sariola hänen alkupään tuotannollan. Ja vapaasti saa olla eri mieltä,nämä on makuasioita.
Ilmoita
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta EHDOTTOMASTI listaan kuuluu Marko Kilpi!

En ole erityisesti dekkarien ystävä, mutta Marko Kilven romaanit todella kolahti.

- tekstin taso
Tasokasta ja tarkkaa tekstiä.

- koukuttavuus
Nämä meni liki kerralla, mikä kertoo jotain koukuttavuudesta.

- uskottavuus
Teksti kuulostaa todella asiantuntijan kertomalta ja syvyyttä löytyy, mikä puuttuu usein kaikista dekkareista. Plussat siitä, että mieskirjailija osaa kirjottaa psykologisia jännäreitä.

- juonen kuljetus
Sujuvasti kulkee henkilöhahmojen mukana, ei siis kökköjä aasinsiltoja tms.

- omaperäisyys
Niin kuin jo sanottu: Tähän ei muut suomalaisdekkaristit kykene.
Ilmoita
Suosittelen lukemaan Harri Nykäsen kirjat, siis muutkin, kuin pelkästään ne Raid-kirjat.
Vaan joka maasta löytyy taitavia kirjoittajia dekkareiden alalla. Voitte lukea myös virolaisen kirjallisuuden klassikoita. Juhan Paju: Haapsalun saunamurhat.
Ilmoita
Dekkarit ovat huonoja. Kerronta on pitkäpiimäistä ja aiheet kyntää aina samaa latua.Siksipä en enään lue mitään suomalaista.
2 VASTAUSTA:
Et sitten lue juuri mitään... Todellisuudessa moni suomalainen(kin) kirjailija koukuttaa lukijansa.
Luen paljon ja vuosien myötä moni kirjailija, joiden tuotannosta oli pitänyt ennen, ei maistu enää miltään tai maistuu puisevalta. Suomalaissa on hyviäkin kirjailijoita ja dekkaristeja. Esim. R Mäen kirjat eivät enää pure, jää kesken kun aloitan. Eppu Nuotiosta en ole saanut otetta, en enää edes yritä.
Sitten taitaa mennä kuin "kioskikirjallisuuden " puolelle - olen tullut siihen johtopäätökseen, mm Heleena Lönnroth, kun pidin alkupuolen kirjoistaan ja nyt viimeisimmistä en lainkaan.Kirjan sisältö ikään kuin pakolla kirjoitettuja, kummallisia, irrallisia tarinoita ei mitään ahaa-elämystä. Laistan takuulla jos uusia ilmestyy. Leena Lehtolainen ei ole pettänyt kertaakaan odotuksia se ainakin tulee mieleen.
Toivottavasti Simo Hiltuselta tulee uusi dekkari. Ensimmäinen oli huima ja mukaansa imaiseva. Odotan monelta muulta uutta tuotantoa.
+Lisää kommentti
Itse luen dekkareita nimenomaan viihteen vuoksi - kotimaisista jo mainittu Ilkka Remes on suosikkeja Taavi Soininvaaran, Reijo Mäen, Eppu Nuotion, Leena Lehtolaisen, Jarkko Sipilän ja Matti Yrjänä Joensuun rinnalla. Luen myös paljon ulkomaisia, eivätkä minusta kotimaiset jää mitenkään niiden varjoon. Jos kirja on hyvä, se koukuttaa lukemaan kerralla kannesta kanteen riippumatta siitä, kuka sen on kirjoittanut.
Ilmoita
Suomeen pitäisi saada kansainvälisen tason kirjailijoita tutustumaan että millaista Suomessa on ja millaisia rikoksia täällä voi tapahtua !

Ruotsalaisten Joona LINNA on hyvä esimerkki siitä että " maahanmuuttajakin " voi ratkaista rikoksia ja siten saada tukijoita / lukijoita myös jostakin toisesta maasta !

Helsingissä on Thomson - en ole nimestä varma - kirjailija - joka kirjoittaa Amerikkalaisille rikoksista Suomessa ja miten niitä ratkaistaa eri tavoilla kuin TVn sarjoissa & paikoissa ihan kansainväliseen tapaan !
Ilmoita
Itse en ole koskaan jaksanut lukea dekkareita. Ne ei ole mun mielestä mitään korkeakirjallisuutta, mutta christie ja poirot nyt pitää tietää ihan yleissivistyksenkin vuoksi.

Viime vuonna luin Jyrki Heinon kirjat Kello ja Kellari.

Olin myyty.

Malttamattomana odotan jo seuraavia kirjoja.
Ilmoita
Minä luen paljon dekkareita ja ison osan jätän kesken.

Dekkareissa on ihmiskuvaus aika heikkoa, toimintaa löytyy, mutta tyypit ovat kaavamaisia eikä kirjoittaja juurikaan mene heidän päänsä sisäpuolelle. Pelkkä ulkoinen juonenkuljetus ja nopeat käänteet eivät saa minua kiinnostumaan. Pitääkö dekkarin koukuttaa? Se on lisäarvo, muttei itsetarkoitus. Jos sen sijaan tekstistä löytyy henkilö, joka on ajatteleva yksilö ja tyyppinä riittävän rosoinen (ei liikaa viinaa, suomalaisessa tekstissä sitä on niin että siihen kyllästyy) niin teksti tulee luetuksi. Esimerkiksi Sipilät ovat aika tylsiä, mutta kun siellä on se Suhonen, niin luen niitä mielelläni.
Ilmoita
Mitä yhteistä on kirjailijoilla Martti Linnalla ja Mauri Sariolalla?
Lainaus Wikipediasta:
" Linna julkaisi esikoisromaaninsa Syysmarkkinat vuonna 2005 ja kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi dekkari Ahventen valtakunta. Ranskalainen Gaia Editions -kustantamo julkaisi sen maaliskuussa 2013 nimellä La Royaume des perches. Romaani oli samana vuonna ehdolla Ranskan arvostetuimman rikoskirjallisuudelle myönnettävän palkinnon Grand prix de Littérature policièren saajaksi."
Molemmat kirjailijat ovat siis rankattu Ranskassa aika korkealle.
No, miten tämä Ahventen valtakunta-dekkari otettiin vastaan Suomessa. Ei mitenkään, sanoisin. Keskisuomalaisessa ja Ritvan dekkarinurkassa taisivat olla ainoat arvostelut (Lähde, Martti Linnan kotisivut).
Kun vertaa Martti Linnan Ahventen valtakuntaa ja Mauri Sariolan Lavean tien lakia, huomaa että kummassakin on vahvasti esillä suomalainen maaseutu ja suomalainen elämänmuoto. Eikö juuri siinä ole eväät suomalaisen dekkarin kansainväliseen menestykseen? Toki molemmat ovat myös taitavia kirjoittajia.
Kansainvälistä menestystä saavutetaan kun panostetaan Ahventen valtakunta-dekkarin kaltaisiin "katvealueen dekkareihin" ja myydään niitä aktiivisesti ulkomaille. Ne ovat todellista Suomea. Niistä löytyy kansainvälisiä menestyjiä.
Ilmoita
Itse pidän myös Liza Marklundin kirjoista. Vahinko vaan, on jo luultavasti lopettanut kirjoittamisen/julkaisun? Kaikki olen lukenut ja todella koukuttavia. Tarina kerronta uskottavaa ja hyvin asioista perillä. Voisin jopa vähän verrata I. Remeksen kirjoihin. Ehkä vähän samantyylistä. Tiettyjä vakiohenkilöitä, joita kuljetetaan kirjasta toiseen; Annika Bengtssonin perhe ym. Olen myös katsonut kaikki hänen teoksiin liittyvät tv-sarjat ja DVD:t. Voin suositella akikille jännitystä kaipaaville.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Kotimainen dekkari versus kansainvälinen taso?

Tällä palstalla on mollattu vuoroin mitäkin yksittäistä kirjaa. Lähestytäänpä asiaa vähän toisesta kulmasta.

Mitkä kotimaiset dekkarit/dekkaristit mielestäsi yltävät kansainväliselle tasolle tai lähelle sitä (vaikkapa käännettäväksi kelpaavan pohjoismaisen dekkarin tasolle)?

Ja millä perusteella.
- tekstin taso
- koukuttavuus
- uskottavuus
- juonen kuljetus
- omaperäisyys
- tms.

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta