Raamatun oikea ja väärä käyttö

Olen todella huomannut, että maailman väärävanhurskaat ajattelevat heillä olevan iankaikkinen elämä raamatuissa. Kuitenkin heiltä jää huomaamatta, että parannus on tekemättä.

Kun puhutaan oikeasta ja väärästä Raamatun käyttämisestä, voidaan ensinnäkin.. sanoa, että eräs vaarallinen piirre on se että lyhyt lause Raamatusta irrotetaan tekstiyhteydestään ja tulkitaan irrallisena. Kolme malliesimerkkiä tästä on: "Jumala on rakkaus” (1 Joh. 4: 8) ”Jokainen joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi" (Room 10: 13) ja erityisesti ekumeniapropakandassa käytetty ”että he yhtä olisivat.” (Joh 17: 21)

Irrallisina näistä kohdista voidaan ajatella esimerkiksi seuraavaan tapaan: Jumala on rakkaus — ei hän mahtane juuri ketään ihmistä hukuttaa – lieneekö helvettiäkään olemassa — miten se rakkauden Jumala sellaista. Jos kerran jokainen, joka huutaa avuksi Herraa nimeä, pelastuu, eihän ihmisen silloin muuta tarvitse, kuin viime hetkellään huokaista Jumalan puoleen, niin autuuden asia on järjestyksessä. Ja edelleen — jos kerran Raamatussa on, että kaikkien olisi oltava yhtä, totta silloin kaikki kirkkokunnat pitäisi toisensa hyväksyä.

Kaikki tällaiset johtopäätökset ovat kuitenkin jumalattomia ja Raamatun vastaisia. Kun Johannes sanoo, että Jumala on rakkaus, hän jatkaa: ”ja joka rakkaudessa pysyy, hän pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä.” Siis ihmisen tarvitsee pysyä Jumalan rakkaudessa. Hänellä on vaara joutua sen ulkopuolelle ja silloin hänen päällensä lankeaa Jumalan viha. Kun Paavali sanoo, että jokainen Herran nimeä avuksensa huutava tulee autuaaksi, hän jatkaa: "Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet." Siis oikea rukous edellyttää sitä, että ihmisellä on usko, joka taas Paavalin todistuksen mukaan tulee Jumalan, sanan kuulemisen kautta. Kun Johanneksen evankeliumissa on sanottu; "että he yhtä olisivat" ei siinä puhuta kirkkokuntien välisestä yhteydestä, joka ihmisten olisi etsittävä ja rakennettava, vaan katkelma on Jeesuksen Isälle esittämästä rukouksesta. Rukouksen toteuttaa taivaallinen Isä eikä ihmiset, ja me saamme uskoa Hänen jo täyttäneen Poikansa pyynnön Jumalan lasten keskinäisessä yhteydessä.

- -
Esa Tuomaala
Päivämies huhtikuun 23 päivänä 1969