heippa kaikki,
minulla on kaksi kovin rakasta veljeä. he molemmat ovat kuitenkin suoraan sanottuna useamman vuoden olleen jo syrjäytyneenä. toisella amistutkinto, toinen potkittiin lukioista. kummallakaan ei lainkaan työkokemusta lukuunottamatta nuortenpajoissa tehtyjä harjoittelujaksoja. toinen on on syönyt lääkkeitä ja käynyt terapioissa ja monta vuotta mutta silti aivan maassa.
miten voisin heitä auttaa näkemään itsensä ja elämän taas paremmassa valossa? saamaan heidät vaikka työelämään, ihmisten ilmoille ja kokemaan onnistumisen hetkiä?
saa myös vinkata esim inspiroivia blogeja tai muita vinkkejä jotka voisivat auttaa heitä parantumaan.
kiitän.
minulla on kaksi kovin rakasta veljeä. he molemmat ovat kuitenkin suoraan sanottuna useamman vuoden olleen jo syrjäytyneenä. toisella amistutkinto, toinen potkittiin lukioista. kummallakaan ei lainkaan työkokemusta lukuunottamatta nuortenpajoissa tehtyjä harjoittelujaksoja. toinen on on syönyt lääkkeitä ja käynyt terapioissa ja monta vuotta mutta silti aivan maassa.
miten voisin heitä auttaa näkemään itsensä ja elämän taas paremmassa valossa? saamaan heidät vaikka työelämään, ihmisten ilmoille ja kokemaan onnistumisen hetkiä?
saa myös vinkata esim inspiroivia blogeja tai muita vinkkejä jotka voisivat auttaa heitä parantumaan.
kiitän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielestäni sinun roolisi on olla heille se rakastava ja hyväksyvä sisko tai veli. On hienoa jos teillä on avoimuus, läheiset välit ja veljet kokevat että he ovat sinulle tärkeitä. Ymmärrän huolesi ja että sinulla on halu auttaa heitä eteenpäin, mutta liika yrittäminen ja vihjailu saattaa vain ahdistaa heitä entistä enemmän. Veljet kokevat että olet silmissäsi heille se "luuseri" ja nyt pitäisi hinnalla millä hyvänsä saada heidät menestymään.
Aivan varmasti nämä nuoret miehet kokevat alemmuudentunteita ja tiedostavat totuuden, että jotain pitäisi tehdä, mutta heillä ei vain jostain syystä ole nyt voimavaroja ja rohkeutta nousta kuopasta.
Varsinkin veli, joka käy terapiassa ja syö lääkkeitä, niin ei tällä hetkellä ole työkykyinen ja ehkä kannustaminen töihin on viisainta jättää hoitavan henkilöstön huoleksi.
Jos voisit jotenkin saada pojat innostumaan jutuista, missä he ovat hyviä, ja mistä he pitävät. Jospa tavallinen luonnollinen sisaryhteys on tällä hetkellä sopiva tuki. Kannattaa jutella ja hyvä jos nämä nuoret voisivat itse puhua, miten he kokevat elämäntilanteensa. Onko sosiaalisia pelkoja, hävettääkö syrjäytyminen, onko tulevaisuuden pelkoa.
Kaikilla ihmisillä on ihmisarvo ja nykyinen yhteiskunta on niin kova ja vaativa, että herkät eivät aina vain jaksa ja pärjää. Veljilläsi saattaa olla hyvinkin piileviä lahjoja, joita he eivät vielä itsekään ole tiedostaneet. Tulee vielä aika jolloin ne tulevat esille.
Tämä yhteiskunta vaatii ja vaatii. Sukulaisten rooli ja osa on usein olla taho joka hyväksyy sellaisena kuin on. Tietenkään mitään rikollista ja alamaailman puuhaa ei pidä hyväksyä.
Ja ennen kaikkea, älä itse luhistu tämän kuorman alla. Sinulla on oma elämä ja oikeus hyvinvointiin. Älä ala liikaa kantamaan huolta ja miettimään veljien tulevaisuutta. Saatat ahdistu ja uupua. Liika vaatimus se lisään veljienkin taakkaa, että pitäisi, en kelpaa mutta ei tästä mitään tule.
Kiitos älyttömän paljon vastauksestasi. Nimenomana minulla on taipumus ottaa liikaa vastuuta harteilleni veljieni parantumisesta, jolloin saatan unohtaa, että painostukseni voi tuntua vielä ahdistavimmilta heille. Pitää pyrkiä olemaan enemmän läsnä ja vaatimaan itse heiltä liikaa...
Se on parasta tukea, mitä läheiset (tai kukaan) voi antaa, kun ovat välittävänä omana itsenään olemassa ja lähellä, joskus toisinaan kysymässä, miten menee, ja pyytäessä kuuntelemassa ja auttamassa.
Nappasin tuolta yhden toisen kirjoittajan tekstistä täällasen artikkelin, josko tästä olis apua sinunkin veljillesi:
http://www.hs.fi/kaupunki/a1455777136412
Äänestä kommunisteja seuraavissa eurovaaleissa, tai maailmanvaaleissa jos sellaiset joskus tulee.