No heei. Oon 20v poika ja oon ainakin uskoakseni kärsin jostain mielenterveys häiriöstä. Siis oon nyt noin 6kk ajan ollu stressaavas elämän tilantees ja päivittäiset askareet käyny koko ajan raskaammiks ja hiukan joutunu suremaankin tässä. Nyt mulla on ollut noin 2kuukauden ajan lähes päivittäin ärtymystä, väsymystä, ahdistavaa tunnetta, turhaa huolehtimista sit huonompina päivinä vatsa ollut sekasin tuntenut itteni paskaks ihmiseks enkä haluis olla tekemisis kenenkää kans vaan kuolla yksin pois ja vaan itkeny huonoa oloa.
Mulla on tyttöystävä joka kärsii masennuksesta ja ahdistuneisuus häiriöstä ja oon puhunu hänelle mut se ei ota mua tosissaan. Oon nii kyllästyny tähän ku kukaan ei ymmärrä mua ja oon koko aika huonolla mielellä ahdistunut. En uskalla mennä lääkärii ku tunnen itteni nii säälittäväks enkä haluu kerätä mitää huomiota ja en jaksa uskoa et mua vaivaa mikään ja ku oon auttanu koko suhteeni ajan tyttöystävääni selviimään tälläsesta nii en ite haluu hakee jotain huomioo olemal joku ahdistunu varsinkaa jos mua ei sit vaivaa mikää... Mut en jaksa tätäkään oisko jollai ehdotuksii tai kokemust mitä tehdä
Mulla on tyttöystävä joka kärsii masennuksesta ja ahdistuneisuus häiriöstä ja oon puhunu hänelle mut se ei ota mua tosissaan. Oon nii kyllästyny tähän ku kukaan ei ymmärrä mua ja oon koko aika huonolla mielellä ahdistunut. En uskalla mennä lääkärii ku tunnen itteni nii säälittäväks enkä haluu kerätä mitää huomiota ja en jaksa uskoa et mua vaivaa mikään ja ku oon auttanu koko suhteeni ajan tyttöystävääni selviimään tälläsesta nii en ite haluu hakee jotain huomioo olemal joku ahdistunu varsinkaa jos mua ei sit vaivaa mikää... Mut en jaksa tätäkään oisko jollai ehdotuksii tai kokemust mitä tehdä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä apua kannattaa hakea. Ei se ole mitenkään noloa.
No morjesta vaan ...koitan tässä raapustella joitain ajatuksia en tiedä onko niistä apua ..mulla on itsellänikin 20 v poika joka kärsii myös ajoittaisesta masennuksista joskus , on siitä lääkärillekin puhunut ja jonkinlaista apua asiaan saanutkin , tärkeintä kuitenkin on se ollut että on joku läheinen ihminen jolle voi kertoa välillä tuntemuksistaan ja olostaan , on kuulemma helpottanut kun ei tarvitse itse kaikkea yrittää kantaa , yksin on täällä nyky maailmassa tosi vaikeaa pärjätä , jos suinkin vaan mahdollista on hae rohkeasti apua jos siltä tuntuu että yksin et pärjää , nuo ongelmat joita koet ovat yllättävän yleisiä tänä päivänä nuorten ja miksei vanhempienkin keskuudessa ,elämä on nykyään kiireistä ja tosi stressaavaa...meidän päättäjiltä on jotenkin päässyt unohtumaan tavalliset ja huonoinmassa asemassa olevat ihmiset ....älä missään nimessä jää yksin näiden asioiden kanssa vaan yritä etsiä apua ongelmiin ..monia muitakin on ollut samassa tilanteessa kuin sinä ei siinä ole mitään hävettävää...jokaisen ihmisen elämä on yhtä arvokas , oli rikas tai köyhä , nyt rohkeasti vaan eteenpäin ja apua hakemaan äläkä anna periksi ...kaikkea hyvää ja onnea elämääsi ystävä hyvä !!!
Antipsykoottia naamaan ja töihin!
"Kukaan ei ymmärrä mua... en kuitenkaan halua mitään huomiota."
Onko niin että eläydyt liiaksi tyttöystäväsi maailmaan, kerroit hänen olevan masentunut? Jos sinulla on taipumusta masennukseen, tai kohtaat sen ensimmäistä kertaa, voi olla että eläydyt liian hyvin tyttöystäväsi elämään.
Sulla on omakin elämä, harkitse tarkkaan joudutko omaishoitajaksi vai saatko tyttöystävän.