Joukkokeskittyminen ufotutkimuksessa

Neuvostoliitossa ilmavoimat huomasi aikoinaan, että kun laitetaan rautaa tarpeeksi taivaalle niin ufot tulee paikalle. Tekivät sitä sitten tarkoituksellakin mutta luopuivat sittemmin, koska huomasivat ettei takaa-ajot johda kuin omien koneiden menetyksiin. Muutama lentäjäkin menehtyi, kun kone meni toimintakyvyttömäksi ja syöksyi maahan. Asiasta kerrotaan Neuvostoliiton aikaisissa ufokansioissa, jotka avattiin jokunen vuosi sitten. Tiedot vahvisti muun muassa entinen laivaston amiraali muiden tietojen ohella kuten meriufot.

Martta-täti katsahti keittiön ikkunasta ulos. Mitä ihmettä! Hänen Roosa-lehmänsä lenteli taivaalla! Täti tiesi kyllä, että Roosa oli lehmä, joka teki mitä tahtoi, mutta tämä oli kyllä jo liikaa. Miten kummassa hän nyt voisi lypsää Roosan?

Täti pyyhälsi nuttura tutisten niitylle.
- Roosa, alas ja äkkiä! hän huusi kiukkuisena. Lehmät eivät lennä. Tiedät sen kyllä itsekin. Kuuletkos, lehmät eivät osaa lentää.
- Nöff, eivät osaa, vahvisti porsas.
Roosa ei ollut kuulevinaan. Se piirsi hännällään kaarevan kahdeksikon taivaalle ja nautti täysin siemauksin elämästään.

Martta täti koetti maanitella Roosaa tulemaan alas.
- Roosa ruususeni, katsopas miten rapeaa heinää, sinun lempiruokaasi. Tule rouskimaan, tule.
Roosa katsahti alas. Se sukelsi tätiä ja heinätuppoa kohti mutta suhahti sitten takaisin yläilmoihin. Roosapa ei halunnutkaan laskeutua. Se nautti lentämisestä!

Voi täti parkaa. Hän tajusi, että tuo jukuripää ei tulisi vapaaehtoisesti alas. Kuinka hän saisi Roosan siepatuksi? Täti tuumi hetken ja kiiruhti sitten latoon. Sieltä hän löysi tukevan ongenvavan ja otti sen mukaansa niitylle. Täti odotti kunnes Roosa lensi alemmas, tähtäsi ja sinko siiman ilmaan.
- Huh huh, hanhi huokaili.
Roosa ei piitanut tädin puuhista. Se harjoitteli taitolentoa puiden latvojen yläpuolella.

Roosa laskeutui tuuheaan kirsikkapuuhun ja oli laulavinaan kuin lintu:
- Mitityy, titityy, mytytyy...
- Roosa kulta, lopeta heti paikalla, täti torui. Lehmät eivät laula! Lehmät ammuvat: ammuu, ammuu.
Martta täti kapusi vintille. Hän otti mukaansa vahvan köyden ja teki siitä lasson. Nyt hän viimein saisi Roosan kiinni. Mutta voi. Lasso singahti viuhuen ohi ja Roosa lenti vihellellen tiehensä. Martta-täti kimmastui ja kapusi vintin ikkunasta katolle. Siellä hän päätti odottaa. Ennemmin tai myöhemmin Roosa lentäisi hänen ulottuvilleen ja silloin täti tarttuisi sitä hännästä.

Sekään ei kuitenkaan onnistunut.
- Mokoma kanttura, saa minut aivan näännyksiin, täti puhisi. Miten hän saisi Roosan käyttäytymään niin kuin tavalliset lehmät? Ilta jo tummeni ja aurinko kultasi sinisinä siintävät kunnaat, kun täti vihdoin keksi. Hän haki ladosta pensselin, maalia ja valtavan vanerilevyn. Täti maalasi kookkaan kyltin ja ripusti sen veräjään. Kyltissä luki: TAVALLINEN LEHMÄ SAA PAIKAN. VIHREÄ LAIDUN JA LÄMMIN NAVETTA VAPAANA!
Roosa kaarteli huoletonna taivaalla ja täti ei ollut moista lintusta huomaavinaankaan.

Martta-täti meni sisään. Hän kaivoi kaapistaan tilkkuvakkansa, kaksi paria vanhoja rullaluistimia ja istui ompelukoneen ääreen. Hän harkitsi ja punnitsi, suunnitteli ja sommitteli ja valitsi yhteensopivat tilkut. Lopuista tulisi täytettä. Täti ryhtyi ompelemaan ja huristeli koneellaan koko yön. Kun aamuaurinko nousi, uusi lehmä oli valmis. Porsas ja hanhi katselivat hämmäställeen tuota ilmestystä.


Täti talutti uuden Tilkku-Tiltunsa navettaan. Se sai Roosan paikan, suolakiven ja seimen, joka oli täynnä herkullista heinää. Martta-täti taputteli uuden lehmänsä kangasposkea.
- Juuri tuollaisen lehmän minä tarvitsen, hän kujersi. Hän leperteli Tiltulle oikein kovalla äänellä, jotta Roosa varmasti kuulisi joka sanan.

Martta-täti meni sisään laittamaan aamiaista. Hän paahtoi leipää ja paistoi munakokkelia. Hän näki ikkunastaan, kuinka Roosa liihotti ilmassa Tilkku-Tiltun yläpuolella. Roosa kiersi ja kaarsi - ja lensi äkkiä nuolena taivaalle, yhä ylemmäs ja ylemmäs. Sitten se syöksyi yhtäkiä kuin raketti alas ja laskeutui laitumella loikoilevan Tilkku-Tiltun päälle. Humpsis! Kangaslehmästä tuli laakea kuin lakana ja Martta-täti taitteli sen huolella piirongin laatikkoon.

Roosa-lehmä söi lopun päivää laitumella heinää kuten tavalliset lehmät tekevät. Se hätisteli hännällään kärpäsiä, kuten lehmät aina tekevät. Se vilkuili tosin tuhka tiheään ja kovin kiinnostuneena vajan katoksessa olevaa traktoria, Martta-tädin mielestä vähän liiankin uteliaana.
- Höpsis, taidan kuvitella turhia, täti tuumi itsekseen. Roosako muka tahtoisi ajaa traktoria! Martta-täti katsahti keittiön ikkunasta ulos. Mitä ihmettä! Hänen Roosa-lehmänsä lenteli taivaalla! Täti tiesi kyllä, että Roosa oli lehmä, joka teki mitä tahtoi, mutta tämä oli kyllä jo liikaa. Miten kummassa hän nyt voisi lypsää Roosan?

Täti pyyhälsi nuttura tutisten niitylle.
- Roosa, alas ja äkkiä! hän huusi kiukkuisena. Lehmät eivät lennä. Tiedät sen kyllä itsekin. Kuuletkos, lehmät eivät osaa lentää.
- Nöff, eivät osaa, vahvisti porsas.
Roosa ei ollut kuulevinaan. Se piirsi hännällään kaarevan kahdeksikon taivaalle ja nautti täysin siemauksin elämästään.

Martta täti koetti maanitella Roosaa tulemaan alas.
- Roosa ruususeni, katsopas miten rapeaa heinää, sinun lempiruokaasi. Tule rouskimaan, tule.
Roosa katsahti alas. Se sukelsi tätiä ja heinätuppoa kohti mutta suhahti sitten takaisin yläilmoihin. Roosapa ei halunnutkaan laskeutua. Se nautti lentämisestä!

Voi täti parkaa. Hän tajusi, että tuo jukuripää ei tulisi vapaaehtoisesti alas. Kuinka hän saisi Roosan siepatuksi? Täti

Onhan sitä joukkokeskittymistä kokeiltu.

Esimerkiksi elokuussa 1987.

Silloin tuhannet Jose Arguellisin luoman New Age-liikkkeen kannattajat kokoontuivat "pyhille paikoille" kuten Japanin Fuji-vuorelle,Stonehengeen ja Egyptin pyramideille.

Kolmen päivän aikana nämä joukkokoontujat pitelivät toisaan kädestä kiinni ja hymisivät omia kutsujaan ja loitsujaan.

Ja,kuten asiaan kuului,he myös kohottelivat käsiään taivaalle,keskittyivät ja odottivat,että kohta taivaalla suorastaan vilisee ufoja.

Kolmen päivän ponnisteluista huolimatta yhtään ufoa ei näkynyt yhdelläkään "pyhällä paikalla".

Tämän New Age-liikkeen perustaja,nyt jo edesmennyt,Jose Arguellis ei tästä lannistunut vaan sanoi,että viimeistään vuonna 2012 koko maapallolla siirrytään hajautettuun,ei-teolliseen kulttuuriin,jolloin myös yhteydet avaruusolentoihin olisivat arkipäiväisiä.

Mutta kuten olettte voineet todeta,niin mitään mullistavaa ei tapahtunut edes vuonna 2012.

Kannattanee miettiä joukkokeskittymisten mielekkyyttä vai mitä?

"...Kannattanee miettiä joukkokeskittymisten mielekkyyttä vai mitä?...."
-------------------------------------------------------------------------------
Tässä mielessä aloituksen juuri teinkin. Muistan lukeneeni, että Australiassa suoritetussa joukkokeskittymistapahtumassa saatiin jonkinlainen valoilmiö aikaiseksi,
mutta epäselväksi jäi, oliko se alienalus.
Sanottiin , että silloin keskittyjistä moni oli nauttinut alkoholia ja alueen lähistöllä oli tiheä puusto.
Molemmat tekijät estävät ajatusenergian kehittymistä ja leviämistä.

Varaktorin varpaille on taas tallattu. Hiihtoloman aikaan se on virhe, kun apostolien äiti antaa nettiaikaa lähes vapaasti. Hivotaan ennätyslukemia trollaamisessa.

"....Muuten,mistähän syystä kaikki vain muistavat lukeneensa?...."

Siitä syystä, kun itse eivät ole päässeet kokemaan.
Minäkin yritin aikoinaan saada 200 ufotutkijaa samanaikaisesti tunnin ajaksi laakealle kukkulalle, mutta tehtävä osoittautui ylivoimaiseksi.
Kersantti Pennistoniakaan en ole nähnyt, mutta muistan lukeneeni miehestä.

Ufot voivat tulla joskus näkyviin kutsuttaessa (keskittymällä) ja on siitä joitain videoitakin todisteena:

https://www.youtube.com/watch?v=wcQtVVpPxjY