"Psykologi Aku Kopakkala on tehnyt harvinaisen rohkean asian: hän on tuonut julkiseen keskusteluun sen voiko lääkäri, psykologi, terveydenhoidon ammattilainen puhua julkisuudessa muistakin lähtökohdista kuin Käypä hoito -suosituksiin pohjautuvasta tiedosta. Saako lääkäri puhua totta? Saako psykologi julkisesti epäillä esimerkiksi masennuslääkkeiden järkevyyttä? (Christer Sundqvist: Lääkärikeskus Mehiläinen hävetkää! 3.6.2014)"
"Furman aloitti nostamalla esille Peter Götzschen kirjan ”Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus”. Furman suositteli lämpimästi kirjaa kaikille. Reseptilääkkeet aiheuttavat länsimaissa kolmanneksi eniten kuolemia sydänsairauksien ja syövän jälkeen. Kirjassa paljastetaan karuja totuuksia siitä, miten lääkkeitä määrätään väärin, kuinka liiketavat ovat korruptoituneet ja miten laitonta lääkemarkkinointi on. Lääkäreitä lahjotaan ja lääketutkimusten tuloksia pimitetään. Lääketeollisuuden liiketoimintamalli muistuttaa järjestäytynyttä rikollisuutta ja sen tärkein tavoite on suuret voitot, ei suinkaan potilaan terveys.
Robert Whitaker oli seuraavaksi Furmanin käsittelyssä. Hän suositteli näitä kirjoja: ”Mad in America” ja ”Anatomy of an Epidemic”. Samaten oli suosituslistalla Ethan Mattersin ”Crazy like us”. Se kirja puhuu mielen hoidosta eri kulttuureissa. Kelpo luettavaa tarjoaa myös Peter Breggin ”Toxic Psychiatry” ja ”Psychiatric Drug Withdrawal”. Furmanin mukaan kiinnostus on mahtavan paljon suurempaa maailmalla, mutta Suomessa ollaan vähän hys-hys.
Lääketeollisuus hallitsee lääkäreiden mieltä, sanoi Furman ja sai suosionosoitukset yleisöltä. Psykiatria on tosi surullisessa tilassa. Ihmisten pitää herätä! Mitä enemmän kriittisiä ihmisiä liikkeellä, sitä parempi.
Furman luetteli psykiatrian ongelmat: lääkekeskeisyys, diagnoosikeskeisyys, yksilökeskeisyys, laitoskeskeisyys, vastaanottokeskeisyys, lääketeollisuuden vaikutusvalta, asiantuntijavaltaisuus, lääkärikeskeisyys, sulkeutuneisuus, pakkotoimien runsas käyttö."
Lisäisin tohon vielä ihmisten haluttomuus ajatella omilla aivoillaan ja sokea luottamus auktoriteetteihin!
http://turpaduunari.fi/suuri-serotoniinihuijaus/
"Furman aloitti nostamalla esille Peter Götzschen kirjan ”Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus”. Furman suositteli lämpimästi kirjaa kaikille. Reseptilääkkeet aiheuttavat länsimaissa kolmanneksi eniten kuolemia sydänsairauksien ja syövän jälkeen. Kirjassa paljastetaan karuja totuuksia siitä, miten lääkkeitä määrätään väärin, kuinka liiketavat ovat korruptoituneet ja miten laitonta lääkemarkkinointi on. Lääkäreitä lahjotaan ja lääketutkimusten tuloksia pimitetään. Lääketeollisuuden liiketoimintamalli muistuttaa järjestäytynyttä rikollisuutta ja sen tärkein tavoite on suuret voitot, ei suinkaan potilaan terveys.
Robert Whitaker oli seuraavaksi Furmanin käsittelyssä. Hän suositteli näitä kirjoja: ”Mad in America” ja ”Anatomy of an Epidemic”. Samaten oli suosituslistalla Ethan Mattersin ”Crazy like us”. Se kirja puhuu mielen hoidosta eri kulttuureissa. Kelpo luettavaa tarjoaa myös Peter Breggin ”Toxic Psychiatry” ja ”Psychiatric Drug Withdrawal”. Furmanin mukaan kiinnostus on mahtavan paljon suurempaa maailmalla, mutta Suomessa ollaan vähän hys-hys.
Lääketeollisuus hallitsee lääkäreiden mieltä, sanoi Furman ja sai suosionosoitukset yleisöltä. Psykiatria on tosi surullisessa tilassa. Ihmisten pitää herätä! Mitä enemmän kriittisiä ihmisiä liikkeellä, sitä parempi.
Furman luetteli psykiatrian ongelmat: lääkekeskeisyys, diagnoosikeskeisyys, yksilökeskeisyys, laitoskeskeisyys, vastaanottokeskeisyys, lääketeollisuuden vaikutusvalta, asiantuntijavaltaisuus, lääkärikeskeisyys, sulkeutuneisuus, pakkotoimien runsas käyttö."
Lisäisin tohon vielä ihmisten haluttomuus ajatella omilla aivoillaan ja sokea luottamus auktoriteetteihin!
http://turpaduunari.fi/suuri-serotoniinihuijaus/
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sä se jaksat vieläkin :D No, harrastukset kullakkn.
Hyvä ja aiheellinen kirjoitus. Valitettavan usein ihmisen hoitaminen = lääkkeiden määräämistä. Ja niitähän kirjoitellaan muihinkin kuin psyykkisiin tuntemuksiin.
Ai mielenkiintoista kuulla, että Suomestakin löytyy suosittelua näille kirjoille.
Hyviä kirjoja. Noista ainoastaan Ethan Wattersin kirjaa en ole lukenut. Sääli, ettei Thomas Szaszia mainittu lainkaan. Kukaan ei ole psykiatrian alasta kiinnostuneille tärkeämpi luettava kuin Szasz. www.szasz.com tarjoaa esittelyn henkilöstä.
En myöskään ole lukenut Ethan Wattersin kirjaa, mutta hieman aihetta sivuten minua kiinnostaa mielenterveyden kulttuurisidonnaisuus. Ei ehkä ihan samoin kuin Wattersin kirjan esittelytekstissä, mutta kuvio tulee mielenkiintoiseksi vertaillessa mielenterveyttä erilaisten kulttuurien välillä.
Itse etsin elämän vaikeuksiin välillä ratkaisuja toiskulttuurisista ajattelumalleista.