Omasta ulkonäkökritiikistä? En kestä katsoa itseäni kuvista tai muutenkaan peilistä, ellei ulkonäköni miellytä silmääni ja näytä hyvältä omasta mielestäni. Muuten häpeän omaa ulkonäköäni. Tietyllä mielialalla en edes välitä ja katson, että ihan hyvältä näytän ja toisella mielialalla alan häpeämään. Joskus tulee parempia päiviä ja joskus näytän mielestäni aivan kauhealle. Pitäisi osata olla itselleen rennompi. Olen itse itseni pahin vihollinen.
Kuinka päästä eroon
kuinkaeroon
26141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Vinkkejä?
Ole paremman näköinen tai älä katso peiliin/kuviin.
Ehkä pitää olla katsomatta.
Juo kossupullo kerralla, auttaa ainakin vähäks aikaa, ja velatkin tuntuu saatavilta.
Joo ei auta pidemmän päälle!
Keppanalla jatkaa...............
Ihan samaa mieltä. Itselläkin on litra viiniä pohjalla ja tissuttelen nyt vodkaa.
Ajattelet itseäsi pinnallisesti. Taidat myös olla pinnallinen.
En ajattele, enkä ole pinnallinen. Olen vain kovin kriittinen itseäni kohtaan.
Ole vaan oma itsesi se on kestävää kehitystä kun ei ala teeskennellä ja esitää tuntematonta.
Totta.
Katso Vesa Keskisen naamaa, on väärin luojan luomaa naamaa mennä muuttamaan trendikkäämäksi, jos se siitäkään paremmaksi muuttuu. Taitaa olla tätä päivää muotoilla ulkonäköään, leikkauksilla ja silikonilla. Siunaustilaisuudessa tehdyt muutokset ei näy, joten lopettakkaa ulkonäkönne muokkaus. Ulkonäkö on se minkä luoja on luonut, eikä sitä pidä mennä muuttamaan.
Mene asianmukaiseen terapiaan.
En tarvitse terapioita.
No mites teratapio.
En halua teratapiota kaveriksi.
Sinulla on jotain ongelmia itsetunnossasi, kun ajattelet noin kuten aloituksessa kerroit. Terapian kautta osaisit ehkä pureutua tuon ajattelemisen syihin ja voisit päästä siitä eroon. Ongelmien ratkaisu alkaa niiden myöntämisestä.
Niin on.
Miksi kysyt sitä täällä? Miksi se huolestuttaa? Oletko kenties epävarma siitä, pitääkö joku tietty henkilö ulkonäöstäsi, eli "viehätätkö hänen silmäänsä"? Silloin tuon ymmärtää tilapäisenä ilmiönä, muuten kyse taitaa olla huonosta itsetunnosta tai että et ole sinut itsesi kanssa.
Vähän voi olla kaikkea sekaisin.
En ole ammattilainen neuvomaan. Enkä tiedä taustoista tekstiä tarkemmin. Auttaisiko jos menisi oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Esim, soppailemaan, ihmisvilinään, jääkiekkootteluun. Tai rauhalliseen ympäristöön vaikka lenkille ajattelemaan.
Ei mitenkään. Pitää vaan alkaa vähemmän pinnalliseksi!
Olen syvällinen. Ihmiset, jotka väittävät minua pinnalliseksi eivät todellakaan tunne minua.
Miten syvällisyydestä näkyy?
Haluan kohdata ihmiset irl,elää siellä.Nähdä,koskea,itkeä,nauraa,hämmentyä..päivä päivältä enemmän
Höh, ulkonäkökritiikkiä itseä kohtaan on ihan varmasti meillä kaikilla ainakin joskus. Katso myös muita ihmisiä objektiivisesti, ovatko kaikki hyvännäköisiä tai parempia kuin sinä? Omasta mielestäni minä olen joskus kaunis ja joskus ruma, pitempiäkin aikoja. Hymy tekee ihmisestä kauniimman, samoin ulkoilma, tyytyväisyys, puna poskilla ja se, että on läsnä tässä hetkessä, eloisuus, pilkettä silmään. Kampaaja, kulmien ja ripsien värjäys tekee ihmeitä, samoin iho ja lepo, liikunta. Minusta kauneus tulee myös sisältä ja meissä kaikissa on omat kauniit kohtamme. Jossain vaiheessa sitä vaan huomaa, että oho minut huomattiin. Tsemppiä!