Onko tämä se joukko?
– Jumalan terve! Kuuluiko koputus? sanoo nuori nainen silmissä asti hymynkare.
– Jumalan terve! Ei kuulunut, mutta tervetuloa peremmälle.
Nainen istuu keittiömme pirtinpenkin päähän, katsoo, kun asettelen hänen tuomaansa tulppaanikimppua maljakkoon.
– No, mitä sinulle kuuluu? kysyn hymyillen.
– Aika vaikeeta on ollut. Epäilyksiä.
– Taitaa ne epäilykset kuulua uskovaisen elämään. Mikä nyt epäilyttää erityisesti?
– Että onko se juuri tämä joukko. Seuroissa kyllä tuli taas tunne, että näin se on.
Mutta arjessa tulee epäilykset: miksi se olisi juuri tämä joukko?
– Niin, eihän siinä järjellä ajatellen olekaan mitään järkeä, vastaan.
Istahdan häntä vastapäätä ja jatkan:
– Muistan, että pohdin tuota samaa silloin, kun olin saanut parannuksen armon. Mietin, miten järjelle täysin käsittämätön oli ajatus, että Jumalan joukko olisi löydettävissä juuri nyt täällä pienessä Suomessa, jossa minä elän. Mutta sitten ajattelin, että yhtä käsittämätöntä oli Jeesuksen syntymä pienessä Betlehemissä, ja vielä tallissa. Sen ajan Jumalaa etsiville ihmisille se oli aivan yhtä järjelle käsittämätöntä.
* * *
– Missä siellä Raamatussa sanotaan, että vain vanhoillislestadiolaiset pelastuvat? kysyin ainoalta lestadiolaisystävältäni noin kymmenen vuotta aiemmin saman pirtinpöydän äärellä.
Olin saanut muutama vuosi aiemmin herätyksen ja alkanut taas uskoa Jumalaan. Kävin aktiivisesti kirkossa ja osallistuin siellä vapaaehtoistyöhön. Mutta olo oli rauhaton. Jatkuvasti oli tunne: Missä kaikki uskovaiset ovat? Missä on se Jumalan seurakunta, joka Raamatussa kuvataan Kristuksen ruumiina? Siksi ahdistelin ystäväänikin näillä kysymyksillä.
Minua häiritsi suuresti se, kun vaistosin, että tuo lestadiolaisystäväni ei pitänyt minua uskovaisena, vaikka itse ajattelin sitä olevani. Minähän uskoin Jumalaan, olin halunnut antaa hänelle koko elämäni. Rukoilin hänen johdatustaan. Luin Raamattua. Tein vapaaehtoistyötä. Mitä vielä puuttui?
Mielestäni elinkin lähes samalla tavalla kuin tuo ystäväni. No, ehkä meikkasin ja katsoin televisiota, mutta eivät kai ne nyt voineet niin isoja asioita olla. Tosin televisiota katsellessa oli mieleeni usein tullut, että ymmärsin hyvin, miksi vanhoillislestadiolaiset eivät sitä katsoneet – eivät ohjelmat olleet ainakaan lähemmäs Jumalaa viemässä.
Vähitellen olin huomannut, että yhä useammin ajattelin heidän opettavan aivan oikein. Kiertelin eri hengellisyyksissä, mutta aina kirkkaampana alkoivat erottua Hengen hedelmät, joita näin tuon joukon keskuudessa.
Raamatusta en löytänyt kuitenkaan mainintaa vanhoillislestadiolaisista. Miten he siis saattoivat ajatella, että vain heidän joukkonsa pelastuisi? Ystäväni vastasi minulle jotain sellaista, ettei Raamatussa puhuta vanhoillislestadiolaisista, eivätkä he itse kutsukaan itseään tällä nimellä, vaan he ajattelevat olevansa uskovaisia.
Ystäväni kertoi myös, kuinka Saulus eli Paavali oli Damaskoksen tiellä kohdannut Jeesuksen ja menettänyt näkönsä. Jeesus ohjasi Sauluksen tämän jälkeen uskovaisen miehen, Ananiaksen, luo. Vasta tuon uskovaisen ihmisen siunaus antoi Saulukselle näön ja Pyhän Hengen. Siinä oli yksi esimerkki siitä, kuinka Raamatun mukaan ihminen ei voi kahden kesken Jumalan kanssa sopien tulla uskovaiseksi, vaan Jumala ohjaa ihmisen toisten uskovaisten luo.
Mutta en käsittänyt edelleenkään, mitä tekemistä tuolla raamatunkohdalla oli heidän joukkonsa kanssa. Mistä he saattoivat tietää, että juuri se oli oikea? Oliko kyse siitä, että taivaaseen pääsi heidän mukaansa lapsia synnyttämällä tai tiettyjä sääntöjä noudattamalla? Mutta eikö Lutherkin opettanut, että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden?
Ystäväni huomasi, että kyselyjeni taustalla oli todellinen etsintä, oikea sielunhätä. Hän antoi minulle luettavaksi sen vuoden SRK:n vuosikirjan, jonka teemana oli oikea ja väärä. Kun aloin lukea kirjaa, hämmästyin: se oli juuri sitä Raamatun mukaista luterilaisuutta, jota olin kaivannut kirkossa ja jonka olin ajatellut tässä ajassa kadonneen maan päältä jo kokonaan. Kaikki oli oikein, kaikki täsmäsi. Kaikki perustui Raamatun sanaan. Olin valmis lähtemään seuroihin.
* * *
Seuroissa tarkkailin ihmisiä: Vaikuttivatko he ahdistuneilta? Oliko täällä jotain arvojärjestelmiä? Kahvitauolla kysyin eräältä naiselta suoraan, oliko tässä uskonyhteisössä hänestä ahdistavaa.
– Miten nyt tällaisessa armon valtakunnassa voisi ahdistavaa olla? nainen, joka kertoi saaneensa nuorena parannuksen armon, kysyi minulta ihmeissään.
Seurapuheesta en ymmärtänyt juuri mitään. Mutta yksi kohta pisti korvaani: puhuja sanoi jotain sellaista, että on vain yksi usko ja yksi lauma. Hän viittasi raamatunkohtaan, jossa Jeesus sanoo, että ”pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen” (Joh.10:16). Sanat loukkasivat, mutta ne myös kolahtivat.
– Minä haluaisin tulla lestadiolaiseksi, kerroin seurojen jälkeen puhelimessa tuolle uskovaiselle ystävälleni. Miten se onnistuu? Pitääkö .jatkuu..
22.2.2016 07:00 | Maarit Murtomaa
– Jumalan terve! Kuuluiko koputus? sanoo nuori nainen silmissä asti hymynkare.
– Jumalan terve! Ei kuulunut, mutta tervetuloa peremmälle.
Nainen istuu keittiömme pirtinpenkin päähän, katsoo, kun asettelen hänen tuomaansa tulppaanikimppua maljakkoon.
– No, mitä sinulle kuuluu? kysyn hymyillen.
– Aika vaikeeta on ollut. Epäilyksiä.
– Taitaa ne epäilykset kuulua uskovaisen elämään. Mikä nyt epäilyttää erityisesti?
– Että onko se juuri tämä joukko. Seuroissa kyllä tuli taas tunne, että näin se on.
Mutta arjessa tulee epäilykset: miksi se olisi juuri tämä joukko?
– Niin, eihän siinä järjellä ajatellen olekaan mitään järkeä, vastaan.
Istahdan häntä vastapäätä ja jatkan:
– Muistan, että pohdin tuota samaa silloin, kun olin saanut parannuksen armon. Mietin, miten järjelle täysin käsittämätön oli ajatus, että Jumalan joukko olisi löydettävissä juuri nyt täällä pienessä Suomessa, jossa minä elän. Mutta sitten ajattelin, että yhtä käsittämätöntä oli Jeesuksen syntymä pienessä Betlehemissä, ja vielä tallissa. Sen ajan Jumalaa etsiville ihmisille se oli aivan yhtä järjelle käsittämätöntä.
* * *
– Missä siellä Raamatussa sanotaan, että vain vanhoillislestadiolaiset pelastuvat? kysyin ainoalta lestadiolaisystävältäni noin kymmenen vuotta aiemmin saman pirtinpöydän äärellä.
Olin saanut muutama vuosi aiemmin herätyksen ja alkanut taas uskoa Jumalaan. Kävin aktiivisesti kirkossa ja osallistuin siellä vapaaehtoistyöhön. Mutta olo oli rauhaton. Jatkuvasti oli tunne: Missä kaikki uskovaiset ovat? Missä on se Jumalan seurakunta, joka Raamatussa kuvataan Kristuksen ruumiina? Siksi ahdistelin ystäväänikin näillä kysymyksillä.
Minua häiritsi suuresti se, kun vaistosin, että tuo lestadiolaisystäväni ei pitänyt minua uskovaisena, vaikka itse ajattelin sitä olevani. Minähän uskoin Jumalaan, olin halunnut antaa hänelle koko elämäni. Rukoilin hänen johdatustaan. Luin Raamattua. Tein vapaaehtoistyötä. Mitä vielä puuttui?
Mielestäni elinkin lähes samalla tavalla kuin tuo ystäväni. No, ehkä meikkasin ja katsoin televisiota, mutta eivät kai ne nyt voineet niin isoja asioita olla. Tosin televisiota katsellessa oli mieleeni usein tullut, että ymmärsin hyvin, miksi vanhoillislestadiolaiset eivät sitä katsoneet – eivät ohjelmat olleet ainakaan lähemmäs Jumalaa viemässä.
Vähitellen olin huomannut, että yhä useammin ajattelin heidän opettavan aivan oikein. Kiertelin eri hengellisyyksissä, mutta aina kirkkaampana alkoivat erottua Hengen hedelmät, joita näin tuon joukon keskuudessa.
Raamatusta en löytänyt kuitenkaan mainintaa vanhoillislestadiolaisista. Miten he siis saattoivat ajatella, että vain heidän joukkonsa pelastuisi? Ystäväni vastasi minulle jotain sellaista, ettei Raamatussa puhuta vanhoillislestadiolaisista, eivätkä he itse kutsukaan itseään tällä nimellä, vaan he ajattelevat olevansa uskovaisia.
Ystäväni kertoi myös, kuinka Saulus eli Paavali oli Damaskoksen tiellä kohdannut Jeesuksen ja menettänyt näkönsä. Jeesus ohjasi Sauluksen tämän jälkeen uskovaisen miehen, Ananiaksen, luo. Vasta tuon uskovaisen ihmisen siunaus antoi Saulukselle näön ja Pyhän Hengen. Siinä oli yksi esimerkki siitä, kuinka Raamatun mukaan ihminen ei voi kahden kesken Jumalan kanssa sopien tulla uskovaiseksi, vaan Jumala ohjaa ihmisen toisten uskovaisten luo.
Mutta en käsittänyt edelleenkään, mitä tekemistä tuolla raamatunkohdalla oli heidän joukkonsa kanssa. Mistä he saattoivat tietää, että juuri se oli oikea? Oliko kyse siitä, että taivaaseen pääsi heidän mukaansa lapsia synnyttämällä tai tiettyjä sääntöjä noudattamalla? Mutta eikö Lutherkin opettanut, että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden?
Ystäväni huomasi, että kyselyjeni taustalla oli todellinen etsintä, oikea sielunhätä. Hän antoi minulle luettavaksi sen vuoden SRK:n vuosikirjan, jonka teemana oli oikea ja väärä. Kun aloin lukea kirjaa, hämmästyin: se oli juuri sitä Raamatun mukaista luterilaisuutta, jota olin kaivannut kirkossa ja jonka olin ajatellut tässä ajassa kadonneen maan päältä jo kokonaan. Kaikki oli oikein, kaikki täsmäsi. Kaikki perustui Raamatun sanaan. Olin valmis lähtemään seuroihin.
* * *
Seuroissa tarkkailin ihmisiä: Vaikuttivatko he ahdistuneilta? Oliko täällä jotain arvojärjestelmiä? Kahvitauolla kysyin eräältä naiselta suoraan, oliko tässä uskonyhteisössä hänestä ahdistavaa.
– Miten nyt tällaisessa armon valtakunnassa voisi ahdistavaa olla? nainen, joka kertoi saaneensa nuorena parannuksen armon, kysyi minulta ihmeissään.
Seurapuheesta en ymmärtänyt juuri mitään. Mutta yksi kohta pisti korvaani: puhuja sanoi jotain sellaista, että on vain yksi usko ja yksi lauma. Hän viittasi raamatunkohtaan, jossa Jeesus sanoo, että ”pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen” (Joh.10:16). Sanat loukkasivat, mutta ne myös kolahtivat.
– Minä haluaisin tulla lestadiolaiseksi, kerroin seurojen jälkeen puhelimessa tuolle uskovaiselle ystävälleni. Miten se onnistuu? Pitääkö .jatkuu..
22.2.2016 07:00 | Maarit Murtomaa
Vastaukset 58
Vanhimmat
Seurapuheesta en ymmärtänyt juuri mitään. Mutta yksi kohta pisti korvaani: puhuja sanoi jotain sellaista, että on vain yksi usko ja yksi lauma. Hän viittasi raamatunkohtaan, jossa Jeesus sanoo, että ”pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen” (Joh.10:16). Sanat loukkasivat, mutta ne myös kolahtivat.
– Minä haluaisin tulla lestadiolaiseksi, kerroin seurojen jälkeen puhelimessa tuolle uskovaiselle ystävälleni. Miten se onnistuu? Pitääkö minun maksaa jäsenmaksu vai miten?
– Ei, ei tarvi maksaa. En minäkään edes ole rauhanyhdistyksen jäsen. Sinun pitää uskoa sieltä saarnattu synninpäästö omalle kohdalle. Niin tullaan uskovaiseksi.
Kuulosti hyvältä, ettei kyse ollut rahasta. Halukkaasti nostin kättäni seuraavissa seuroissa, kun syntejä saarnattiin anteeksi. Mutta asia ei auennut minulle vielä täysin. Jumala ei avannut oveaan. Hän tiesi, etten ollut täysin vielä valmis päästämään irti entisestä. Lootin vaimon tavoin yhä vilkuilin taakseni. Ja pelkäsin myös sitä, että menetän kaiken – perhettäni myöten.
Palasin entiseen. Mutta Jumala antoi minun päätyä kahden vuoden päästä sellaiseen umpikujaan uskonasioissa, että olin valmis kadottamaan kaiken, koko elämäni, että saisin löytää Raamatun mukaisen pelastavan uskon. ”Herra, menen mihin ikinä haluat. Näytä minulle, missä on joukkosi”, oli sielusta nouseva huuto Jumalalle. ”Hedelmistä te heidät tunnette”, soi mielessäni Raamatusta nouseva vastaus.
Ja kaikkein kirkkaimpana Hengen hedelmänä aloin nähdä vanhoillislestadiolaisten luottamuksen Jumalaan elämän ja kuoleman Herrana – siinä, miten he uskalsivat ottaa vastaan kaikki lapset Jumalan lahjoina. He ainakin luottavat Jumalaan, omin voimin he eivät sitä tee, minulle alkoi valjeta.
Armollinen Jumala vastasi minulle myös niin, että kun avasin Raamatun satunnaisesta kohdasta, silmiini osui sana Siion. Tämä toistui seuraavallakin kerralla. Enkä tiennyt mitään muuta paikkaa kuin rauhanyhdistyksen seurat, joissa olin joskus kuullut Siionista puhuttavan. Aavistustakaan minulla ei ollut siitä, mitä sana tarkoitti – että se tarkoitti Jumalan valtakuntaa.
* * *
Lokakuussa 2008 astuin ensimmäistä kertaa sisään Turkuun juuri valmistuneen rauhanyhdistyksen toimitalon ovesta. Oli keskiviikkoilta ja siksi väkeä oli vähän. ”Olen tullut kotiin”, sanat kajahtivat mielessäni. Ihmeellinen tunne, kuin lapsena kotiovea avatessa.
Istuin seurapenkissä ja odotin, että puhuja saarnaisi synnit anteeksi, sillä nyt tiesin, että osaisin tuon synninpäästön ottaa uskolla vastaan omalle kohdalleni. Nyt Jumala avaisi minulle ovensa. Kävelin hymyillen ulos seurojen jälkeen vaihtamatta sanaakaan kenenkään kanssa. Kun seuraavana aamuna heräsin, minusta tuntui, että leijuin puoli metriä sängyn yläpuolella – olo oli niin kevyt! Minulta oli viety kolmenkymmenenkuuden vuoden taakat hartioilta, enkä ollut niiden olemassaolosta edes tiennyt. Olin kyllä itkenyt syntejäni ja kirkossa kuullut, että Jeesus on ne sovittanut, mutta nyt minä tunsin, että ne kaikki todella olivat poissa.
Seuraavan viikon sain olla kuin paratiisissa. Koko ympärillä oleva luonto säkenöi silmissäni. Minulla oli tunne, kuin kaikki sisälläni olleet haavat olisi voideltu jollain salvalla, olin täysin parannettu. Enkä haavoistakaan ollut aiemmin ollut tietoinen. Minulla ei ollut epäilystäkään, ettenkö olisi löytänyt rauhaa, jonka vain Jeesus voi omilleen antaa.
Olin luullut, että parannus olisi jotain sellaista, mihin minun olisi itse pystyttävä. Pelkäsin siis etukäteen: entä jos en pystyisikään elämään niin kuin lestadiolaiset opettivat? Mutta parannus olikin vain sitä, että uskoin näiltä uskovaisilta saarnatun synninpäästön. Ja nuo elämäntapoihin liittyvät asiat olivat Hengen hedelmää, ne alkoivat tulla itsestään. En enää halunnut meikata, en enää halunnut kuunnella tietynlaista musiikkia, se kuulosti korviini melulta, televisio jäi kiinni… Jumala hoiti aivan itse tuon elämänmuutoksen minussa. Minun ei tarvinnut tehdä mitään. Olin vapaa, olin onnellinen. Minulla oli taas elämä – se elämä, josta olin viimeksi lapsena nauttinut.
Aloin ymmärtää, että nämä uskovaiset eivät kuvitelleetkaan pelastuvansa omilla teoillaan, vaan yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Mutta he opettavat Raamatun mukaisesti, että ”vanhurskaus, joka Jumalalle kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon" (Room. 1:17), toisin sanoen usko siirtyy uskovaiselta toiselle. Opetuslapsille annettiin valta antaa syntejä anteeksi. Joka on saanut uskovaiselta synnit anteeksi, voi taas itse antaa toisille synnit anteeksi, hänestä tulee elävän veden lähde. Näin vanhoillislestadiolaiset ajattelevat, että elävä usko on siirtynyt uskovaiselta toiselle ja Jumalan joukko on kulkenut eri aikoina eri nimellä ja eri alueilla.
Martti Lutherin katsotaan myös löytäneen tuon uskovaisten joukon, josta hän kertoo Isossa Katekismuksessa näin: ”Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki ....jatkuuu.....
Martti Lutherin katsotaan myös löytäneen tuon uskovaisten joukon, josta hän kertoo Isossa Katekismuksessa näin: ”Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. – – Siihen minäkin kuulun, olen sen osa ja jäsen, osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä yhteydestä.”
Ihminen ei pysty omilla silmillään näkemään, mikä kaikista hengellisyyksistä on oikea joukko, mutta Jeesus kehottaa etsimään "Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan" ja lupaa vielä, että etsivä löytää. Se, mikä ihmiselle on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista.
* * *
Katson nyt keittiönpöytämme ääressä istuvaa nuorta naista, ja mietin, miten vaikeaa on toiselle ihmiselle kertoa siitä, minkä on itse saanut elää todeksi. Todistaa, että kaikki on juuri niin kuin Raamatussa sanotaan.
”Miten ahdas onkaan se portti…”
”… joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä…”
”Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut…"
”Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa.”
Minä olin hengellisesti kuollut, mutta nyt taas elän. Minä olin sokea, ja sain taas näköni. Olin kuuro Jumalan sanalle, ja nyt olen saanut kuuloni. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa – puhdasta Jumalan sanan saarnaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne – Jumalan perheväen asukkaaksi. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut – annoitte Jeesuksen verellä pestyn häävaatteen päälleni.
Johannes Kastajakin joutui vankeudessa ollessaan epäilyksiin. Hän lähetti opetuslapsensa Jeesuksen luo kysymään, oliko tämä se, jonka oli määrä tulla. Jeesus vastasi: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.” (Matt. 11:4,5.)
Kyllä, minä uskon, että tämä on se joukko.
Enkeleitä tielläni, saattomiehiä matkallani
24.1.2016 06:27 | Maarit Murtomaa
Olen kasannut lautaselle nyyttäripöydästä syötävää ja etsin paikkaa, mihin istahtaa.
– Kelpaakos tämä seura, huikkaa silloin läheinen ystäväni eräästä pöydästä.
– Tämä seura kelpaa aina, totean ilahtuneena ja istahdan samaan pöytään.
Mieleeni muistuu, kuinka tuo ystävä tuli aina minulle juttelemaan, kun olin juuri saanut parannuksen armon. Tuolloin, seitsemän vuotta sitten, lähdin yleensä ensimmäisen puheen jälkeen nopeasti pois seuroista, osittain perhesyistä. Tämä nainen ehti aina siitä huolimatta luokseni naulakoille, tuli juttelemaan. Taivaan Isä oli lähettänyt hänessä minulle saattomiehen, ymmärrän nyt – enkä usko, että olisin selvinnyt alkuaikojen yli uskomassa ilman häntä.
Olin silloin hyvin yksin. Kun ihminen saa parannuksen armon, hänen on jätettävä taakseen entinen elämänsä ja jossain mielessä entiset ystävänsäkin. Muutama kyllä säilyi, mutta suurin osa kavahti puheitani Jumalan valtakunnan löytämisestä, enkä toisaalta itse halunnut osallistua samoihin harrastuksiin kuin aiemmin.
Aivan heti en löytänyt uskovaisia ystäviä. Meitä kutsuttiin kyllä kylään koko perheellä, mutta tuossa elämäntilanteessa se ei ollut mahdollista. Minut otettiin lämpimästi mukaan joukkoon naistenilloissa, mutta niitäkin oli vain kerran kuukaudessa. Jos en olisi saanut vaihtaa ulko-ovella muutamaa sanaa viikoittain tuon naisen kanssa, tuskin olisin jaksanut uskoa.
Istuessamme nyt lauantai-iltana aviopuolisoleirin iltapalalla kerron ystävälleni ja muulle pöytäseurueelle, mikä merkitys hänellä on minulle ollut:
– Muistan, että sinusta huokui sellaista rauhaa, että sain siitä valtavasti uskonvahvistusta.
Puhumme siitä, kuinka joillakin on lahja vahvistaa toisten uskoa jo pelkällä olemuksellaan. Vieressäni istuu toisella paikkakunnalla asuva rouva, jonka tapaan nyt ensimmäistä kertaa. Kun nousemme pöydästä, huomaan, että olen saanut ammentaa uskonvoimaa hänen ilostaan ja elämänkokemuksestaan. Vaikka hän ei ole minua paljon vanhempi, on hänellä takanaan taivalta uskovaisena paljon enemmän kuin minulla. Tällaiset keskustelut itseäni vanhempien uskonsisarten kanssa ovat monesti olleet minulle hyvin tärkeitä. On turvallista nojautua heidän kokemukseensa.
Olen saapunut leirille kuuntelemaan illan alustusta yhdessä ystävän kanssa, johon tutustuin pari vuotta sitten ja josta on tullut minulle hyvin läheinen. Meitä yhdistää samantapainen elämäntarina. Hänkään ei ole kasvanut uskovaisessa kodissa, vaan on saanut parannuksen armon aikuisiällä, tosin jo nuorena. Monesti hänen kanssaan jutellessa tuntuu, että hän ymmärtää kaikki ajatukseni, vaikka en osaisi niitä edes pukea sanoiksi. Olemme pohtineet elämäämme epäuskoisina, kuinka jo silloin jossain sisimmässä tuntui väärältä meikata tai käyttää alkoholia. Tuolle naiselle voin soittaa vaikka keskellä arkipäivää ja pyytää evankeliumia. Hänen kauttaan olen oppinut ymmärtämään, miten arvokas asia on omistaa ainakin yksi saattomies, jolle voi kertoa kaiken.
Illan alustuksen aiheena on Elän niin kuin uskon. Alustusta ja keskustelua kuunnellessa on hyvä olla siinä sisarten ja veljien keskellä. On tunne, että me todella olemme saman ruumiin jäseniä; Henki on yhteinen. En ole useinkaan ollut mukana tällaisissa pienemmän ryhmän keskusteluissa, joissa on mukana myös miehiä, ja huomaan nyt, että heidän läsnäolonsa tekee keskustelusta hyvin turvallisen tuntuisen. Kun huolestuttavat asiat nousevat esiin puheenvuoroissa, joku heistä osaa lohduttaa Raamatun sanalla. Hämmästyn usein, miten miehet ajattelevat ja kokevat uskonasian aivan samoin kuin me naiset, miten usko on sama sukupuolesta tai sukupolvesta riippumatta.
Toisten uskovaisten merkitys on hyvin tärkeä, kukaan ei jaksa uskoa yksin. Olisinkohan koskaan edes löytänyt tähän joukkoon, ellei Taivaan Isä olisi lähettänyt tielleni uskovaista ihmistä ollessani parikymppinen opiskelija? Tuo hiljainen tyttö kävi samoilla kursseilla kuin minä. Koska minäkin olin melko hiljainen, emme olisi koskaan tutustuneet toisiimme, jollei meitä molempia olisi lähetetty Unkariin asti kielikurssille. Saimme sinne molemmat stipendin. Siellä me tutustuimme.
Hiljaisen kuoren alta löysin mielenkiintoisen persoonan, jonka elämä poikkesi kiehtovalla tavalla muiden elämästä. Olin kiinnostunut siitä, että joku saattoi elää noinkin – elämää, joka silloin näyttäytyi minulle pelkkinä kieltoina. Kertaakaan minulle ei tullut silloin mieleen, että hänen elämänsä ja uskonsa voisi jotenkin koskea minua, mutta kunnioitin sitä.
Kun Jumala herätti tuntoni kolmikymppisenä, aloin haastatella tätä muualle muuttanutta ystävääni uudella tavalla, kriittisillä kysymyksillä. Olisin halunnut ymmärtää, sillä jokin hänen uskossaan veti minua puoleensa, mutta en pystynyt ymmärtämään tuota uskoa. En pystynyt, ennen kuin Taivaan Isä antoi yhden esteen toisensa jälkeen kadota tieltäni ja olin valmis nöyränä ottamaan vastaan näiltä uskovaisilta synninpäästön. Sen jälkeen usko, joka oli näytt...jatkuu
Sen jälkeen usko, joka oli näyttäytynyt ahdistavina sääntöinä, olikin pelkkää armoa ja Hengen hedelmänä kumpuavaa vapaan lapsen elämää.
Luin juuri jostakin, että Raamatussa ei luvata kenellekään saattomiehiä joukoittain. Taivaan Isällä on varaa antaa heitä kuitenkin sen verran kuin kukin sillä hetkellä tarvitsee. Minusta tuntuu, että matkalleni on lähetetty juuri oikeat ihmiset oikeaan aikaan, ja olen heistä jokaisesta kiitollinen.
Saatuani parannuksen armon olisin halunnut kutsua uskovaisia kylään, mutta arkailin ensimmäiset kuukaudet. Eräänä päivänä minua kymmenen vuotta nuorempi nainen, jonka kanssa olin seuroissa alkanut jutella, vain soitti ja kertoi tulevansa nyt käymään. Kohta hän ilmestyi säteilevänä viiden pienen lapsensa ja pizzalaatikoiden kanssa ovelleni.
Heidän lähdettyään tuntui kuin enkeliparvi olisi käynyt luonani.
Kannattaa perehtyä lestadiolaisuuteen ja vaikkapa aluksi ihan vaan tv:n omakohtaisen (linkki YleAreenaan alla) katselukokemuksen kautta, mutta kuitenkin samalla suosittelen lukemaan ensin eräänlainen pohjustava kirjoitus tämän ajan myllerryksistä, johon myös linkki tässä ensin.
Miksikö? Siksi koska, jos teillä on ennakkokäsityksiä vanhoillislestadiolaisista, niin tämä puolueeton artikkeli voi hyvinkin tasapainottaa käsityksiäsi todellisuutta vastaavaksi ja sen jälkeen ohjelman katsomalla voit päätellä kaiken itse, ilman manipuloitua mielipidettä, harhaluuloa tai ennakkokäsitystä.
Tässä linkki artikkeliin:
http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225350
..
.
TÄSSÄ uusi linkki areenaan:
http://areena.yle.fi/1-2600953
uskomattoman hieno dokumentti, tuosta parjatusta liikkeestä,-
Mielenkiintoinen kertomus. Liikuttavaakin...
JepJwep
>Älä usko siihen, mitä pelkäät, sillä se toteutuu. Usko siihen, mitä toivot, niin elämä antaa sinulle sen, mitä tarvitset>
Minulla ei ollut epäilystäkään, ettenkö olisi löytänyt rauhaa, jonka vain Jeesus voi omilleen antaa.
Vanhoillislestadiolaisuudesta löytyy vain saatanan tarjoama "rauha".
Sepä mukava kuulla sinultakin
Hyvä hyvä
Kiva dokkari
###Aika vaikeeta on ollut. Epäilyksiä.###
Näin se menee...
Tuttua vl-SAASTAA. :((
- Mistä tiedät lukutaidottomuuden
- Et taida tajuta (ymmärtää) etten ole halluntailainen?
- Osoita rikollisuuteni, rikollisena joka antaa vääriä lausuntoja ihmisestä.
Siunauksella
Kes
>> Osoita rikollisuuteni, rikollisena joka antaa vääriä>>
Kesitas, näihinkö viittaat?
Kesitas 27.9.2014 10:31
"Jo otetaan esim Oulun alue, muualla sitä ei esiinnyt, kun teillä ja tapahtumia on satoja, ellei jo tuhatkin." (hänen mukaan muualla /(voi ymmärtää myös "muilla ihmisillä"/) ei esiinny pedofiliaa)
"Kukaan muu tähän ei pysty, kun te, asia joka oli minun nuoruudessa jotenkin itsestään selvyys." (muut ei pysty vastaavaan pf, ja hänen nuoruudessa pf oli itsestäänselvyys)
"Mutta kun et ole VL, et ehkä ole joutunut raiskatuksi" (arvio vastakirjoittajasta)
Kesitas 17.9.2014 20:22
"Täältä löytyy VESTADIOLISEN OIKUS Oulussa.. Veikko Vihelä raiskasi ja hyväksikäytti 14 lasta? Mitkä oikeus Hänellä on Suomen Oikeudessa, 70 pv ehtoollista?" (Kesitas Henna Oikariselle).**
Näinhän se VL mafia toimii? eikö vaan. He pelastivat omansa?
Muualla jo neljän lapsen jutusta tulee ”penaltia” useampi vuosi. Näin toimii SRK kristillisyys. Eihän siinä tule kun 5 pv yhtä kohti. Halpaa se on jatkaa Vihelän hippalointia
Kesitas kirjoitti toukokuussa 2013:
""Kaikesta näkee, että mielesi on saastainen. Näet kaikessa vain seksuaalisuutta.
Sairastat ilmeisesti samaa addiktiota, kun valtaosa koko VL liikkeen isistä, jotka raiskaavat kesäisesti pukeutuneita ala- ikäisiä lapsiaan
Kesitas 23.10.2014 19:15
Vai vähättelet pedofiliaa? Mikään "uskonnollinen" järjestö ei vedä teille mitään vertaa, niin järjestelmällistä menetelmänne lasten nainneissa oli ja on osin vieläkin Pohjois- Suomessa
Kesitas 13.1.2015 23:14
Hieman katsantoa, kuka valehtelee?
Jäi vielä mainitsematta, että onko asiantuntia ehkä SRK;n pedofilia salaaja?? Sopisi kuvioihin. Siellä niitä on muutamia? Jos useampia nimeä, teillä kuitenkin -60 luvulta lähtien tuhansia. ...
...Muhonen saattaa kirjoittaa niin, kuten sanoit, mutta ongelmana on olettamus, Hänen näkemys ja vailla yhtään nimeä. Esillä oli kolme, joista yksi todettiin syyttömäksi....Ei taida riittää pesemään teidän pesäänne.
Täällä Oulun alueella on mm. Vihelöitä ja Myllymäkejä tuomiolla joka kuukausi.
Kesitas 17.9.2014 20:22
Minun älykkyyttäni on palstalla ehkä eniten, Melperiä lukuun ottamatta ja olen vakuuttunut, että sen tekee huomattavasta heikoimmilla varustetut lestat.
Kesitas 29.1.2015 17:03
Voidaan myös kysyä; Suosiko Hän näitä R- ritareita. Hänelle riitti se, että Isän ohje oli ottaa heidät hengiltä.
Kesitas 3.7.2015 15:10
Jos minulta kysyt , olen Uudestisyntynyt Jeesuksen opetuslapsi ja kunnioitan Isän määräyksiä.
Kesitas 3.7.2015 15:08
On hienoa, että lestadiolaiset tekevät homojen suhteen kaiken voitavansa, että ruskean reijän ritarit voivat rauhassa ”lisääntyä
Kesitas 27.9.2014 10:31
"Jo otetaan esim Oulun alue, muualla sitä ei esiinnyt, kun teillä ja tapahtumia on satoja, ellei jo tuhatkin." (hänen mukaan muualla /(voi ymmärtää myös "muilla ihmisillä"/) ei esiinny pedofiliaa)
"Kukaan muu tähän ei pysty, kun te, asia joka oli minun nuoruudessa jotenkin itsestään selvyys." (muut ei pysty vastaavaan pf, ja hänen nuoruudessa pf oli itsestäänselvyys)
"Mutta kun et ole VL, et ehkä ole joutunut raiskatuksi" (arvio vastakirjoittajasta)
Kesitas 17.9.2014 20:22
"Täältä löytyy VESTADIOLISEN OIKUS Oulussa.. Veikko Vihelä raiskasi ja hyväksikäytti 14 lasta? Mitkä oikeus Hänellä on Suomen Oikeudessa, 70 pv ehtoollista?" (Kesitas Henna Oikariselle).**
Näinhän se VL mafia toimii? eikö vaan. He pelastivat omansa?
Muualla jo neljän lapsen jutusta tulee ”penaltia” useampi vuosi. Näin toimii SRK kristillisyys. Eihän siinä tule kun 5 pv yhtä kohti. Halpaa se on jatkaa Vihelän hippalointia
Kesitas kirjoitti toukokuussa 2013:
""Kaikesta näkee, että mielesi on saastainen. Näet kaikessa vain seksuaalisuutta.
Sairastat ilmeisesti samaa addiktiota, kun valtaosa koko VL liikkeen isistä, jotka raiskaavat kesäisesti pukeutuneita ala- ikäisiä lapsiaan
Kesitas 23.10.2014 19:15
Vai vähättelet pedofiliaa? Mikään "uskonnollinen" järjestö ei vedä teille mitään vertaa, niin järjestelmällistä menetelmänne lasten nainneissa oli ja on osin vieläkin Pohjois- Suomessa
Kesitas 13.1.2015 23:14
Hieman katsantoa, kuka valehtelee?
Jäi vielä mainitsematta, että onko asiantuntia ehkä SRK;n pedofilia salaaja?? Sopisi kuvioihin. Siellä niitä on muutamia? Jos useampia nimeä, teillä kuitenkin -60 luvulta lähtien tuhansia. ...
...Muhonen saattaa kirjoittaa niin, kuten sanoit, mutta ongelmana on olettamus, Hänen näkemys ja vailla yhtään nimeä. Esillä oli kolme, joista yksi todettiin syyttömäksi....Ei taida riittää pesemään teidän pesäänne.
Täällä Oulun alueella on mm. Vihelöitä ja Myllymäkejä tuomiolla joka kuukausi.
Kesitas 17.9.2014 20:22.
Minun älykkyyttäni on palstalla ehkä eniten, Melperiä lukuun ottamatta ja olen vakuuttunut, että sen tekee huomattavasta heikoimmilla varustetut lestat.
Kesitas 29.1.2015 17:03
Voidaan myös kysyä; Suosiko Hän näitä R- ritareita. Hänelle riitti se, että Isän ohje oli ottaa heidät hengiltä.
Kesitas
14.7.2015 20:22
Olen toiminut 6 vuotta työssä, jossa potilas on ilkosillaan, mutta tein vain työni, en kuten VL, raiskannut.
Vaihtoehtoja on --> tässä lusifer- vaihtoehto: "EI OO PAKKO"
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14061661/kattokaa-nyt-tata-huitovaa-ja-huutavaa
Mistä noita tulee?
Kesitas 24.11.2015 17:38
Kepulainen Pääministeri on kaiken pahan alkuunpania ja Valtuustossa lestadiolais- keput ajoivat tilojen vuokraamista, pystyssä taputtaen, sopulit olivat jo omaksuneet asian ja heillehän raiskaus on arkipäivää.
erikoisen huono uskonnollisen teatterin johtaja
Aamen
no hehh hehh
Ihana kirjoitus!
"Olisin halunnut ymmärtää, sillä jokin hänen uskossaan veti minua puoleensa, mutta en pystynyt ymmärtämään tuota uskoa."-
mikä tos on ihanaa
en ole ihana, oen ihan tavis ??
Kes
""Kaikesta näkee, että mielesi on saastainen. Näet kaikessa vain seksuaalisuutta.
Hän on "hieroja"
MAAARIT ON PARAS !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
se vielä
oisko tuo
Kauniskin on, ei kalkkis todellakaan.
Kaunis "menestystarina" yhden henkilön uskonvaelluksesta. Aikansa "lapin maria"
Nimenomaan näin!
Kyllä näin se on ollut ennenkin.
Kannattaa perehtyä lestadiolaisuuteen ja vaikkapa aluksi ihan vaan tv:n omakohtaisen (linkki YleAreenaan alla) katselukokemuksen kautta, mutta kuitenkin samalla suosittelen lukemaan ensin eräänlainen pohjustava kirjoitus tämän ajan myllerryksistä, johon myös linkki tässä ensin.
Miksikö? Siksi koska, jos teillä on ennakkokäsityksiä vanhoillislestadiolaisista, niin tämä puolueeton artikkeli voi hyvinkin tasapainottaa käsityksiäsi todellisuutta vastaavaksi ja sen jälkeen ohjelman katsomalla voit päätellä kaiken itse, ilman manipuloitua mielipidettä, harhaluuloa tai ennakkokäsitystä.
Tässä linkki artikkeliin:
http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225350
..
.
TÄSSÄ uusi linkki areenaan:
http://areena.yle.fi/1-2600953
uskomattoman hieno dokumentti, tuosta parjatusta liikkeestä..
Ai, ohjelma onkin saanut areenassa vuoden jatkoajan..
Näin on näreet.
positiivista tekstiä
mukava oli lukea
Upeaa tekstiä! Ei jälkeäkään siitä vanhoillislestadiolaisuuden "vain me" opista. Hyvä Maarit! Jatka valitsemallasi tiellä!
* *
– Missä siellä Raamatussa sanotaan, että vain vanhoillislestadiolaiset pelastuvat?
....
Voi tuota Maarit-reppanaa.
Onko Hän Uskomassa?
""Upeaa tekstiä! Ei jälkeäkään siitä vanhoillislestadiolaisuuden "vain me" opista. Hyvä Maarit! Jatka valitsemallasi tiellä! ""
Tuosta iloitsemme!
Ihana Uskovainen ja nöyrä nainen. Kauniskin kaupanpäälle.
Näitä ihania enkeleitä on vanhoillislestadiolaisuudessa paljon...
Kaikki vanhoillislestadiolaiset eivät ole enkeleitä:
"EEVA: Isä ja äiti saattoivat kahvitella vieraiden kanssa kaikessa rauhassa alakerrassa samaan aikaan kun tämä raiskasi mua yläkerran vessassa.
Että miksi ne ei tulleet, vaikka mä huusin suoraa huutoa!" (Haastattelu 10, kevät 2011)
(Johanna Hurtig: Taivaan taimet, Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta, Hansaprint Oy, Vantaa 2013) (s. 181)
https://tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/persons/johanna-hurtig(542af37e-33ca-4267-851a-f4beb2ea319a).html
Kainiita ajatuksia sinullakin.
Voi helvetti kun tuo Maarit on pihalla
Vain täysin SEKOPÄINEN ihminen kehuskelee vanhoillislestadiolaisten VALHELAHKOA!
Mutta helluntaihan on jo helvetissä.
Olipa erikoisen aito kirjoitus. Kertakaikiaan.
Ihana nainen, eikä puhu ollenkaan "vain me"- tyyliin!
oikein!
Miksi puhuisikaan "vain me" tyyliin, koska pelastus ei ole meissä vanhoillisisissa tai meidän opissamme, vaan Kristuksessa ja uskossa Häneen.
Olipa armorikas kirjoitus.
Hyvä kirjoitus
Hyvä tarina, kaikki oli siinä mitä ihminen voi tuntea tunteakseen Jumalan rakkauden.
Siunauksella
Kes