Suomessa hyvissä suvuissa on paljon perimätietoa! Niissä puhutaan, keskustellaan, niissä perimätieto elää.
Varsinkin suvuissa jossa elinikä on korkea, yli 100-vuotiaita paljon, ja aivot kunnossa, muisti pelaa, pystytään itse hoitamaan asiansa ja itsensä loppumetreille saakka.
Sellaisissa suvuissa keskustelu on niin tärkeätä ja niin viihdyttävää, ettei juuri kukaan käytä alkoholiakaan kuin aivan viisaasti vähän.
Ja juuri siksi riitojakaan ei suvun jäsenten välillä ole, eivätkä voimat kulu hukkaan niissä. Siksi sellaisissa suvuissa menestytään! Ilosta saa voimaa.
Perimätieto vie matkoille menneisyyteen.
---
Tätä Kalevala-teoriaa tukevat roomalaisen historioitsijan Tacituksen tutkimukset sekä kaksi vanhaa runoelmaa, jotka englantilainen Exeterin piispa noin v. 1000 paikkeilla lahjoitti Exeterin tuomiokirkolle. Näiden lähteiden perusteella voitaneen päätellä, että Kalevala on ainakin osittain todellisuuteen perustuvaa muistitietoa.
Kalevalan tapahtumat on paikannettu Varsinais-Suomeen, jossa silloisia suomalaisia olisi hallinnut Kaleva-niminen kuningas. Kalevalan pohjoispuolella oli toinen valtakunta - Pohjola, jota hallitsi Louhi-niminen valtiatar.
---
Suomalaiset asuivat Etelä-Ruotsissa ja Gotlannissa ennen viikinkejä,
Väinämöinen kavereineen oli mamuja Gotlannista (Vuojolasta). Vuojola, Vuojonmaa ja Vuojanmaa ovat Gotlannin vanhoja suomalaisia nimiä.
Pohjan akkaa (Tukholman seudun hallitsijaa) paettiin etelään, isojen luokse Vuojolaan. Vuojolasta puhutaan usein kalevalaisissa runoissa. "Tuonne sampo saatetahan, kirjokansi kaimatahan nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen (tammi),
Seppä Ilmarinen oli sanaseppä joka ”takoi” raamatun (Sampo) suomeksi. Kalevalan mukaan Ilmarinen takoi sammon sulkakynällä pergamentille. Sidonnassa tarvittu liima tehtiin maidosta ja ohrajauhoista. "Saattanen takoa sammon, kirjokannen kalkutella
– joutsenen kynän nenästä,
– maholehmän maitosesta,
– ohran pienestä jyvästä,
– kesäuuhen untuvasta,
kun olen taivoa takonut, ilman kantta kalkuttanut
ilman alkusen alutta, riporihman tehtyisettä."
Em. pakomatkalla tapahtuneessa taistelussa kirja hajosi ja sen lehdet ajautuivat rannoille.
---
Rauhanomaiset suomalaiset asuivat ensimmäisinä aikoinaan Gotlannin ja Tukholman seuduilla, viikinkien sotaisat laumat tulivat ryöstöretkillään sinnekin ja myöhemmin valtasivat sen Ruotsin eteläosan.
---
Myöhemmin ruotsalaiset ovat kirjoittaneet historian, ja vääntäneet asiat nurin päin.
Ristiretket eli uskonSODAT Ruotsin hullu kuningas alottaessaan armeijoineen ylitti Suomen rajan, mutta verenvuodatuksen Turun seudulla ja siitä eteenpäin he ovat unohtaneet kirjoittaa muistiin, mutta
Köyliön järven jäällä tapahtuneen surmatyön he kirjasivat sen sijaan muistiin.
Ihan kuin Lalli olisi tehnyt sen sodan ainoan murhan!
Lalli vain kosti sen, mitä piispa Henrik oli tehnyt hänen nuorelle , kauniille vaimolleen, pikkupoika oli joutunut näkemään äijän väkivallanteon.
Näin kertoo perimätieto.
---
SOTA joka armeijoinneen hyökkää rajan yli toiseen maahan on veritöitä, raiskaamisia ja polttamista. Näin myös niinsanotun ristiretken hyökkäysten aikana.
Eipä sitä kaunistelematta alettu historian muistiin kirjoittaa.
---
Varsinkin suvuissa jossa elinikä on korkea, yli 100-vuotiaita paljon, ja aivot kunnossa, muisti pelaa, pystytään itse hoitamaan asiansa ja itsensä loppumetreille saakka.
Sellaisissa suvuissa keskustelu on niin tärkeätä ja niin viihdyttävää, ettei juuri kukaan käytä alkoholiakaan kuin aivan viisaasti vähän.
Ja juuri siksi riitojakaan ei suvun jäsenten välillä ole, eivätkä voimat kulu hukkaan niissä. Siksi sellaisissa suvuissa menestytään! Ilosta saa voimaa.
Perimätieto vie matkoille menneisyyteen.
---
Tätä Kalevala-teoriaa tukevat roomalaisen historioitsijan Tacituksen tutkimukset sekä kaksi vanhaa runoelmaa, jotka englantilainen Exeterin piispa noin v. 1000 paikkeilla lahjoitti Exeterin tuomiokirkolle. Näiden lähteiden perusteella voitaneen päätellä, että Kalevala on ainakin osittain todellisuuteen perustuvaa muistitietoa.
Kalevalan tapahtumat on paikannettu Varsinais-Suomeen, jossa silloisia suomalaisia olisi hallinnut Kaleva-niminen kuningas. Kalevalan pohjoispuolella oli toinen valtakunta - Pohjola, jota hallitsi Louhi-niminen valtiatar.
---
Suomalaiset asuivat Etelä-Ruotsissa ja Gotlannissa ennen viikinkejä,
Väinämöinen kavereineen oli mamuja Gotlannista (Vuojolasta). Vuojola, Vuojonmaa ja Vuojanmaa ovat Gotlannin vanhoja suomalaisia nimiä.
Pohjan akkaa (Tukholman seudun hallitsijaa) paettiin etelään, isojen luokse Vuojolaan. Vuojolasta puhutaan usein kalevalaisissa runoissa. "Tuonne sampo saatetahan, kirjokansi kaimatahan nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen (tammi),
Seppä Ilmarinen oli sanaseppä joka ”takoi” raamatun (Sampo) suomeksi. Kalevalan mukaan Ilmarinen takoi sammon sulkakynällä pergamentille. Sidonnassa tarvittu liima tehtiin maidosta ja ohrajauhoista. "Saattanen takoa sammon, kirjokannen kalkutella
– joutsenen kynän nenästä,
– maholehmän maitosesta,
– ohran pienestä jyvästä,
– kesäuuhen untuvasta,
kun olen taivoa takonut, ilman kantta kalkuttanut
ilman alkusen alutta, riporihman tehtyisettä."
Em. pakomatkalla tapahtuneessa taistelussa kirja hajosi ja sen lehdet ajautuivat rannoille.
---
Rauhanomaiset suomalaiset asuivat ensimmäisinä aikoinaan Gotlannin ja Tukholman seuduilla, viikinkien sotaisat laumat tulivat ryöstöretkillään sinnekin ja myöhemmin valtasivat sen Ruotsin eteläosan.
---
Myöhemmin ruotsalaiset ovat kirjoittaneet historian, ja vääntäneet asiat nurin päin.
Ristiretket eli uskonSODAT Ruotsin hullu kuningas alottaessaan armeijoineen ylitti Suomen rajan, mutta verenvuodatuksen Turun seudulla ja siitä eteenpäin he ovat unohtaneet kirjoittaa muistiin, mutta
Köyliön järven jäällä tapahtuneen surmatyön he kirjasivat sen sijaan muistiin.
Ihan kuin Lalli olisi tehnyt sen sodan ainoan murhan!
Lalli vain kosti sen, mitä piispa Henrik oli tehnyt hänen nuorelle , kauniille vaimolleen, pikkupoika oli joutunut näkemään äijän väkivallanteon.
Näin kertoo perimätieto.
---
SOTA joka armeijoinneen hyökkää rajan yli toiseen maahan on veritöitä, raiskaamisia ja polttamista. Näin myös niinsanotun ristiretken hyökkäysten aikana.
Eipä sitä kaunistelematta alettu historian muistiin kirjoittaa.
---
Vastaukset 1
Vanhimmat
Historia kiinnostaa nyt vanhana enemmän kuin koulussa aikoinaan.
Oman suvun historia henkilöineen, perimätietoineen, kaikkien heidän
kirjoituksiaan olen lukenut paljon.