Ensin oma uskominen, sitten perheessä kristillinen elämä ja uskominen, sitten kanssakäyminen ja sanankuulo omalla paikkakunnalla. Sitten kontaktit ja käynnit muilla paikkakunnilla ja kuuntelut.
Onko vaara että oma sielu palelee kun tarkastelee aina vaan toisten paikkakuntien ja valtakuntien kristillisyyttä? Ja luulee olevansa ylitarkastaja.
Onko juuri minun sieluni autuuden olennaisin asia sakramentti?
Onko vaara että oma sielu palelee kun tarkastelee aina vaan toisten paikkakuntien ja valtakuntien kristillisyyttä? Ja luulee olevansa ylitarkastaja.
Onko juuri minun sieluni autuuden olennaisin asia sakramentti?
Vastaukset 9
Vanhimmat
NÄIN ON.kertokaa mielummin miten olette saanut uskon omalle sydämelle?ja miten kertoa ystäville ja työkavereille ym.miten saisimme heillekkin kertoa elävästä kristillisyydestä?Näihin asoihin tarvitsen itselleni myös voimaa.
"ensinoma uskominen "
.
"Onko vaara että että kristityn oma sielu palelee kun vain toiseten Paikkakuntien
ja Toisten valtakuntien kristillisyyttä ? Ja luulee olevansa yli tarkastaja"
.
Kyllä minä pelkään että siinä on vaaransa .
.
Ei sakramentti ole elin ehto, Usko on elinehto ,ellei Usko KRISTUKSEEN niin
että Hän on Jumala Poika ei pelastau , vain Uskolla pelastuu, USKOLLA
Jeesukseen Kristukseen. Niin kuin siitä kirjoitamme täälläkin lähes joka päiväå.
Todella tärkeä pointti!
Muistan kuulleeni nuoren lähetysmiehen viime syksynä varoittaneen juuri tästä asiasta. Ettemme alkaisi valvomaan pelkästään tässä sakramenttiasiassa, vaan, että valvoisimme oman sielumme autuuden tähden. Kalliisti puhui! Kumpa vain saisimme edelleenkin sellaista sanaa kuulla!
Jumalan kädessä kaikki olemme!
Tässä on nyt vain se pointti, että kristityt joutuvat valinnan eteen. Ja vanhemmat, joilla on lapsia, joutuvat pohtimaan omien lastensa tulevaisuutta ja kohtaloa. Ei voi suhtauta välinpitämättömästikään tai heittää huolensa toisten ihmisten varaan.
Aloittaja lähtee siitä, että oma uskominen ja seuraliikkeemme kriisi olisivat vaihtoehtoja valvomisessa ja huolehtimisessa. Eivät asiat elämässä ole noin yksiviivaisia.
Ja minä luulen, että hyvin monet ovat parhaillaan kantamassa kovastikin huolta, eivätkä vain huolta, vaan toimiassa siihen suuntaan, että sakramenttien tuominen rukoushuoneisiin saataisiin läpi mahdollisimman monessa seurakunnassa. Saman kehotuksen on koskettava heitäkin? Eikö totta?
En nyt olisi kehottamassa uskovia huolettomuuteen. Sitähän on menneinä vuosikymmeninä harrastettu varsin perusteellisesti. Saarnaajien on annettu ajatella rivikristityn puolesta, jos sitäkään. Asiakysymysten hallinta on retuperällä. Ja nyt samaa huolettomuutta tulisi jatkaa.
Ihan hyvin voi levätä laakereillaan, huoletonna. Jeesus on kipparina.
Sano tuo niille, jotka eivät lepää laakereillaan. Eli niille, jotka puuhaavat sakramentteja kokoushuoneisiimme täyttä päätä.
Lienevätkö huolettomia? Pitänevätkö Jeesusta kipparina, kun pitää itse toimia eikä odottaa Jumalan ratkaisua.
Mieti tätä.
Pitääkö levätä laakereilla kun kysymyksessä ovat kristillisyyden neuvot?
Onko niin, että neuvoihin ei saa suhtautua huolettomasti, vaan niiden suhteen tulee olla valppaana ja valveilla ja niitä tulee noudattaa, mutta Jumalan sanaan voi suhtautua leväperäisemmin?
Kiusauksissa tulee valvoa ja taistella vihollista vastaan, mutta opin alueella saa nukkua rauhassa ja antaa kaikkien tuulien puhaltaa. Näinkö?
Se, että valvoo oman sielunsa autuuden tilaa, ei tarkoita sitä, että olisi silti huoleton kristillisyyden tilasta. Tarkoitan, että helposti oma tila unohtuu, kun alkaa huolehtimaan liikaa yleisasioissa. Me saamme luottaa ja meidän tulee luottaa Jumalan johdatukseen, tässä sakramenttiasiassakin. Kristus kyllä pitää huolen seurakunnastaan!
Miten joku voi kutsua esikoislestadiolaisuutta "eläväksi kristillisyydeksi"? Fundamentalistinen yhteisö, jonka toimintaa voi verrata vaikkapa työpaikkakiusaamiseen. Tällaiset lauseet ja sanat ovat kaanaan kieltä, ja merkitys on moninainen, vaihtelee yhteyden mukaan. Usko Jeesukseen Kristukseen on kokonainen uusi maailma ja elämä, eikä siihen mahdu mitään yhdistystä. Kun irrottaudutte lahkosta, kaikki ne lupaukset jota siellä luvattiin, saattavat muuttua lihaksi. Roikkuminen mukana yhdistyksessä on synti, joka saattaa olla addiktio, kun tarkemmin tutkit itseäsi ja motiivejasi. Jeesuksen sanoma oli lyhykäisyydessään: Hän puhui kaikille, kuunteli monia, mutta vain harvat ymmärsivät.