Lainanantaja Ruotsissa suosittaa että 30 vuotta on hyvä aika lyhentää PUOLET lainasta. Meillä Suomessa useimmat pitää selvänä että lainaa ei pitäisi jättää perinnöksi lapsille - miksi ei ?
Tässä tämänpäiväinen artikkeli aiheesta
http://www.di.se/Avdelningar/Artikel.aspx?ArticleId=2005\01\04\128850&SectionId=Ettan
Tässä tämänpäiväinen artikkeli aiheesta
http://www.di.se/Avdelningar/Artikel.aspx?ArticleId=2005\01\04\128850&SectionId=Ettan
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitähän hyötyä omistusasumisesta sitten on.
Koko asumisajalta maksettava lainanlyhennykset ja korot ja lapsillekin jää velkaa.
Olisikohan kannattvampaa asua vuokralla ?
Tuossahan puhutaan lainan puolittamisesta 60-vuotiaaseen mennessä. Kiva sitten eläkkeistä lyhentää velkaa.
Artikkelissa korostetaan lainan lyhentämistä matalien korkojen aikaan, ei lainan nostamista !!
En lukenu juttua kun en juuri osaa ruotsia, mutta sen tiedän, että ainakin Ruotsin isoissa kaupungeissa asuminen ja asunnot maksavat vielä ihan sikapaljon enemmän kuin Suomessa, Helsinki mukaanlukien. Ei tavallisilla ihmisillä ole mahdollisuutta ostaa asuntoa muuten kuin kymmenien vuosien lainoilla. Ruotsissa myydään myös esim. vuokraoikeudet. Maksat tosi ison summan, että saat muuttaa johonkin asuntoon vuokralle. Voit sitten itse myydä "toisen käden vuokraoikeuden eteenpäin jne..." Ruotsalainen systeemi eroaa aika paljon suomalaisesta.
...sikakalliiksi Ruotsissa? No ne pitkät laina-ajat tietenkin. Samaan lankaan viedään nyt suomalaista tuulipukukansaa.
Pitkät laina-ajat -> kalliit asuntojen hinnat
Lyhyet laina-ajat -> halvat asuntojen hinnat
Säännöstelyä kaivattaisiin kansalaisten suojaksi.
Tulppu: "Säännöstelyä kaivattaisiin kansalaisten suojaksi."
Niin suojaksi mitä vastaan?
Taitaa olla sama henkilö eri nimimerkeillä kun jauhaa näistä tuulipuvuista. Kaikki eivät asu Keravalla. Muuta sieltä pois jos tuulipuvut häiritsee äläkä täällä höyryä.
Pakko vastata, vaikka en täysin tunne ruotsalaista systeemiä. Se on hyvin säännelty ja olen kerran kuunnellut Tukholman lähetystömme pitämän esityksen, jossa asiaa sivuttiin. Järjestelmä perustuu osin omistusasumiseen mutta suurelta osin jonkinlaiseen säätiöityyn vuokra-asuntojärjestelmään, joista jälkimmäinen on aiheutttanut mittavan lainvastaisen korruption ja pimeän kaupan.
Vuokraoikeuksien myynti on käsittääkseni laillista, mutta hinnat säänneltyjä. Käytännössä hyvistä asunnoista maksetaan virallinen kauppasumma ja pimeä kynnysraha, mikä saattaa olla paljon enemmän kuin virallinen hinta. Sama riski on muuten olemassa ainakin joissakin Helsingin hitas-kohteissa! Ainakaan vielä ei juttuja ole tullut lehdistöön asti meillä.
Muu korruptio on tavallista ja juttuja on usein ruotsalaisessa lehdistössä. Alkutalvesta muistuu mieleen jokun (olikohan jonkinlainen kuurojen tuki-) säätiön kaikkien Tukholman vuokra-asuntojen päätyminen säätiön työntekijöille ja heidän lapsilleen. Vastaavia juttuja on vuositain sekä hyväntekeväisyys säätiöissä että poliittisia puolueita lähellä olevissa omistajissa.
Suomen Tukholman lähetystön edustaja aloitti tuolloin muutama vuosi sitten muuten esityksensä heitolla: "Tervetuloa euroopan viimeiseen sosialistiseen valtioon". Albania oli juuri kaatunut ja ruotsin lehdistössä oli taas etusivulla paljastuneita kynnysrahajuttuja. Yksittäisen poliittisesti sitoutumattoman omistajan (ja sitä kautta myös vuokralaisen) kannalta paras vaihtoehto ovat vapaat markkinat. Järjestelmämme toimii kohtuullisesti.
Muutamia riski- ja kitkatekijöitä meillä on. Pahin kenties kuntien kaavoitusmonopoli ja yhtäaikainen toimiminen rakennuttajamarkkinoilla. Kaavoitusmonopoli on tärkeä asia poliittisen ohjauksen kannalta, mutta yhdistettynä samanaikaiseen mahdollisuuteen omistaa maata, se on jo nyt aiheuttanut ongelmia pääkaupunkiseudulla tonttimaan saannissa.
Markkinoita sekoittavat osittain tuetut rahoitusmallit ovat turhia. Tuki tuntuu häviävän lähinnä eräiden kunnallisppoliittisia piirejä lähellä olevien rakennuttajien taskuihin. En ollut uskoa korvia, miten se toimi esimerkiksi Turun suunalla lama-aikana. Rakennuttajille taattiin varmaa hyvää tuottoa ilman minkäänlaista yrittäjäriskiä. Todennäköisesti sama järjestelmä toimii myös muualla maassa. Minusta yrittämiseen kuuluu riski.
Kolmas markkinoidemme ongelma on rakennusten elinkaaren hallinta. Sata neliötä elementtitalossa on oikeasti eriarvoinen kuin sata neliötä paikallaan muuratussa tiilitalossa. Jos palaamme Ruotsiin, niin siellä on jo purettu kokonaisia 60-luvun lähiöitä. Niitä ei joko ole teknisesti mahdollista tai taloudellisesti järkevää kunnostaa. Tuo on hyvä puoli säätiöidyssä omistamisessa. Voidaan tehdä teknisesti järkeviä päätöksiä kokonaisina kohteina ilman että yksittäisen asujan koko omaisuus häviää.
Yleisesti asumisen taso on Ruotsissa paljon parempi kuin Suomessa, joten kannattaa monessa asiassa ottaa teknisestti oppia sieltä. Sikäläiset rahoitusmallit ovat osoittaneet heikkoutensa, joten odotan mielenkiinnolla mm. hitaksen ja aso:n purkamista Suomessa. Toivottavasti tapahtuu hallitusti.
Jos laina-ajan maksimi säännösteltäisiin esim. 15 vuodeksi, asuntojen hinnat käytännössä puolittuisivat.
Suojaa tarvitaan asuntokuplaa varten. Ei ole kuin pankkien ja gryndereiden etu, että hintataso paisuu järjettömiin mittasuhteisiin.