En kestäisi sen tason rikkinäisyyttä päivääkään. Kyllä ihminen on viisas, kun tiedostaa asioita sisällään ja toimii sen mukaan. Mistään muusta en ole yhtä tyytyväinen kuin siitä, ettei meillä koskaan ollut mitään todellista yhteyttä toisiimme. Pelkkää hänen flirttailua kummempaa ei ollut.
Yksi vaivaa tosin mieltä ja se on kysymys siitä, miksi hän vaivaa edelleen mieltä. Inhosin käytöstään, inhoan edelleen. En koskaan tule hyväksymään tekemisiään, enkä tahdo mitään yhteyttä häneen. Todellakin tahdon, etten koskaan enää näkisi häntä.
Rakastunut käsittääkseni haluaisi nähdä ja antaisi anteeksi. En oikeasti halua nähdä häntä enää ikinä. Jostain syystä olen kaivannut häntä täällä ja julistanut rakkauttani häneen. Kirjoittanut halusta nähdä ym. ;D. Irl en tahtoisi hänen kaltaistaan ikinä, enkä ikinä luottaisi häneen. Mikä minulla on ja mitä tämä on? Tätä olen pohtinut. En keksi selitystä.
Yksi vaivaa tosin mieltä ja se on kysymys siitä, miksi hän vaivaa edelleen mieltä. Inhosin käytöstään, inhoan edelleen. En koskaan tule hyväksymään tekemisiään, enkä tahdo mitään yhteyttä häneen. Todellakin tahdon, etten koskaan enää näkisi häntä.
Rakastunut käsittääkseni haluaisi nähdä ja antaisi anteeksi. En oikeasti halua nähdä häntä enää ikinä. Jostain syystä olen kaivannut häntä täällä ja julistanut rakkauttani häneen. Kirjoittanut halusta nähdä ym. ;D. Irl en tahtoisi hänen kaltaistaan ikinä, enkä ikinä luottaisi häneen. Mikä minulla on ja mitä tämä on? Tätä olen pohtinut. En keksi selitystä.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Jos kerran oma tunteesi on noinkin vaihteleva, miksi odotat enempää toiselta?
Missä lukeeettä toiselta odottaa???
Ota tuosta nyt selvää. Oikeassa elämässä sulta puuttuu järkevä kohde tunteille, hörhöilet palstalla ja keskität "tunteesi" johonkin kohteeseen. Tämä oli vain arvaus. Hän tuskin tarvitsee sinun hyväksyntiäsi siellä jossakin, ilmeisesti haluaisit olla tärkeämpi, mutta et vain ole.
Hei nimimerkki "tyypillistäpalstapaskaa"! Voisitko ystävällisesti kertoa myös miten arvioit oman kommenttisi.
Vaikea sanoa. Vähän pelkään, että minäkin olen julistanut rakkauttani häneen..täällä. Tosin jokainen julistus on tullut senhetkisestä tunteesta, ja tunne on kestänyt vuosia.
On ollut myös "off" järjen päiviä, mutta " on" päiviä enemmän. En halunnut tätä, en pyytänyt tätä. Mutta kuten sinäkin, ehkä oli parasta ettei sitten sanottu mitään..oikeesti. Toisaalta kesti vuosia surra sitäkin puutetta, mutta nyt jälkeenpäin ajattelen etä ehkä kaikki meni kuten pitikin.
Kolahti se ihminen niin syvälle ettei toista ole koettu ja se on ihmetyttänyt mua kaikki nämä vuodet. Se jokin hänessä ei anna rauhaa. Myönnän että paljon olen mennyt eteenpäin ja olen jopa toimintakykyinen...silti joskus jään häntä ajattelemaan ja koko maailma pysähtyy.
Hyvällä mä häntä mietin..jos mietin.
Niin tai, jos ois sanottu niin ehkä olisi helpompi vaan jatkaa elämää ilman mitään jossitteluja.
Sanon ap:lle, ehkä joka omii tuon ja kokee itsensä vieläkin kurjemmaksi.
Jaa.
Sinä olet viisas.
Älä sure, elämä on monimutkaisempaa kuin ikinä voit kuvitellakaan. Ehkä hän sekoitti sun pään flirttailulla ja nyt harmittelet sitä. Anna hänelle anteeksi ja mene eteenpäin, älä inhoa :( sillä siitä sä et hyödy mitään.
Ei kai kenenkään flirtti voi tuottaa noin pahaa oloa.
Hän flirttaili sulle ja käytöskö oli niin rumaa ettet voi antaa anteeksi. Sanot että voisit antaa anteeks jos olisit rakastunut. Vihako sua täällä pitää häntä haukkumassa?
Noh, sinä se vasta outo oletkin :)
Hmmm...Teillä ei ollut mitään todellista ja silti käyt täällä tuollaista kirjoittamassa. Nyt jokainen "flirtti" joka sai rukkaset kuvittelee että se jäi inhoamaan sitä. Ei kuulosta terveeltä, ehkä tosiaankin oli hyvä ettei teistä tullut mitään.
Aloittaja taitaa vaan olla ihastunut tai rakastunut siihen ihmiseen vaikka kuinka yrität sitä ajatuksin kieltää. Siksi se tunne pysyy. Ei tuo välttely auta vaan näkeminen ja puhuminen. Voi olla että sen jälkeen oikeasti pääset irti hänestä tai sitten hän kiinnostaa vielä enemmän.
Aurinkoista lauantaita.
Sinulla on hienoja ja kypsiä ajatuksia ihmisten välisistä suhteista.Miehen ja naisen välillä.Iloitsen niitä lukiessani.
Aurinkoista ja ihanaa viikonloppua.
On hänellä, aikuisen ihmisen kypsiä ja järkeviä ajatuksia, eipä tuota kiistää voi.
Aurinkoista lauantaita M-mies!
Ap on puhdasverinen narsistimies.
No en varmasti oo.
Ai mies vai narsisti? Tässä kohtaa et korjannut olevasi nainen. Myöhemmässä viestissä kerrot olevasi. Jostain syystä viesteistä saa vaikutelman miehestä.
En ole velvollinen kertomaan sinulle yhtään mitään. Mielikuvasi on omassa päässäsi.
Jos tunnet tehneesi oikein tämän ihmisen suhteen niin miksi enää vaivaat sillä itseäsi?Eikö olisi parempi vain unohtaa?Voimakkaita tunteita sinulla tuntuu olevan.Se ihmetyttää kirjoituksesi perusteella että mitä on tuo "sen tason rikkinäisyys" ja mitkä ovat hänen pahoja tekojaan?
Oudolta tuntuu se,että aivankuin vihaisit häntä.Onko hän ollut sinulle paha?Tehnyt jotain muutakin kuin flirttaillut?Vai oletko ihastunut häneen ja purat pahaa oloasi palstalla?
Niinpä, sen kun tietäisi. Pää vaihtoon.
Mitään päätä tarvitse vaihtaa.Elämänkokemusta tuo kaikki on.Viha ja rakkaus ovat tärkeitä tunteita.Toivotaan että rakkaus voittaa!
Mukavaa viikonloppua Ap!
Kiitos sanoistasi ja hyvää viikonloppua!
Mistä tiedät ettei hänen käytös johtunut ulkopuolisista tekijöistä ? Itse sanoin kerran melko jyrkästi oman mielipiteeni, koska sen takia olen melkein menettänyt siskoni kuolemalle, kun hän ei enää kestänyt kun häntä petettiin/hyväksikäytettiin niin pahasti. olihan siinä sitten juoruilijakin mukana, joka on niin kaksinaamainen kuin voi vain olla, lie mitä paskaa on levitellyt...
Jatkuva viha kohdistettuna "rakkaaseen" ihmiseen on kaikkea muuta kuin tervettä. Jos ap ei osaa käsitellä omia tunteita ei se ole kenenkään muun syy. Kiikuta pääsi hoitoon.
Eihän tuo kovin "rakkaalta" vaikuta. Kuulosti surulliselta tuo ap:n teksti.
Pitäisi tietää enemmän tilanteesta vastakseni kysymykseesi.
En usko, että inhoat häntä. Inhoat tilannetta, jossa et voi syvemmille tunteillesi mitään.
Kysymys ap:lle.Kuulostat jotenkin katkeralta tekstisi perusteella.Oletko katkera?Jos nainen on rakastunut sinuun niin etkö haluaisi tavata ja jutella hänen kanssaan?Kuulla hänen ajatuksiaan?
Tuota ihmettelin,että mitä hän antaisi sinulle anteeksi.Mitä sinä olet tehnyt hänelle?
Olen itse nainen ja miehestä kirjoitan.
Missä kulkee kuvitelman ja todellisuuden raja?
Ap:lle Toivottavasti tykkäät kappaleesta:
https://www.youtube.com/watch?v=BBlBGMBAysw
Mukavaa illan jatkoa!
Kiitos kappaleesta ja viestistä.
Aloitus liikkuu unenomaisella rajalla. Objektiivisesti tarkasteltuna tarvitsisi tuntea hänet paljon paremmin, voidakseni puhua noin.
Minulla on tunne-elämässä kerrostuneena erilaisia todellisuuksia, ne elävät eri tavoin eri hetkissä. Tiedostan, että tuntemukset perustuvat paljolti kuvitelmille ja peilautuvat sieltä taustaani vasten. En siis puhuisi koskaan hänelle kuten aloituksessa, koska en usko sen olevan yhteinen jaettu todellisuus.
Kuka määrittää kuvitellun ja todellisen rajan. Subjektiivinen ja objektiivinen todellisuus ovat molemmat todellisuuksia. Mikä on sitten enemmän totta ja kenen näkökulmasta katsottuna, se mikä on totta toiselle, ei välttämättä ole totta toiselle. Filosofit näitä asioita pohdiskelevat ja psykiatrit tarvittaessa määrittävät ihmisen todellisuudentajua.
Mukavaa päivää!
Tarkoitin juuri sitä rajaa "suljetun" ja jaetun todellisuuksien välillä, mitä on jaettu ja mitä on vaan kuviteltu olevan sellaista. Et usko sen sinun todellisuuden olevan hänen kanssa yhteinen, mutta tuskin itsekaan kerroit hänelle koskaan omista tunteistasi edes vielä silloin. Ehkä se vaivaa sinua, että olisiko kaikki mennyt toisin. Minun on helppo samaistua häneen, olen itsekin vielä oppimassa elämään "elinkautisen lähestymiskiellon" kanssa. Sinun tarina kuulostaa niin tutultaa. Sinä mielessä tuntuu oudolta. Toivottavasti te jossakin vaiheessa loitte itsellenne oman todellisuuden (ihan irl puhumalla ja tekemällä), jos kaikesta huolimatta ajattelette vielä toisianne.
En kertonut, en tuntenut häntä juurikaan. Näen hänet mielikuvissani välähdyksen omaisina hetkinä flirttailemassa tai asioita hoitamassa. En tiedä, ajatteleeko hän koskaan minua. Näkemisestäkin on aikaa.
En tiedä, mitä tarkoitat "elinikäisellä lähestymiskiellolla" omassa tilanteessasi, mutta en koskaan kieltänyt häntä lähestymästä minua irl. Joskus kiitin häntä täällä siitä, että kunnioitti tilannettani ja ei tehnyt mitään.
Ajattelin, etten ehkä olisi kestänyt kiusausta jos hän olisi toiminut yhtään toisin. On ollut vaikeaa myöntää itselle, etten voinut tunteelleni, hänelle tai tilanteelle yhtään mitään. Kontrolloin itseäni, mutten voinut muuta kuin toivoa hänelle rakkautta jonkun muun antamana. Tilanne tuntui lohduttomalta. Lopulta inhosin itseäni ja häntä.
Sanoit, ettet koskaan tule hyväksymään hänen tekemisiään. Sitäkö, että käytännössä hän on pakottanut sinut tekemään sellaisen ratkaisun jota nyt kadut? Siis päätoksen antta pakit ja jatkaa toisen kanssa. Siitäkö et halua antaa anteeksi?
En tahdo avata asiaa enempää. Mukavaa iltaa!
Niin tottakai, anteeksi. Mukavaa iltaa ja enemmän onnea sinullekin!
Te olette tosi hauskoja täällä. Toivottelette tuntemattomille hyvää iltaa ja sitten sekoitatte tilanteenne yhteen.
Ei se mitään, ajattelin häntäkin. Onnea sitä tarvitaan!
Outoja kommentteja. Ei tuo ainakaan rakkautta ole. Olet kai joskus ollut todella rakastunut? Tiedät mitä se on. Kaikki hänessä on ihanaa, mikään mitä toinen sanoo, ei haittaa tai ärsytä. Hän on silmissäsi se kaunein/komein ja viisain etkä malta olla näkemättä. Aloituksessa kuvaamasi on enemmänkin ymmärtämättömyyttä. Te olette ehkä hyvin erilaisia ja eri lähtökohdista olevia ihmisiä etkä osaa sijoittaa häntä mihinkään tuntemaasi lokeroon. Mutta jos toista (vaikeaa ihmistä) et näe, et sinä enää häntä vuoden päästä mieti, älä huoli.
Jaaha, aivan ilmeisesti AP ja se toinen on hyvin erilaisia.. Tai ehkä ei. Mutta eri lähtökohdista olevia kuitenkin, tai ehkä ei ole. Hmm.. No ainakin se toinen on vaikea ihminen .. tai ehkä ei. Onneksi kommentoja osaa lukea rivien välissä.. Ehkä osaa. Tai .. Siis siitä ymmärtämättömyydestä. Ja muutenkin tuntuu siltä, että kommentojalla on kyllä vähän outo näkemys rakkaudesta, sellainen liian suppea.
Jos tekee tuollaisen valinnan ettei toista enää näe niin vuosi on aika lyhyt aika. Jos tosissaan toisesta on tykännyt ja haluaa hänestä totaalisesti eroon niin en usko, että häntä enää koskaan haluaa nähdä ja tämmöisen vältteleminen on monelle aika vaikeaa, jos asuu vaikka samalla pienellä paikkakunnalla, on samassa työpaikassa tms. Lähinnä naurettavan lapsellista ja nimenomaan toisen kiusaamista. Kyllä asiat pitää pystyä kohtaamaan.
Tuo on totta.Jos ihminen ei merkitse mitään niin tuskin häntä miettii tai muistelee.Tai kirjoittaa hänestä aamu viideltä tänne palstalle.
Jaksaa, jaksaa.
https://youtu.be/PbA8CAacNZ4
Onko elämäsi normalisoitunut ?
Ajattelen että tämä on sinä niin on helpompi olla.