Julia (10v.) soitti eilen. - Minulla on ongelma, hän huokasi. Saanko tulla teille ja puhua kanssasi? - Voi ei, ajattelin, mikä minä olen häntä auttamaan. Oletko keskustellut äitisi kanssa, kysyin? - No äiti sanoi ettei siitä asiasta meillä puhuta.
Kun Julia sitten tuli, sanoin hänelle, että näinkin kauheita tapahtuu. On vain jotenkin yritettävä selviytyä. - Voisitko sinä auttaa minua, hän kysyi anovasti? - Tiedät, että teen puolestasi mitä vain. Painaako sinua tässä jokin erityinen asia, kerro?
- No kun minä tarvitsisin sellaisen vähäkiiltoisen huulipunan eikä äiti suostu siitä edes keskustelemaan! -Sekö sinun huolesi oli, kysyin hämmästyneenä? -Se, vastasi Julia, ai, sinä luulit minun varmaan huolestuneen siitä tsunamista. Kuinka mummu ja sinä olette sen kanssa pärjänneet? Kyllä te selviätte siitä. Pitää vain ottaa rauhallisesti ja ryhtyä elämään tätä päivää, sanoi Julia.
- Tämäkö huulipuna oli huolesi aihe, kysyin huojentuneena? Se juuri, ei minulla muita huolia ole. Arvelin sinun voivan auttaa, voitko? -Voin, lähdetään heti!
Kun Julia sitten tuli, sanoin hänelle, että näinkin kauheita tapahtuu. On vain jotenkin yritettävä selviytyä. - Voisitko sinä auttaa minua, hän kysyi anovasti? - Tiedät, että teen puolestasi mitä vain. Painaako sinua tässä jokin erityinen asia, kerro?
- No kun minä tarvitsisin sellaisen vähäkiiltoisen huulipunan eikä äiti suostu siitä edes keskustelemaan! -Sekö sinun huolesi oli, kysyin hämmästyneenä? -Se, vastasi Julia, ai, sinä luulit minun varmaan huolestuneen siitä tsunamista. Kuinka mummu ja sinä olette sen kanssa pärjänneet? Kyllä te selviätte siitä. Pitää vain ottaa rauhallisesti ja ryhtyä elämään tätä päivää, sanoi Julia.
- Tämäkö huulipuna oli huolesi aihe, kysyin huojentuneena? Se juuri, ei minulla muita huolia ole. Arvelin sinun voivan auttaa, voitko? -Voin, lähdetään heti!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miten kymmen vuotias jaksaisi ,eikä hänen pitäisikään vaipua tähän murheen ja huolen kierteeseen.
Hän herää nuoren elämänsä aamuun, iloisena ,terveenä ,intoa uhkuen,häneltä ei saa riistää näitä hetkiä,mitkä kuluvat joka hetki ja lähestyvät sitä hetkeä ,milloin surutkin totaalisesti astuvat elämään.
Tämä on hänen elämänsä alkua ja siihen tämä surullinenkin tapahtuma jätää varjonsa tavalla tai toisella.
Tuskin hän voi sivuuttaa tätä tuskan määrää,mikä tänä päivänä kohdistuu niin monen elämään.
Yrittäkäämme me jotka jo olemme elämässä nähneet niin paljon ,auttaa näitä lapsia kokemaan lapsuutensa onnea ,olemalla heille ne turvalliset vanhemmat ja isovanhemmat,jotka yrittävät selvittää tätä järkyttävää tapahtumaa ja auttaa heitä elämään normaalia lapsuuttaan/nuoruuttaan.
Siihen heillä,kaikesta huolimatta,on oikeus.
Tätä tuskaa ei pyyhitä meiltä,ei heiltäkään,mutta olkaamme kuitenkin ne ,jotka pystymme auttamaaan ,elämän jatkumisen turvaamisessa.
Näinhän sinä teitkin Maalaismies,,,Kiitos.