MITÄSEURAKUNTASEURAAVAKSI

itkuliinat herra jumalaa palveleville perisyntisille

Siis omin käsin onneen...

SOITA HETI 112 NE AUTTAA KUN NUIN AHISTAA!

Huomaan , että moni on hullujenhuoneella ja kirjoittelee mitä sylki tuo suuhun ja matkii lapinäijiä .
No se on heitin ongelma.
Onneksi Teu ja kumppanit puhuu asiaa.

Miltä tuloslaskelma ja tase näyttää ?

18. Puhtaat alushousut.

Nythän on samanlaista kun vuosia sitten,silloin eh os tekivät myös hajoittavaa työtä,eh:sta en tiedä miten kävi mut os on kirjoittanut kirjeen jossa teki parannuksia ja pyysi anteeksi että on tehnyt väärää työtä ja toiminut vanhempien neuvoja vastaan,pyysi vielä että kirje luettaisiin joka seurakunnassa.ikinä tuota kirjettä ei luettu.sen tiedän satavarmasti et OS on isän luona taivaassa,ja tämä tarina on tosi!

Tässä vähä kalliita sanoja larssonin saarnasta!!
Sopii varmasti meille kaikille!



Mutta tässä kysymys on myös sen työn oikein tekemisestä, ettei se penninki, se kristitty, joudu yhä
etäämmäksi. Vertauksessa on kirjoitettu, että tämä vaimo lakaisee huonetta. Ja se osoittaa, että se
penninki on vielä lammashuoneessa. Mutta tahdotaan lakaista sisään päin. Jos lakaisee ulos päin, niin
voi käydä niin, että lakaisee sen penningin liian kauaksi, niin, että penninkiä ei enää löydetä. Kysymys
on siitä, että tätä työtä tehdään rakkaudella ja varoen. Ja tässä kristillisyydessä on usein sanottu, että se,
mikä on voitettu, se on rakkaudella voitettu. Ei se merkitse sitä, että tahtoisi kätkeä totuuden. Totuus ja
rakkaus kulkevat käsi kädessä. Mutta se on kuitenkin rakkaus, joka kuitenkin vetää ihmistä,
lähemmäksi Kristusta ja kristittyjä.
Olen ymmärtänyt niistä saarnoista, joita täälläkin on pidetty, että tänään on vaikeuksia muutamilla
suunnilla meidän kristillisyydessämme. Ja rakkaus kristittyjen välillä jäähtyy. Siinäkin pätee se, että
työtä on tehtävä niin. Nämä penningit, nämä hopeakolikot, niiden mielenlaatua ei voi aina tietää, voitosin aavistaa, mutta kuitenkin yritetään lakaista sillä tavalla, että vedetään näitä pennikejä lähemmäksi.
Ja sitä työtä on aina tarvinnut tehdä kristillisyydessä, koota lampaita Herralle Jeesukselle Kristukselle.
Ja yrittää tehdä työtä, joka yhdistää, eikä hajota.
Voin jollakin tavalla ymmärtää niitä ihmisiä, jotka eivät ole oikein voineet hyväksyä niitä neuvoja, joita
sakramenttiasiasta on annettu. Tahdon kuitenkin uskoa, että siinä on rehellisyys takana, kun ne sanovat
ajatuksensa ja mielipiteensä. Ei se itsessään ole väärin, että sanoo ajatuksensa ja mielipiteensä. Mutta
jos huomaa, että tämä on kristittyjen yhteisiä ajatuksia vastaan, niin silloin tulisi olla varovainen
levittämään omia ajatuksia muille, ja voittaa toisia omille ajatuksilleen, koska se ei ole mitään
yhdistävää työtä. Se on hajottavaa työtä.
Ja minulla on vastaavia kokemuksia omasta elämästäni, eikä se ole suurimmalle osalle mikään
salaisuuskaan. En minäkään ole kaikkina aikoina välittömästi voinut hyväksyä muutoksia, mutta en ole
tahtonut sotia vastaan ja olen saanut kokea, että ajan kuluessa minunkin ajatukseni ja käsitykseni
muuttuneet. Eikä se ole niin, että minä itse olisin voinut päättää muuttaa ajatukseni, mutta saan olla
iloinen ja kiitollinen siitä, että Jumala on vaikuttanut, että olen muuttanut käsityksen. Siksi tahtoisin
kehottaa teitä, joilla on ajatuksia, jotka ovat vastoin Lapinmaan ajatuksia, että yrittäkää kuitenkin
rauhoittua, yrittäkää malttaa mielenne, älkää riidelkö ja olko liian toimeliaat.