Meidän koulussamme on eräs poika joka on itseäni vuoden vanhempi. Hän katselee minua usein. Tänään kun menin välitunnille hän ja hänen ystävänsä olivat kävelemässä liikuntatunnille. Mä hyppelin tosi "iloisesti" ympäri pihaa. Hänen ystävänsä alkoi nauramaan minulle. Hän löi ystäväänsä hellästi, joka sitten tietenkin tönäisi hänet lumikasaan.
Meillä on aikalailla samat harrastukset, joten näemme toisiamme usein. Hänellä on vain kaksi veljeä ja hän on heistä nuorin. Hän on hyvin hiljainen läheisyydessäni, mutta muille hän puhuu aivan normaalisti. Hän on seurassani hyvin ujo, ystävällinen ja hidasliikkeinen.
Hän katsoo minua aina kun voi. Jos olen jonkun muun pojan kanssa kahdestaan vaikka vain juttelemassa, hän saattaa katsoa poikaa jonka kanssa juttelen vähän vihaisen näköisesti. Aamulla, kun tulen kouluun hän saattaa istua jossain penkillä ja katsoa sinne suuntaan, josta minä tulen kouluun.
Ystäväni on kertonut, että jos minä en tule kouluun hän istuu yleensä yksin ja hiljaa. Silloin hän ei kuulemma katso ystävieni suuntaan.
En haluaisi uskoa, että hän on ihastunut minuun, koska itse olen ollut ihastunut häneen jo vuoden. Emme vain uskalla mennä puhumaan toisillemme, koska olemmme kai vain niin ujoja toisiamme kohtaan.
Olemme tötmänneet toisiimme monta kertaa ja hän on aina auttanut minut ylös. Olen myös kaatunut hänen syliinsä.
Onko meidät tarkoitettu yhteen?
Mitä te tekisitte tälläisessa tilanteessa?
Onko sinulla jotain samankaltaista tarinaa?
Kerro!
Meillä on aikalailla samat harrastukset, joten näemme toisiamme usein. Hänellä on vain kaksi veljeä ja hän on heistä nuorin. Hän on hyvin hiljainen läheisyydessäni, mutta muille hän puhuu aivan normaalisti. Hän on seurassani hyvin ujo, ystävällinen ja hidasliikkeinen.
Hän katsoo minua aina kun voi. Jos olen jonkun muun pojan kanssa kahdestaan vaikka vain juttelemassa, hän saattaa katsoa poikaa jonka kanssa juttelen vähän vihaisen näköisesti. Aamulla, kun tulen kouluun hän saattaa istua jossain penkillä ja katsoa sinne suuntaan, josta minä tulen kouluun.
Ystäväni on kertonut, että jos minä en tule kouluun hän istuu yleensä yksin ja hiljaa. Silloin hän ei kuulemma katso ystävieni suuntaan.
En haluaisi uskoa, että hän on ihastunut minuun, koska itse olen ollut ihastunut häneen jo vuoden. Emme vain uskalla mennä puhumaan toisillemme, koska olemmme kai vain niin ujoja toisiamme kohtaan.
Olemme tötmänneet toisiimme monta kertaa ja hän on aina auttanut minut ylös. Olen myös kaatunut hänen syliinsä.
Onko meidät tarkoitettu yhteen?
Mitä te tekisitte tälläisessa tilanteessa?
Onko sinulla jotain samankaltaista tarinaa?
Kerro!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Törmänneet*
Facebook