Niin, että Mutasen Mutkassa pöllämystyneet korpitollot kohta konahtaa. Me täällä sivistyneen maailman keskipisteessä Kaipolan Pajalla ei arvosteta pätkän vertaa minkään höpöukko Ouninpohjan Ohranan Kalvinistis-Luterilaista työmoraalia, missä hullu suomalainen tappaa itsensä tolkuttomalla työnteolla. Täällä on digattu jo 60-luvulta lähtien vanhaa kunnon Brezhneviläistä Pysähtyneisyyden Aikaa. Yhtiö on maksavinaan meille palkkaa ja me ollaan tekevinään yhtiölle töitä. Tämä on oikein hyväksi havaittu käytäntö. Ohranalla itsellään on vielä 70-luvun "Kostajalla" säälittävästi päättyneen lapsellisen ralliuransa jälkeen vaivoin kulissit pystyssä, mutta sisältä koko ukko on jo oikeasti mätä, hapero ja laho... ihan kuin se rytökartano siellä Ouninpohjan korvessa. Akun perässä menee Ohrana kohta kelvottomien elintapojensa ja sairaalloisen mielenlaatunsa vuoksi Miekkainpetäjälle hiekan syöntiin...
Kaipolan Pajalta pamahtaa
Lakkoon-lakkoon
47438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Jumalan kiitos, että siellä Kaipolassakin oivallettiin minkälainen roskatunkio se oma paja on ja alettiin teettää työt ulkopuolisilla oikeilla ammattimiehillä.
Vieläköhän Kaipolan pajan jätkät käy konttorilla itkemässä, että komennusmiehet söi ruokalassa niiden paistetut perunat. Tai että komennusmiehet nauraa liian äänekkäästi ruokalassa. Näin oli vielä 80- luvulla. Silloin Brezhnevin aikaan.
Joka keitetyn paistaa, se makian maistaa.
Aki Kaurismäen mykkäelokuva JUHA torstaina 3.3.2016 klo 21:55 kanavalla TEEMA.
Mikä yhdennäköisyys... Ohranaan...
Joo, pajan mulkeroita potutti, kun reppumiehet kuksi niitten akkoja ja naureskeli sitten niille.!
Asennusyhtymän Bolsut Kaipolan tehtaanruokalassa... JUHA edessä keskellä...
http://www.leninimports.com/kaurismaki_juha_gallery_2.jpg
Vasemalla on Bolsu-Desantti. Koskaan tuo reppana ei töihin päässyt. Säälistä päästivät ruokalaan.
Onkos tuossa Juhan takana tuo lippalakkipäinen se Luru Kaipolan Pajalta, joka meinasi SS:n kanssa Pk6:n käynnistyksen juhlahumussa 1990-luvun alussa tehdä Kaipolasta tehtaan, joka on kaikin puolin porvarin mieleen?
Tuossa kuvan oikeassa laidassa taitaa olla Selinin Reiska?
" 1990-luvulla juhlapuheissa kehuttiin kuuluisaa Kaipolan henkeä, joka oli muodostunut sillä vuosikymmenellä sovittelevaksi ja asialliseksi." SS oli silloin komea mies, kuin filmitähti Richard Gere.
Kyllä kai se "Kaipolan henki" oli sovitteleva jo 50-luvulta lähtien, verrattuna Jämsänkosken tehtaaseen. Paperimiehistä suuri osa ja jotkut pajan miehetkin oli Kaipolan tehtaalla semmoisia osapäivä-maajusseja, jotka kävi tehtaalla töissä ja viikonloput ja vapaapäivät jyystivät kotonaan peltohommia. Eihän semmoisella maajussi-porukalla mitään ihmeempää intoa ollut käydä yhtään kovempaa vääntöä mistään asiasta työnantajan kanssa. Ei sille "Kaipolan hengelle" yhtään tuon kummempaa selitystä ole. Jämsänkosken tehtaalla noita osa-aika maajusseja oli selvästi vähemmän. Mainittakoon tässä myös se, että ainakin -60 ja 70-luvuilla Jämsänkosken tehtaalla oli koko ajan hivenen paremmat tuntipalkat, mitä Kaipolassa oli. Näin ollen voimme todeta, että kyllä Kaipolan hengellä oli myös "hintansa" jo siihen aikaan, mikä ei ainakaan duunarin etua palvellut.
Koska se nahkakauppias on komea ollut? Tai makuasiahan se on..filmitähti, hmm. no, ehkä Notre Damen kellonsoittajana olisi mennyt..
Jämsän komiiden on pidettävä puolensa.
https://youtu.be/Oypff8ihF_0
Kerran tuli Kaipolan Pajalle 70-luvulla vaseliinikauppias, oikea myyntitykki pitämään uuden punaisen vaseliinin tuote-esittelyä. Päivällä klo 12:00 kokoonnuttiin ensin PT2:n ruokalassa runsaslukuisten paistettujen perunoiden syönnin jälkeen Pajalle työpöydän viereen ruuvipenkin lähistölle. Kauppias esitelmöi uuden vaseliinin loistavaa iskunkestävyyttä esim. kuulalaakerin kuulien välissä, verrattuna perinteiseen keltaisenruskeaan vaseliiniin. Korkea-arvoisten Pajan Miesten joukosta kuului epäilevää mutinaa. Olisikohan itse Ruusilan Tiksa siinä päästänyt semmoisen epäilevän ölähdyksen ja taisi myöhemmin katkerasti Morris Marina kauppoihin pettynyt suuriääninen Pajan Mies siinä myös jotain perrrrkeleitä päästellä? Kaupparatsu sieppasi purkistaan kourallisen punaista vaseliinia ruuvipenkin alasimen päälle. Porukka oikein tiivistyi ruuvipenkkiä lähemmäksi, että mitähän se ukko nyt meinaa? Kaupparatsu sieppasi samassa pöydällä olleen pajavasaran ja mojautti vasaralla olan takaa kovan iskun siihen ruuvipenkin alasimella olleeseen vaseliinimöykkyyn. Pisaraakaan ei punaista vaseliinia roiskahtanut ruuvipenkin ympärillä tiiviinä kehänä olleiden Korkea-arvoisten Pajan Miesten naamoihin. Perinteinen keltaruskea vaseliini olisi roiskahtanut jo monta metriä ympärilleen tuon iskun seurauksena. Voi sitä hölinää, mölinää, ja naurun ölinää, kun molemmat Tiksat (Paatelaine ja Ruusila) aloittivat ensin hillittömän mielipuolisen naurun, johon kaikki Korkea-arvoiset Pajan Miehet (myös Puukila ja Peppone) lopulta yhtyivät. Silloin Vanhaan Hyvään aikaan ei ollut ollenkaan tärkeää Pajalla mikään työn teko, vaan kaikkinainen hauskan pito työmaalla ja lysti olo. Munchenin Amikin taisi päästää siinä silloin parhaan Pepsodent-hymynsä ja kävellä ladon oven levyiset hartiat levällään Pajan keskikäytävää ja sanoa kovalla äänellä, että Perrrrrkele... Ei aika mennyt koskaan enää palaa...
Duran-Duran_ kirjoitti hienon tarinan, vai voisiko sitä kutsua pienoiseksi mustelmaksi menneiltä vuosilta. Oikeastaan voisimme pohtia, tai jopa kirjoittajalta suoraan kysyä, että perustuuko tarina juoruihin vai Duran-Duran_in omiin muisteloihin?
Jos jälkimmäinen vaihtoehto on lähempänä totuutta, niin silloin lienee paikallaan kysyä, että monennestako rivistä muistelija itse oli ihmerasvan esittelyä seuraamassa?
On kuitenkin hienoa lukea, että jo tuolloin työnantaja koulutti esim. tuote-esittelyjen muodossa työntekijöitään. Tribologia ei ole ollenkaan niin yksinkertaista, mitä maallikko voisi luulla sen olevan, vaan hyvinkin koulutusta ja kouluttautumista vaativa ja koneiden toiminnan kannalta ratkaisevan tärkeä osa-alue. Lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että miten ihailtavalla asenteella työntekijät osallistuivat tuotteen hintaneuvotteluihin yhdessä työnantajansa kanssa (siis suhtautumalla "epäilevästi" tähän kalliiseen uutuuteen). Uskoakseni myös tuote esittelijää informoitiin siitä, että paperinvalmistuksessa harvemmin tarvitsee ruustukin ja pajavasaran välistä kitkaa voitelemalla pienentää...
Kivaa, että Duran-Duran_ kaikelta katkeruudeltaan kuitenkin kykenee näinkin hienoja muisteloita julkituomaan. Ehdottaisinkin hänelle pienen novelli-kokoelman kasaan kyhäämistä. Voisi olla tulevan joulun tai isänpäivän best seller paperilaaksossa.
Kyllä Duran-Duranin kertomus perustuu ihan täysin omakohtaisiin kokemuksiin. Kaikki on rehellisesti kirjoitettu ja varmasti totta. Jokainen Pajan Vanhan Liiton miehistä kyllä tietää, että noinhan ne asiat silloin Pajalla ihan oikeastikin menivät. Paljon olisi muutakin mielenkiintoista kerrottavaa legendaariselta Kaipolan Pajalta.
Duran-Duran oli nuorena miehenä seuraamassa sitä vaseliiniesittelyä ihan eturivissä ja mikäli pajavasaran alla olisi ollut ihan tavallista perusvaseliinia, niin naama olisi Duranilla takuulla ollut rasvassa. Siinä oli sentään koko sen aikuinen Kaipolan Paja seuraamassa sitä tuote-esittelyä. Uskoakseni noin 80 miestä. Tungos esittelijän ympärillä oli melkoinen.
Myös se jäi hyvin mieleen, kun Irwin voitti syksyllä 1971 Syksyn Sävel-kilpailun, niin Peppone käveli Pajalla yhtiön rautakärkiset turvakengät jalassa ja molempien kenkien kärkiin oli maalattu sanat: POING, POING.
Puukilan pallit jumissa Pajan Miesten saunaillassa lauteiden välissä hirvittävässä löylyssä on sitten taas ihan oma tarinansa. Kaikki nimet ei ole kertomuksissa oikeita, mutta Pajan Vanhan Liiton miehet kyllä tietävät, ketä ne tarkoittavat.
Lehtisen Aku toi Kaipolan pajalle Kalvinistis-Luterilaista työmoraalia samana päivänä kun astui Asennus-Yhtymän haalareihin pukeutuneena ruokalan ovesta sisään heti oikeelle! Kovan työmoraalin takia Aku ei ollut koskaan poissa töistä vaikka oli millaisessa krapulassa tahansa. Joskus suoraan Ruthin vintin jälkeisistä jatkoistakin meni suoraan töihin. Ennen ja jälkeen Akua ei ole Jämsässä sellaista työmoraalia ilmennyt, siksi sitä sanotaankin Akun ajaksi. Jämsässä oli kaikki hyvin, todella hyvin. Pitkävuoressakin järjestettiin mäkihyppyjä ja yleisöä riitti. Nykyään kaipola on ihan kuollut. Aku kertoi että yks sankari meiltäpäin Ouninpohjasta olis hypännyt hyppyristä ilman minkäänlaista kokemusta koko lajista, ihan kylmiltään hyppäs, nimenkin hän sanoi mutten sitä viitsi tässä paljastaa. Meilläpäin riittää rohkeita miehiä. Kuten huomaat Duran Duran alias Bolsu-Desantti, Kaipola ja Jämsä sais kiittää AKUA PALJON hyvistä ajoista, oma patsaskaan ei olis väärin!
Lehtisen Aku ei koskaan ollut asyllä töissä.
hakeudu hoitoon, akaas varmaan nussi...
hakeudu hoitoon, akaas varmaan nussi...
Upm. Ei enää tälläistä pelle porukkaa elätä.Muutama vanhanliiton punikki enää jäljellä.
Kultaisella 70-luvulla ei tultu pajalle töihin, vaan saamaan korvausta menetetystä vapaa-ajasta. Kaikenlainen kepposten teko ja hauskanpito olivat normaalia työpäivää. Olihan siellä joukossa muutama hölmiskö jotka teki töitäkin, mutta saman rahan sai, vaikka ei tehnyt mitään. Työt tehtiin sitten viikonloppuna Ruthin vintillä.
Ruthin vintillä ryypäs kylän komennusmiehet.....to-su.....pajan ukot hiihteli tehtaale kapeeta leipää pyydystään saarenkartanoo peläten töihin....
Onko meitä vanhanliiton punikkeja enää muita kuin peku aulis timppa kumpu...?????
Näitä entisiä elätettävviä kyllä riiitää...
Minäs vuonna se Pieku alkoi Lindroosin Akulle Kaipolan tehtaalla laukunkantajaksi?
Pekka oli Kaipolan Pajalla vuosien -74/-75 paikkeilla vähän yli parikymppisenä remonttimiehenä päivätöissä. Pajan herrat oli saaneet päähänsä pinttymän, että nyt Pekka laitetaan Pajalla tisuriin. Pekalla ei taas ollut itsellä pienintäkään halua siirtyä tisuriin. Asiasta käytiin pitkään neuvotteluja Pajan luottamusmiehen ja yhtiön edustajan kanssa. Kumpikin osapuoli pysyi järkähtämättä omassa kannassaan. Asia ratkaistiin lopulta sillä, että eräänä perjantaina koko Kaipolan tehtaan kunnossapitopuoli (paja, sähkö, instrumentti, rakennus) lähti tehtaalta klo 11:00 pidennetyn viikonloppuvapaan viettoon. Pekka pysyi päivätöissä, eikä asiasta enää sen jälkeen keskusteltu. Myöhemmin Pekka otti itse tehtaalta lopputilin ja perusti Jämsään kiinteistöhuoltofirman.
Tämän sivun
http://www.museo24.fi/?action=INavigation::viewArticle(6860)
tapahtumista alkoi Kaipolan paperitehtaalla "nahkakauppiaiden aika" Pk6 ja Pk7 olivat silloin vielä uusia koneita ja siinä uuden paperin hurmoksessa alkoi työväen henki tehtaalla käymään jo melkoisen lepsuksi.
Vanhan tehtaan puolella työmiehet perustivat työnantajamyönteisen "Pitsatiimin" ja pääluottamusmiehetkin siirtyivät sujuvasti konesaleista tehtaan johtoryhmän viinerikahveille.
Oikean reunan valikosta lisää tapahtumia Kaipolan paperitehtaan menneiden vuosien ajoilta.
Kannattaahan sitä nyt tehtaan Mahti-Prolelle antaa talon ökymersu sopuhinnalla siitä hyvästä, että 1990-luvulla ja 2000-luvulla tehtaalla työrauha säilyy ja uudet koneet pyörii herkeämättä. Menkööt vaan muut Suomen paperitehtaat lakkoon ja pysäytelkööt koneitaan, mutta Kaipolassa koneet pyörii... Toisten paperitehtaiden Mahti-Prolet poistuvat kokoushuoneesta, kun Kaipolan Mahti-Prole astuu huoneeseen... menkööt... mutta Mersulla tänne tultiin ja Mersulla täältä lähdetään... se on se "Kaipolan henki"...
Seuraava paperitehdas mikä Suomessa totaalisesti hiljenee on Kaipola. Siinä ei enää Pitsatiimit eikä "Kaipolan henki" auta, kun maailmanmarkkinoilla kovat realiteetit iskevät vasten kasvoja. Väärää paperia valmistavat ja vielä syvällä korvessa...
Lehtisen Kappas-Aku oli Vesi ja Lämmön miehiä. Ja siitä hänen työmoraalistaan voidaan olla vähintään kahta mieltä. Myöhemmin Aku pääsi Kalmerille ja sen jälkeen siirtyi YIT: lle.
Joo, Pätkä-Peeden perässä Kappas-Aku Kaipolassa löntysteli ja pesi 20 vuotta kätensä samalla lavuaarilla ruokalan viereisellä vessalla ja kusi 20 vuotta samaan vessanpönttöön siellä.
Peede ei ollutmitään.kunnes aku joutui vanhan homonatsin kynsiin se kiusasi lähes itsemurhan partaalle..Edeltäjä lähti peppu ruvella jenkkeihin..siellä on pysynytkin.
Ei oĺlut Akulla helpoo..
Onko niitä Pitsatiimiläisiä töissä vielä siellä Kaipolan Pk7:lla? Jos on, saako ne pitkällä kuuden kossun vapaalla Rossossa istumisella ja pitsaa mutustelemalla muun paskan jauhamisen ohessa estettyä tulevan Kaipolan paperitehtaan alasajon?
Kaipolan tehtaan tulevaa alasajoa ei estä mikään eikä kukaan!
Pitsatiimi toimi aktiivisimmillaan Kaipolan PK7:lla tuossa vuoden 1995 paikkeilla. Kaikki Pk7 duunarit eivät suinkaan tähän työnantajan "Viidenteen Kolonnaan" mukaan lähteneet, joka toimi Ay-liikkeen sisällä osin Ay-liikettä vastaan
Pitsaa mussutettiin viisaan näköisinä pitkällä vapaalla omassa pienessä sisäpiirissä Rossossa ja pohdittiin siinä samalla "yhtiön asioita". Nämä "siipeilijät" saivat osakseen halveksuntaa muilta tehtaan työntekijöiltä, sekä erityisesti aikoinaan muun muassa korjauspajalta. Tehtaalla oli avoimien ovien päivät (semmoisiakin on joskus ollut) keväällä 1996 jolloin eräs vierailija tokaisi konekorjaamolla paikalla olleille asentajille, kuinka teidän "tehtaalla on hyvä ilmapiiri". Tähän koneasentajat totesivat vierailijalle: "No enpä nyt tiedä, kun on kaiken maailman Pitsatiimejäkin jo alkanut ilmaantua hajottamaan yhteistä Ay-rintamaa ja ajamaan osaston sisällä omaa etuaan."
Pitsatiimiläisten kliimaksi oli huipussaan silloin, kun saivat oman suosikkinsa vähäksi aikaa Kaipolan tehtaan pääluottamusmieheksi. Paikallinen ressu kun oli, niin sotalaulujen hoilaaminen paikallisissa "Vinohuutajissa" kiinnosti tätä militanttia enemmän, kuin työväenlaulujen laulaminen oman väen tilaisuuksissa.
Sitten pitsatiimin suosio lopahti omaan mahdottomuuteensa ja tämä militanttikin pudotettiin kylmästi pois Kaipolan pääluottamusmiehen paikalta. Ajat ovat kovat... ei työväenliike kestä sitä edes Kaipolassa, että porvari on tehtaan pääluottamusmiehenä.
Porvarihan on ollut alunperin kauppias-säätyyn kuuluva..Kaipa nahkakauppiaatkin silloin jonkinlaisia porvareita ovat! Kyllä sitä vain kestää täytyy, työväenliikkeenkin.
Onkos Kaipolan paperitehtaalla vielä semmoinen miehekkään uhmakas "meillä menee hyvin" 1990-luvun käytäntö, että tehtaan vanha edustus-Mersu siirtyy käytettynä sitten tehtaan pääluottamusmiehen yksityiskäyttöön?
Ai niin, eihän Kaipolassa ole investoitu enää viimeiseen 10 vuoteen yhtään mihinkään uudistuksiin... eikä investoida. Se korjataan vielä vanhoja resukoneita mikä on ihan pakko, että ne pysyy pyörimässä, mutta mitään uudistuksia ei enää tälle elämänsä kalkkiviivoilla olevalle tehtaalle tehdä.
Pk6 käynnistyi v.1987 ja Pk7 käynnistyi v.1989. Niiden käynnistymisestä on kulunut jo niin hirmuisen pitkä aika, että ei se anna nykyiselle pääluottamusmiehelle enää minkäänlaista selkärankaa ainakaan yhtiön puolelta esitellä millään ökyautolla tehtaan tekemää vaatimatonta tulosta. Eipä tule nykyään enää tupaten täysillä LWC-markkinoilla enää sitä 90-luvun "uhoa olemukseen" hyvin tuottavasta tehtaasta, että voisi ajella talon entisellä ökymersulla näyttämässä maailmalle, kuinka "hyvin" meillä Kaipolassa menee. Nykyinen pääluottamusmies onkin "viksu mies". Se osaa pitää suun säkkiä myöten ja ajaa juuri semmoisella autolla, mihin vanhat paperikoneen resut antavat kehnolla tuloksellaan hänelle muodollisen "oikeutuksen".
Duran-Duran_ jatka tarinoita. Olet hyvä kirjoittaja.
Juu, korskeus on karissut Kaipolan punikeista! Sitä saa, mitä tilaa! Vieläkö tukankuivaajat on huoltolassa, vai joko nekin pöllitty..? Aikuiset miehet!
Huoltolasta tulikin mieleeni. Tapahtui Kaipolan PT2 huoltolassa v.1971. Siellä oli silloin käsienpesulavuaarit siinä seinustalla, minkä seinän toisella puolella oli sauna. Lavuaarin vieressä seinällä oli semmoinen metallinen pönttö, minkä alaosaa kiertämällä käsille tuli semmoista hienoa sahajauhoa, jonka seassa oli jotain pesuainetta. Muistan sen hajun vieläkin. Se oli kyllä tehokasta pesuainetta todella rasvaisillekin kourille.
Jostain syystä yhdestä lavuaarista lähtevä hajulukko/lattiaan lähtevä putki oli irronnut lavuaarin pohjasta ja se putkihässäkkä oli nojallaan siinä lavuaarin alla seinää vasten. Näin ollen kaikki vesi ja se sahajauhon mössö mikä lavuaarista lähti viemärin suuntaan, tippuikin suoraan lattialle ja roiskui käsienpesijän kengille ja säärille.
Putkimies Peke huomasi melkein heti tullessaan tuon vian ja ei kastellut jalkojaan sen lavuaarin kohdalla juuri ollenkaan. Siirtyi vaan pesemään käsiään viereiselle lavuaarille. Ei muuta kuin odottamaan sitten seuraavaa "uhria" siihen lavuaarille. Se saapuikin melkein heti. Itse Puukila tuli kourat mustassa rasvassa melkein kyynärpäitä myöten pesemään käsiään runsaalla vedellä ja sahajauholla juuri siihen vialliselle lavuaarille. Peke oli heti juonessa mukana ja höysti vieressä pitkää ja mehevää juttua oikein naurun kanssa, että Puukila pysyisi hyvällä tuulella ja pesisi rasvaisia käsiään oikein pitkään ja perusteellisesti. Ja kyllä se Puukila pesikin ja nauroi mukana kahta kovemmin, mitä enemmän Peke nauroi. Puukilaa saatiin vedätettyä pesemään käsiään tosi pitkään, mutta sitten se ympärillä oleva naurun remakka sai Puukilan epäilemään jotain. Taisi jo vesi ruveta tulemaan läpi haalarin lahkeista sääriin asti ja Puukila huomasi lopulta vilkaista jalkoihinsa. Turvakengän pääliset oli täynnä märkää sahajauhon mössöä ja haalarien lahkeet märkänä puoleen sääreen asti. Porukka ympärillä nauroi katketakseen.
Tämä oli sitä Vanhaa Hyvää Aikaa, jolloin tehtaan työterveysasemalla ei tunnettu työpahoinvointia, eikä tarvinnut kirjoitella reseptejä masennuslääkkeisiin.
Pahoinvointia sen sijaan oli työmailla useinkin, etenkin aamuisin sitä esiintyi! Johtui yleensä edellisen illan nautiskeluista.
Onkohan siellä Kaipolan "pajalla" taottu koskaan mitään muuta kuin bolshevismia tyhjiin päihin?
On. Kuntalan Arto-vainaan Datsunin kiertokanget taottiin yövuorossa "melkein" suoriksi. Sen verran piti oikaista, että sai ajettua auton vaihtoon.
Monetko ponuvehkeet tehtiin?
Kosken pajalla satoja!
Kävivätkö kovimmat jätkät pöllimässä tehtaan laboratoriosta tarkkoja elohopealämpömittareita ponupannuihin? Eihän sitä sokeaksi sopinut tulla korpikuusen kyynelistä.
Kaipolan Pajalla oli 80-luvulla Tisurin lisäksi vielä "Rikaati". Kyllä niitä pontikkapannuja tehtiin tisurissa ja rikaatissa yhtiön hapiksesta ja AISI 316:sta vuosikymmenten aikana varmaan toiselle sadalle nouseva määrä. Hitsaussaumatkin hiottiin pannusta ja jäähdyttimestä täysin tasaiseksi ja näkymättömäksi. Viikolla päivävuoron aikaan niitä ponuvehkeitä ei sentään tehty, mutta ilta- ja yövuoroissa sitäkin uutterammin.
Kiitokset vaan näin jälkikäteen vielä yhtiölle ilmaisista hyvistä raaka-aineista ja siitä, että maksoitte meille vielä palkankin siltä ajalta, kun pontikkapannuja tehtaalla väsättiin. Pannut on vieläkin kuin uudet ja jäähdyttimen tekoon panostettiin silloin täysillä työaikaa säästämättä. Väännettiin oikein ohuesta putkesta kierukka jäähdyttimen vaipan sisään, missä jäähdytysvesi kiersi. Sitten vielä rättilaikalla kiillotettiin hionta-aineen kanssa koko komeus niin, että sauman saumaa ei näkynyt tislauslaitteistossa millään kohtaa.
Kaipolan Pitsatiimi Koillis-Hämeessä 90-luvulla: "me kokoonnutaan vapaapäivinä yhdessä pitsalle ja suunnitellaan siellä noita työasioita" Buaaaah, hah, hah, haa...
Vieläkö ne Kaipolan paperitehtaan harvalukuiset persut majailee siellä Pk7:lla? Taitaa tulla seuraavissa eduskuntavaaleissa persuille pahasti köniin?
Vieläkö hakas vote tehtaala vaikutaa.?