En pysty tekemään itsemurhaa

Karseeta....

Ainahan sitä jotenkin käy.

Kyllä ihmisen elämässä on aina toivoa muustakin kuin itse murhasta.
Itsemurha on Jumalan tahdon vastainen teko ja sieltä ei ole paluuta vaikka toivoisi miten.
Jeesus rakastaa sinua ja haluaa auttaa kunhan alat rukoilemaan Häntä avuksesi . Uskon ,että löydät ystäviä elämääsi vaikka nyt tuntuisi kuinka vaikealta tahansa. Hae apua joko ammattiauttajilta tai mene johonkin Kristilliseen seurakuntaan ,jossa sinua halutaan auttaa . Hae paikkakunnaltasi seurakunta vaikka jokin helluntaiseurakunta tai vastaava ja mene sinne juttelemaan . Uskon ,että he auttavat sinua mielellään.
Muistan sinua Rukouksin ,ettet tekisi mitää peruuttamatonta tekoa.
Sinulla on varmaankin lähisukulaisia joille sinä olet rakas .älä tuota heille tuskaa ja surua sillä Jeesus Rakastaa sinua !

Kun kerran silmäsi kuolemaan sulkeutuu ,avautuu se maailma johon et halua uskoa . Mutta se on myöhäistä enää silloin suuntaa muuttaa koska sieltä ei voi palata. Sanotaan ,että helvetti on heränneitä täynnä mutta liiaan myöhään . Joten siitä vaan anna palaa täysillä jos kerran siltä tuntuu sehän on sinun päätettävissä .

Monet teistä ette arvosta uskoa ja pidätte meitä satuolentojen palvojina. On tässä uskomisessa myös se hyvä puoli, että meillä on seurakunnissa monenlaista touhua ja puuhaa. Minulla on ihmissuhteita, jotka eivät mitenkään liity uskomiseen, mutta kyllä suurin osa ystävistä ja tuttavista on tullut juuri seurakuntatyön kautta. On hyviä tuttuja siunaantunut työn kautta, mutta niin se vain on, että ajan myötä yhteys näihin työn kautta etääntyy ja ei tule pidettyä yhteyttä tai tapahtuu harvoin.

Kun sukulaisia ei ole, niin olisin varmaan aika yksinäinen ilman seurakuntaa. Toimiessa vapaaehtoistyössä kirpparilla olen saanut valtavasti tuttuja ja jopa ystäviä. Kuorovierailuilla ja laitoskeikoilla tapaa uusia ihmisiä. Ruokajakelussa taas käy oma porukka. Seurakunnassakin näkee ja tapaa uusia kasvoja.
Te vähättelette uskoa, mutta on tästä kyllä konkreettista hyötyä ihan jokapäiväiseen arkeen. Elämällä on tarkoitus ja kokee elävänsä arvokasta elämää, vaikka eläkeikäkin alkaa häämöttää.

En minä tietenkään usko sen vuoksi, että saan arkeen vipinää, mutta sitä saa tässä sivutuotteena. Voi uskomatonkin touhuta ja harrastaa, mutta en kyllä osaa keksiä vastaava monipuolista toiminta- ja sosiaalista buulaakia, jota voisin ehdottaa teille, joille se usko ja seurakunta on vieras miljöö.
Ja ei ihme elämänne ontuu.

On kurjaa jos arki on niin tylsää, että pitää päivätyökseen pohtia jopa itsemurhaa. Ei sitten ole parempi olla vaikka "se lapsellinen mielestänne satuolentoihin luotsaava höppänä" jos elämä on kivaa ja elää kuin että olisi se järkevä älykkö, joka ei usko, mutta elämä on jatkuvaa kuoleman toivomista.
Ymmärrän kyllä, että usko on ihme ja ei sitä voi vetäistä noin vain hatusta.

Mutta aloittaja, älä ainakaan tuhoa itseäsi, vaikka et tällä hetkellä jaksa ja voi uskoa.

No älä sitten tee.

Joskus on päiviä, jolloin ei todella halua elää, eikä varsinkaan halua kuolla! Ole siinä sitten ja koe olosi jotenkin noloksi...

Hyvä ettet pysty, koska se on murha. Ei tarvitse olla yksin, ainakaan henkisesti. Voit kirjoittaa minulle, voin olla kuuntelijasi ja auttajasi. Älä vatvo asioita yksin, se ei ole hyvästä.

Haluatko puhua?

Mä ymmärrän, miltä susta tuntuu.
Mäkin oon tosi yksinäinen, vaikka mun ei oikeestaan pitäis olla?
En ainakaa ite tiiä, mikä on vialla muuta kuin se, että oon todella todella ujo.
Kyllä kait minunkinlaiselle pitäs jonkinlaista seuraa löytyä Suomesta?
En kait vaan uskalla tutustua kehenkään.

Mut ei mussa mun mielestä muuta vikaa ole, kuin että saatan vaikuttaa ensitapaamiselta oudolta.

Vaikka välillä tuntuu, ettei ole muuta keinoa, kuin tappaa itsensä . On aivan varmaan muitakin vaihtoehtoja. Mieti tarkkaan ja kerro läheiselle ihmisille, miltä sinusta tuntuu.Vaikka se tuntuisi vaikealta.Jos sinulla ei ole läheisiä ihmisiä. Mene lähimpään terveyskeskukseen apua hakemaan. Ja minun mielestäni noi jeesus jutut voi unohtaa, jos hätä on akuutti. Ei siinä kerkiä jeesusta odottaa.

Laita minulle s.postia niin jutellaan! [email protected]

Näin yksin viihtyvänä mielenterveyskuntoutujana voin ehdottaa, että varaa aika lääkäriin, jos näet näkyjä, harkitset itsemurhaa ja tunnet pääsi seksiseksi. Saatat päästä jopa päivystykseen, jossa pääset puhumaan ongelmistasi psykiatrille. Kerro vain reippaasti mikä sinua vaivaa. Olen itse sairastanut psykoosin ja se ei todellakaan ole mikään lastentauti.
Muistaakseeni tuollaiset oireet viittaavat vakaviin psyykkisiin ongelmiin. Kysessä ei ole välttämättä skitsofrenia vaan kyse voi olla psykoottisesta häiriöstäkin.