Kirjoitin avauksen puhtaasta seurakunnasta, ja se toi mieleeni vielä yhden keskeisen asian, joka aiheuttaa ristiriitoja kristittyjen välillä.
Jeesus söi pakanoiden ja publikaanien kanssa, ja fariseukset pitivät sitä pahana asiana. Fariseuksilla oli selvä näkemys siitä, että muut kuin he eivät elä Jumalan tahdon mukaan kuin he. Näin he myös ovat ainoat, jotka perivät Taivaan Valtakunnan.
Ristiriita on juuri tämä. Miten oli mahdollista, että Jeesus söi sellaisten ihmisten kanssa, joiden sieluntilasta fariseuksilla oli niin selvä näkemys? Ei kai Jeesus syntiä sentään tehnyt? Vai kuka tässä tapauksessa sortui syntiin ja ylenkatseeseen.
Jos tarkastelemme esikoisten seurakuntaelämää, se on hätkähdyttävän lähellä farisealaista jakamisoppia. Se perustuu lähtökohdiltaan hyvin voimakkaasti samanlaiseen inhimilliseen ajatteluun siitä, kuka voi olla kristitty ja kuka ei. Fariseukset tosin eivät olleet kristittyjä, mutta olivat juutalaisia ja uskoivat Jumalaan.
Kristillisyyden seuraaminen koetaan esikoisuudessa erittäin tärkeäksi, jopa autuuden kannalta välttämättömäksi, ja sitä kautta kristillisyyden neuvot saavat kohtuuttoman suuren painoarvon uskonelämässä. Jopa niin suuren, että neuvojen noudattamista toteutetaan enemmän pelolla kuin rakkaudella. Samankaltainen pelolla hallitseminen vallitsi fariseusten keskuudessa. Väärin toiminut voitiin kivittää. Nykyään ei kivitetä kirjaimellisesti, mutta fariseusten mielestä syntinen ja vääräuskoinen voi kokea "kravattiin tarttujien" kivittävän heitä tai ainakin uhkaavan sillä.
Jakamisopille tyypillinen piirre on voimakas tarve jakaa ihmiset oikein uskoviin, ja muihin. Keinoina jakamiseen käytetään ulkoisia tunnusmerkkejä, joiden perusteella usko jakajan mukaan näkyy. Jakajalla on myös selvä näkemys siitä, miten uskosta luopuminen näkyy. Edellä mainitsemani kravatti miehillä tai korvakorut naisilla ovat jo hyvin selkeitä uskosta luopumisen merkkejä. Niitä ei ole sen paremmin perusteltu Raamatulla, mutta ne eivät kuulu kristillisyyden ulkoasuun. Ehkä maailman muoto on se perustelu, joka ensimmäisenä voisi tulla kyseeseen. Ne ovat myös melko helppoja asioita, joilla tunnistaa oikean kristityn väärästä kristitystä tai pakanasta.
Jakamisoppi tuo turvaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sitä on kuitenkin vaikeaa ylläpitää, jos seurakunnassa on sellaisia mukana, jotka kyseenalaistavat turvallisuuden tunteen tuovat rajat. Kyseenalaistamisesta onkin tullut "kravatti" tai "korvakoru", jota kristitty ei kanna. Neuvot ja ohjeet annetaan seurakunnalle tietyssä järjestyksessä, joka on neuvojen antajien mukaan Jumalan järjestys.
Suuri virhe tehdään juuri siinä, että jollakin perusteella toiselle ihmiselle sanotaan, että "sinulla ei ole Pyhää Henkeä" tai " "et voi olla elävässä uskossa". Kuitenkin Jumala on juohdattanut tämän ihmisen kuulemaan Jumalan Sanaa tai keskustelemaan kristityn ihmisen kanssa! Minkälainen vahinko se on, että hänen uskostaan, olkoonpa se millä "tasolla" tahansa, annetaan tuollainen todistus? Se on ylpeyden hengen aiheuttama suuri vahinko.
On selvää, että Jumalan järjestys ei ole sellainen, joka puolustelee tehtyjä virheitä tai epämääräisiä, Raamattuun perustumattomia neuvoja, ja yrittää pitää niistä kiinni kaikin mahdollisin keinoin. Jumalan järjestys tuo totuuden valoon ja ylläpitää sitä rakkauden avulla. Johannes kirjoittaa, että rakkaus voittaa pelon, sitä suosittelen kaikille kokeilemaan erilaisuuden tai jonkin pelottavan asian kohdatessa.
Jeesus söi pakanoiden ja publikaanien kanssa, ja fariseukset pitivät sitä pahana asiana. Fariseuksilla oli selvä näkemys siitä, että muut kuin he eivät elä Jumalan tahdon mukaan kuin he. Näin he myös ovat ainoat, jotka perivät Taivaan Valtakunnan.
Ristiriita on juuri tämä. Miten oli mahdollista, että Jeesus söi sellaisten ihmisten kanssa, joiden sieluntilasta fariseuksilla oli niin selvä näkemys? Ei kai Jeesus syntiä sentään tehnyt? Vai kuka tässä tapauksessa sortui syntiin ja ylenkatseeseen.
Jos tarkastelemme esikoisten seurakuntaelämää, se on hätkähdyttävän lähellä farisealaista jakamisoppia. Se perustuu lähtökohdiltaan hyvin voimakkaasti samanlaiseen inhimilliseen ajatteluun siitä, kuka voi olla kristitty ja kuka ei. Fariseukset tosin eivät olleet kristittyjä, mutta olivat juutalaisia ja uskoivat Jumalaan.
Kristillisyyden seuraaminen koetaan esikoisuudessa erittäin tärkeäksi, jopa autuuden kannalta välttämättömäksi, ja sitä kautta kristillisyyden neuvot saavat kohtuuttoman suuren painoarvon uskonelämässä. Jopa niin suuren, että neuvojen noudattamista toteutetaan enemmän pelolla kuin rakkaudella. Samankaltainen pelolla hallitseminen vallitsi fariseusten keskuudessa. Väärin toiminut voitiin kivittää. Nykyään ei kivitetä kirjaimellisesti, mutta fariseusten mielestä syntinen ja vääräuskoinen voi kokea "kravattiin tarttujien" kivittävän heitä tai ainakin uhkaavan sillä.
Jakamisopille tyypillinen piirre on voimakas tarve jakaa ihmiset oikein uskoviin, ja muihin. Keinoina jakamiseen käytetään ulkoisia tunnusmerkkejä, joiden perusteella usko jakajan mukaan näkyy. Jakajalla on myös selvä näkemys siitä, miten uskosta luopuminen näkyy. Edellä mainitsemani kravatti miehillä tai korvakorut naisilla ovat jo hyvin selkeitä uskosta luopumisen merkkejä. Niitä ei ole sen paremmin perusteltu Raamatulla, mutta ne eivät kuulu kristillisyyden ulkoasuun. Ehkä maailman muoto on se perustelu, joka ensimmäisenä voisi tulla kyseeseen. Ne ovat myös melko helppoja asioita, joilla tunnistaa oikean kristityn väärästä kristitystä tai pakanasta.
Jakamisoppi tuo turvaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sitä on kuitenkin vaikeaa ylläpitää, jos seurakunnassa on sellaisia mukana, jotka kyseenalaistavat turvallisuuden tunteen tuovat rajat. Kyseenalaistamisesta onkin tullut "kravatti" tai "korvakoru", jota kristitty ei kanna. Neuvot ja ohjeet annetaan seurakunnalle tietyssä järjestyksessä, joka on neuvojen antajien mukaan Jumalan järjestys.
Suuri virhe tehdään juuri siinä, että jollakin perusteella toiselle ihmiselle sanotaan, että "sinulla ei ole Pyhää Henkeä" tai " "et voi olla elävässä uskossa". Kuitenkin Jumala on juohdattanut tämän ihmisen kuulemaan Jumalan Sanaa tai keskustelemaan kristityn ihmisen kanssa! Minkälainen vahinko se on, että hänen uskostaan, olkoonpa se millä "tasolla" tahansa, annetaan tuollainen todistus? Se on ylpeyden hengen aiheuttama suuri vahinko.
On selvää, että Jumalan järjestys ei ole sellainen, joka puolustelee tehtyjä virheitä tai epämääräisiä, Raamattuun perustumattomia neuvoja, ja yrittää pitää niistä kiinni kaikin mahdollisin keinoin. Jumalan järjestys tuo totuuden valoon ja ylläpitää sitä rakkauden avulla. Johannes kirjoittaa, että rakkaus voittaa pelon, sitä suosittelen kaikille kokeilemaan erilaisuuden tai jonkin pelottavan asian kohdatessa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minä olen käynyt kokoikäni seuroissa ja minulla on korvakorut ym.ym.Minulle ei ikinä ole kukaan tullut sanomaan etten saa,tai se on synti eikä muutakaan.Tiedän että se on vain suurta maailmanrakkautta ja koreutta.Olen niin kiinni maailmanmuodossa joka aina hitaaksi tekee.En ole saanut voimia poispanemaan.
Fariseukset olivat nimenomaan Mooseksenlain kiivailijoita. Lain kiivailijoita ovat tänä päivänä ns. rigoristit joille Mooseksen laki, vaatteet ja kaikki muu ulkoinen (yksinkertaisuus), = poikkeaminen muista ihmisistä ovat autuuteen liittyviä asioita.
rigorismi (< lat.), ankara, ehdoton kiinnipitäminen (jyrkistä) periaatteista.
Huomatkaa että omassa ei julkisessa elämässään useimmat eivät elä periaatteidensa mukaan. Yksi esimerkki tästä kaksinaamaisuudesta on rigoristien ja lakihenkisten esiintyminen internetin keskustelupalstoilla.
Toinen esimerkki on lähes kaiken paheksuminen (mm. seksuaalisuuden) näkyvästi, mutta itse kuitenkin eletään muilta salassa itse paheksumallaan tavalla. Kasinaamaisuus ja teeskentely, itsesääli, pelot, syyllisyys ja häpeä
verhoavat naitä ihmisiä, - mikäli nyt sattuu olemaan rehellinen ihminen.
Monet ilmeisesti ovat kuitenkin niin pimeitä etteivät käsitä omaa tilaansa,
vaan elävät omassa valhemaailmassaan. Omat synnit on siirretty pappeihin ja kirkkoon, sekä muihin uskoviin, kelpaahan siinä sitten pöyhistellä "pyhyydellään" kun ei tunne omia syntejään eikä tunnusta JUmalan lupauksiin kohdistuvaa epäuskoaan. Raamattu kutsuu tällaista itsevalituksi vanhurskaudeksi. Syntiluettelot on laadittu oman vanhurskauden rakentamisen tarpeisiin, siten että muut näyttävät hyvin syntisiltä oman itsen rinnalla.
Lappioppi kasvattaa tekopyhyyttä. Oikeista, Raamatullisista synneistä puhutaan vähän. Saarna koostuu etupäässä ulkonaisista asioista ja kuuliaisuusvaatimuksista vanhemmistolle ja ns yhteiselle ymmärrykselle.
Saarnaaja kiihdyttää vauhtia loppua kohti, näin tunnemanipulaatiolla saadakseen kuulijat pöntölle.
Muka silloin on Pyhä Henki voimallinen kun puhe muuttuu ulinan sekaiseksi huudoksi!
Raamattu kertoo muuta.
Lammas tuntee Hyvän Paimenen äänen, eikä joudu hurmokseen noiden tehokeinojen kuulon alla.
Kenenkään ei pitäisi mennä kesäkierrokselle heitä kuulemaan. Hurmos voi tarttua ja viedä mukanaan hypnotisoimalla - jos on harjaantumattomat korvat eroittamaan oikean ja väärän opetuksen.
En uskaltaisi jaotella kristittyjen laumaa. Ehkä joku voi itse mennä kysyyn ymmärtäväiseltä olenko uskomassa ja vastaukseksi varmaan saa kehotuksen uskomaan ja luulisi että kysyjä haluaa kuulla evankeliumia kohdalleen. Eli ei hänkään saa vastausta kyllä tai ei, vaan että usko!
Aloittaja sanoo:
"Edellä mainitsemani kravatti miehillä tai korvakorut naisilla ovat jo hyvin selkeitä uskosta luopumisen merkkejä. Niitä ei ole sen paremmin perusteltu Raamatulla, mutta ne eivät kuulu kristillisyyden ulkoasuun. Ehkä maailman muoto on se perustelu, joka ensimmäisenä voisi tulla kyseeseen."
RAAMATTU SANOO NÄIN.
1. Piet. 3:3 "Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita." (Vanhassa käännöksessä vielä tiukemmin: "Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista... ")
1. Tim. 2:9 "Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys - eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet."
1. Kor. 11:6, 14-15 "Ellei nainen peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee peittää päänsä." ... "Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi mutta naiselle kunniaksi. Pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi."
Nämähän ovat apostolien neuvoja, eivät uusia käskyjä Mooseksen lain rinnalla.
Ulkonaisella on oma merkityksensä. Näin on luterilaisuudessa esimerkiksi jumalanpalveluksen symbolikielessä. Ulkonaisella uskova voi ilmentää uskoaan. Se on vain siitä petollinen, että kuollut usko voi seurata esimerkkiä olematta elävässä uskossa. Ulkokultainen voi käyttää symbolikieltä oman erinomaisuutensa viestittämiseen. Mutta kieli on silti kieli, ja arvoltaan tietyssä vastaavussuhteessa annettuun merkkiin. Se on siis symbolinen ja se ymmärretään tavallaan, mutta hyödyllinen silloin kun sitä käytetään oikein.
Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta,
älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita.
Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta:
salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä
henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.
(1. Piet. 3:3-4)
Pätee hienoati kravattiinkin.
En kuitenkaan sano että se olisi pelastuksen este tai ehto..
Kuitenkin uskon että uskovaisella ihmisellä on halu, noitakin neuvoja noudattaa
Päteekö aluvanteisiin ja metalliväriin? Jos niistä joku sattuisi saarnaamaan, olisiko sinulla "halu sitäkin neuvoa noudattaa"?
Etkö jo ihminen käsitä, että se on täysin pahentujan omassa silmässä, mistä voi pahentua. Ja on täysin saarnaajien mielivallan mukaista valita, mistä asioista he tekevät sinunkaltaisillesi kyttääjille syntilistoja!
Et ole kaidalla vaan juutalaiskristillisellä pimeällä tiellä. Olet juuri pahinta laatua kravatista vetäjä. Korvasyyhyysi saarnaat minkä saarnaat. Todellinen kääntyminen vapaaksi Jumalan lapseksi on vielä edessä. Se alkaa siitä, että pudotat kädestäsi keräämäsi kivet, niinkuin avaajakin kirjoitti kivittämisestä.
Et kuitenkaan sanoesteeksi, mutta kuitenkin uskot että on.... Siinä on sinun uskosi Jerusalemin kokoinen vahva ihmisperusta. Sen Jeesus tulee hajottamaan ja kokoamaan kolmessa päivässä, mutta riittääkö uskosi siihen? Mieti sitä pääsisäisen lähestyessä.
Tunsin joskus henkilön joka kantoi paljon koreutta ja jouduin ylenkatseen syntiin. Sitten ilmeni että vaikka hänellä ei ollut lahjaa eikä voimaa panna pois koreutta, hänellä oli vieraanvaraisuuden lahja, kutsui huoneeseen useasti ja monta.
Elikkäs katsellaas ekaks kaikkien hyvät puolet ja JOS aikaa jää, sitten huonot, kun on ensin omat viat tunnistettu.
Anteeksi.. uusi painos on näköjään väärennetty (lievennetty aikaan sopivammaksi)
Vanha sanoo näin:
3. Joidenka kaunistus ei pidä oleman ulkonaisissa hiusten palmikoissa, ja kullan ympäri ripustamisessa, eli vaattein puvussa
4. Vaan se salainen ihminen ilman viata sydämessä, lakialla ja hiljaisella hengellä, se on kallis jumalan edessä.
Ei kristityllä kai palmikoita ole...?
No ei voi olla, muutenhan ne ottaisivat paikan sieltä ja toisen täältä omaan korvasyyhyynsä sopivaiseksi.
Pitkät hiukset ovat naiselle Raamatun mukaan kaunistus, mutta miten usein rukoushuoneella niitä näkyy? Nutturoita enimmäkseen, jolloin ne muistuttavat enempi lyhyitä hiuksia! Tosin olisihan aika häijyn näköistä, jos vanhemmilla naisilla olisi hiukset levällään, mutta mieluusti näkisin nuorisolla kauniita, pitkiä hiuksia ihan luonnon tilassa.Ja palmikoitahan ei siis saisi olla, mutta mitenkäs onkaan asian laita? Sääntöjä, sääntöjä...
"kaidanten kulkija #.
.
Sinulla ei ole tarkenpaa tietoa ,se nimittäin ei tarkoittanut aivan tavallista
palmikointia ,jonk anainen vetää viidessä minuutissa . vaan
Paavali tarkoitti sellaista joka kesti 2-3 kampaajalla koko armaan päivän
.
Muistan lukeneeni , että' heillä oli ,yleensä perjantaiilta Jossa vallasihmisiä
oli kutsuttu ja Nainen oli Miehen kaunistus. eli täälläinen oli se totuus siitä
palmikoinnista. Pitäisikö ensin ottaa selvää MILLAINEN SE PALMIKOINTI OLI.
Tämä palmikkotapaus kertoo jo osaltaan sen, ettei sääntöuskollisuudessa ole päätä eikä häntää.
Tuskin tämäkään ristiriita ja muut päättömyydet saavat uskollisuutta vanhimpiin horjumaan.
Voitko vielä lisätä, mihin Jumalan määrittelemään syntiin Paavali tässä viittaa puhuessaan palmikoista?
Hän ei puhu erikseen mitään , mutta Se oli kuudes käsky ,
"Älä tee huorin", tämä on siitä seuraus ,kun sanotaan ko-
reuden alla piilee huoruus.
.
Mutta tavallisista palmikoita hän puhu ,eikä ne synti olekkaan
Vaan niistä huikeista hius luomuksista jotka vei Aikaa aamusta
iltaan jopa kahden tai kolmen tekijän kansa .
.
Jos hän olisi ollut kristitty , olisi laistananut lasten hoidosta ja
ruuan laitosta ym.askareista, turhamaisuuden vuoksi. On iso
ero tavallisen palmikoinnin kanssa ,ja näistä Roomalaisten val-
lasnaisten hiusten laitto perusteet. Voit käydä Kööpenhaminassa
katsomassa Roomatteren laitteita.
Jos joku sanoo olevansa kaidan tien kulkija on parempi että lähden heti laskemaan hopealusikkani.
Ehkä niiden joukossa ei ollut saatanalle viellä niin uskollisia, joiden joukossa Jeesus oli.
Ei Jeesusta seuranneet Jeesusta ristille asettaneet vaan kristityt joiden oppi elää edelleen ja nyt ei pilkata kuninkaaksi vaan Jeesusta elukkana teurastamisen opein.
Jeesuksen evankeliumi Johanneksen mukaan;
1:11 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10558668#comment-54486271
"TEU.
2.4.2012 09:30
2. jUMALA HEITTI KRISRTUKSEN PÄÄLLE KAIKKIEN IHMISTEN SYNTIVELAN
JA HEIDÄN ANSAITSEMANSA RANGAISTUKSEN , JA HÄN OLI " LYÖTYNÄ "
HEIDÄN RIKKOMUSTENSA TÄHDEN JAKEET 4-5. . HÄNESSÄ ITSESSÄÄN EI OLLUT VÄÄRYYTTÄ EIKÄ SYNTIÄ , VAAN HÄN KANTOI TOISTEN SYNNIT . JUMALAN KARITSANA , HÄNET TEURASTETTIIN, VERI UHRINA SYNTISTEN PUOLESTA ."
Jeesuksen evankeliumia Johanneksen mukaan:
7:19 "Eikö Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia täytä. Miksi tavoittelette minua tappaaksenne?"
Valehtelet ,Ei ne olleet sen paremmion kristittyjä kuin kristillisä .
Hänet vaati Ristille Paljattu huuto sakki joka kohdidtui juutalaisiata
ja muista lahkolaisista sen saat selville kun vähän luet Raamattua.
.
Hän tuli omiesa tykö Israeliin ,mutta eivät juutalaiset ottaneet häntä
vastaan eikä Lahkolaiset Farisealaiset , saduccekset, kirjan.ja lain oppi-
net ,eikä Suuressa neuvostossa ollut kuin 2 jotka Uskoi häneen.