Olen todella huomannut, että maailman väärävanhurskaat ajattelevat heillä olevan iankaikkinen elämä raamatuissa. Kuitenkin heiltä jää huomaamatta, että parannus on tekemättä.
Kun puhutaan oikeasta ja väärästä Raamatun käyttämisestä, voidaan ensinnäkin.. sanoa, että eräs vaarallinen piirre on se että lyhyt lause Raamatusta irrotetaan tekstiyhteydestään ja tulkitaan irrallisena. Kolme malliesimerkkiä tästä on: "Jumala on rakkaus” (1 Joh. 4: 8) ”Jokainen joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi" (Room 10: 13) ja erityisesti ekumeniapropakandassa käytetty ”että he yhtä olisivat.” (Joh 17: 21)
Irrallisina näistä kohdista voidaan ajatella esimerkiksi seuraavaan tapaan: Jumala on rakkaus — ei hän mahtane juuri ketään ihmistä hukuttaa – lieneekö helvettiäkään olemassa — miten se rakkauden Jumala sellaista. Jos kerran jokainen, joka huutaa avuksi Herraa nimeä, pelastuu, eihän ihmisen silloin muuta tarvitse, kuin viime hetkellään huokaista Jumalan puoleen, niin autuuden asia on järjestyksessä. Ja edelleen — jos kerran Raamatussa on, että kaikkien olisi oltava yhtä, totta silloin kaikki kirkkokunnat pitäisi toisensa hyväksyä.
Kaikki tällaiset johtopäätökset ovat kuitenkin jumalattomia ja Raamatun vastaisia. Kun Johannes sanoo, että Jumala on rakkaus, hän jatkaa: ”ja joka rakkaudessa pysyy, hän pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä.” Siis ihmisen tarvitsee pysyä Jumalan rakkaudessa. Hänellä on vaara joutua sen ulkopuolelle ja silloin hänen päällensä lankeaa Jumalan viha. Kun Paavali sanoo, että jokainen Herran nimeä avuksensa huutava tulee autuaaksi, hän jatkaa: "Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet." Siis oikea rukous edellyttää sitä, että ihmisellä on usko, joka taas Paavalin todistuksen mukaan tulee Jumalan, sanan kuulemisen kautta. Kun Johanneksen evankeliumissa on sanottu; "että he yhtä olisivat" ei siinä puhuta kirkkokuntien välisestä yhteydestä, joka ihmisten olisi etsittävä ja rakennettava, vaan katkelma on Jeesuksen Isälle esittämästä rukouksesta. Rukouksen toteuttaa taivaallinen Isä eikä ihmiset, ja me saamme uskoa Hänen jo täyttäneen Poikansa pyynnön Jumalan lasten keskinäisessä yhteydessä.
- -
Esa Tuomaala
Päivämies huhtikuun 23 päivänä 1969
Kun puhutaan oikeasta ja väärästä Raamatun käyttämisestä, voidaan ensinnäkin.. sanoa, että eräs vaarallinen piirre on se että lyhyt lause Raamatusta irrotetaan tekstiyhteydestään ja tulkitaan irrallisena. Kolme malliesimerkkiä tästä on: "Jumala on rakkaus” (1 Joh. 4: 8) ”Jokainen joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi" (Room 10: 13) ja erityisesti ekumeniapropakandassa käytetty ”että he yhtä olisivat.” (Joh 17: 21)
Irrallisina näistä kohdista voidaan ajatella esimerkiksi seuraavaan tapaan: Jumala on rakkaus — ei hän mahtane juuri ketään ihmistä hukuttaa – lieneekö helvettiäkään olemassa — miten se rakkauden Jumala sellaista. Jos kerran jokainen, joka huutaa avuksi Herraa nimeä, pelastuu, eihän ihmisen silloin muuta tarvitse, kuin viime hetkellään huokaista Jumalan puoleen, niin autuuden asia on järjestyksessä. Ja edelleen — jos kerran Raamatussa on, että kaikkien olisi oltava yhtä, totta silloin kaikki kirkkokunnat pitäisi toisensa hyväksyä.
Kaikki tällaiset johtopäätökset ovat kuitenkin jumalattomia ja Raamatun vastaisia. Kun Johannes sanoo, että Jumala on rakkaus, hän jatkaa: ”ja joka rakkaudessa pysyy, hän pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä.” Siis ihmisen tarvitsee pysyä Jumalan rakkaudessa. Hänellä on vaara joutua sen ulkopuolelle ja silloin hänen päällensä lankeaa Jumalan viha. Kun Paavali sanoo, että jokainen Herran nimeä avuksensa huutava tulee autuaaksi, hän jatkaa: "Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet." Siis oikea rukous edellyttää sitä, että ihmisellä on usko, joka taas Paavalin todistuksen mukaan tulee Jumalan, sanan kuulemisen kautta. Kun Johanneksen evankeliumissa on sanottu; "että he yhtä olisivat" ei siinä puhuta kirkkokuntien välisestä yhteydestä, joka ihmisten olisi etsittävä ja rakennettava, vaan katkelma on Jeesuksen Isälle esittämästä rukouksesta. Rukouksen toteuttaa taivaallinen Isä eikä ihmiset, ja me saamme uskoa Hänen jo täyttäneen Poikansa pyynnön Jumalan lasten keskinäisessä yhteydessä.
- -
Esa Tuomaala
Päivämies huhtikuun 23 päivänä 1969
Vastaukset 5
Vanhimmat
Usko yksinkertaisesti selitettynä
https://m.youtube.com/watch?v=glRAN_8CkvQ
muistaakseni pappi, joka jo nuorena pääsi vanhurskasten lepoon.
Onko Puolangan Tuomaaloita, sen Puu-ilon kauppaketjun perustajia?
Hyvä kirjoitus!!!
"" Kun Paavali sanoo, että jokainen Herran nimeä avuksensa huutava tulee autuaaksi, hän jatkaa: "Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet. Siis oikea rukous edellyttää sitä, että ihmisellä on usko, joka taas Paavalin todistuksen mukaan tulee Jumalan, sanan kuulemisen kautta. ""
Mutta kirjoittaja ei ota huomioon sitä, että joka rukoilee: " ”Jokainen joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi" (Room 10: 13) , että on MAHDOLLISTA ja jopa TODENNÄKÖISTÄ, että joka näin rukoilee, on jo löytänyt uskon, koska näin rukouksessa luottaa Herraan ja Hänen apuunsa.
Toinen lause, joka vähän ihmetyttää: "Olen todella huomannut, että maailman väärävanhurskaat ajattelevat heillä olevan iankaikkinen elämä raamatuissa. "
Tähän voisi sanoa vastaavasti: "Vääräuskoiset ajattelevat heillä olevan iankaikkinen elämä pyhissä miehissä, joilla on syntien anteeksiantamisen armolahja. "
Raamattu on Jumalan Pyhää Sanaa ja kirjoitetaan siksi aina ISOLLA KIRJAIMELLA R. On muistettava, että Raamattu eli Jumalan Sana synnyttää uskon niin vääräuskoisille kuin vanhoillisillekin kirkastamalla Kristusta Pyhän Hengen kautta. Toiset löytävät Raamatusta eli Jumalan Sanasta Kristuksen, Elävän Veden Lähteen, toiset taas enemmänkin seurakunnan, joka jakaa tätä Elävän Veden Lähteen vettä ja sitten on vielä niitä, jotka uskovat, että heidän seurakuntansa tarjoama elävä veden lähteen vesi on ainoaa aitoa Elävän Veden Lähteen vettä ja näin ollen, on suuri vaara, että siihen tarttuu voimakkaasti oman astian maku, koska sitä liiaksi pidetään omissa astioissa, säilytetään vanhoissa leileissä, kun pitäisi saada uutta viiniä, tuoretta,uutta elävää vettä aidosta virtaavasta Elävän Veden Lähteestä KRISTUKSESTA.
Aina vaan paranee!