Anteeksiantamattomuus
Vakaassa tarkoituksessa, että tämän maisen, matkamme päättyessä perisimme iankaikkisen elämän, olemme lähteneet Jeesusta ja hänen ystäviään seuraamaan opissa, elämässä ja kärsimisessä. Rauhassa ei ole mahdollisuutta tätä matkaa tehdä. Joka hetki seuraa mukana valpas vihollinen, etsien keinoja kompastelevan vaeltajan uskon sammuttamiseen. Vaarat vaanivat kaikkialla. Ilman seurakunnassa olevaa Pyhän Hengen valkeutta emme elävinä säilyisi. Pyhän Hengen eläväksi tekemä usko vaatii kuuliaisuuteen Pyhän Hengen neuvoille seurakunnassa ja vain tätä kuuliaisuutta noudattaen säilymme elävinä.
Eräs vakava hengellisen kuoleman vaara vaanii tämän vanhan osan kovuudessa ja jäykkäniskaisuudessa. Vanha-aatami ei tehnytkään parannusta, vaikka niin toivoimme. Kompastelemme omaksi ja ystäviemme harmiksi. Kompasteluista usein seuraa loukkaantuneisuutta – jopa niin pitkälle, että jonkun sydän kovettuu anteeksiantamattomaksi. Kovettuneen sydämen kantaja huomaa kuollutta tilaansa, vaan hautoo mielessänsä kärsimäänsä vääryyttä ja odottaa vääryyden tekijän ojentumista sekä anteeksipyyntöä. Näin järki vihollisen suosiollisella avustuksella ohjaa väärään suuntaan.
Vääryyttä kärsimään joutuneena, järjen neuvoista piittaamatta, olisi hyödyllistä miettiä, meneekö minulta usko siitä syystä, että joudun kärsimään niin paljon vääryyttä. Raamattu ei sellaista uskon puuttumisen syytä tunne, omuus
– mutta siitä menee usko, kun sydän kovettuu anteeksiantamattomaksi vääryydentekijää kohtaan. »Ellette anna anteeksi toisillenne, ei taivaallinen Isä anna anteeksi teille.» Tuo Raamatun totuus on hätkähdyttävä ja ehdoton. Ja tarkoittaa sitä, että jos oma sydämemme on anteeksiantamaton toista kohtaan minkä syyn takia tahansa, ei Jumala anna anteeksi meille, vaikka sitä pyytäisimmekin. Tämäkin asia korjaantuu, kun ;anteeksiantamattomuuteen joutunut muistuttaa itselleen, mistä sydämen kovuus tuli ja tekee parannuksen. »Muista siis, kusta lankesit pois ja tee parannus.» Itsensä tutkisteleminen tällaisessa tilanteessa on hyvin terveellistä. Terveellisen tutkimisen seurauksena valkenee, että pääsen taivaaseen ainoastaan siten, että jokaisen henkäykseni ajan
elämässäni saan elää Jumalan anteeksiantamisen armossa Jeesuksen veren turvissa. Näin armosta elävä sydän avartuu ja pehmenee antamaan anteeksi pikkuvelallisille. Oikeassa itsetunnossa elävä armolapsi näkee olevansa muita suurempi syntinen ja iloiten omistaa itsellensä taivaaseen auttavan Jumalan Pojan armon. Mielellänsä suo sen myöskin kaikille muille halullisille.
Huomaamme, että Raamatun neuvot eivät ole taakkoja, vaan ne on annettu valkeudeksi teillemme säilyäksemme elävinä siihen saakka, kun mainen matka kohdallamme päättyy ja noutajat taivaasta saapuvat.
Ahti Korkala
Päivämies 29.5.1974
Vakaassa tarkoituksessa, että tämän maisen, matkamme päättyessä perisimme iankaikkisen elämän, olemme lähteneet Jeesusta ja hänen ystäviään seuraamaan opissa, elämässä ja kärsimisessä. Rauhassa ei ole mahdollisuutta tätä matkaa tehdä. Joka hetki seuraa mukana valpas vihollinen, etsien keinoja kompastelevan vaeltajan uskon sammuttamiseen. Vaarat vaanivat kaikkialla. Ilman seurakunnassa olevaa Pyhän Hengen valkeutta emme elävinä säilyisi. Pyhän Hengen eläväksi tekemä usko vaatii kuuliaisuuteen Pyhän Hengen neuvoille seurakunnassa ja vain tätä kuuliaisuutta noudattaen säilymme elävinä.
Eräs vakava hengellisen kuoleman vaara vaanii tämän vanhan osan kovuudessa ja jäykkäniskaisuudessa. Vanha-aatami ei tehnytkään parannusta, vaikka niin toivoimme. Kompastelemme omaksi ja ystäviemme harmiksi. Kompasteluista usein seuraa loukkaantuneisuutta – jopa niin pitkälle, että jonkun sydän kovettuu anteeksiantamattomaksi. Kovettuneen sydämen kantaja huomaa kuollutta tilaansa, vaan hautoo mielessänsä kärsimäänsä vääryyttä ja odottaa vääryyden tekijän ojentumista sekä anteeksipyyntöä. Näin järki vihollisen suosiollisella avustuksella ohjaa väärään suuntaan.
Vääryyttä kärsimään joutuneena, järjen neuvoista piittaamatta, olisi hyödyllistä miettiä, meneekö minulta usko siitä syystä, että joudun kärsimään niin paljon vääryyttä. Raamattu ei sellaista uskon puuttumisen syytä tunne, omuus
– mutta siitä menee usko, kun sydän kovettuu anteeksiantamattomaksi vääryydentekijää kohtaan. »Ellette anna anteeksi toisillenne, ei taivaallinen Isä anna anteeksi teille.» Tuo Raamatun totuus on hätkähdyttävä ja ehdoton. Ja tarkoittaa sitä, että jos oma sydämemme on anteeksiantamaton toista kohtaan minkä syyn takia tahansa, ei Jumala anna anteeksi meille, vaikka sitä pyytäisimmekin. Tämäkin asia korjaantuu, kun ;anteeksiantamattomuuteen joutunut muistuttaa itselleen, mistä sydämen kovuus tuli ja tekee parannuksen. »Muista siis, kusta lankesit pois ja tee parannus.» Itsensä tutkisteleminen tällaisessa tilanteessa on hyvin terveellistä. Terveellisen tutkimisen seurauksena valkenee, että pääsen taivaaseen ainoastaan siten, että jokaisen henkäykseni ajan
elämässäni saan elää Jumalan anteeksiantamisen armossa Jeesuksen veren turvissa. Näin armosta elävä sydän avartuu ja pehmenee antamaan anteeksi pikkuvelallisille. Oikeassa itsetunnossa elävä armolapsi näkee olevansa muita suurempi syntinen ja iloiten omistaa itsellensä taivaaseen auttavan Jumalan Pojan armon. Mielellänsä suo sen myöskin kaikille muille halullisille.
Huomaamme, että Raamatun neuvot eivät ole taakkoja, vaan ne on annettu valkeudeksi teillemme säilyäksemme elävinä siihen saakka, kun mainen matka kohdallamme päättyy ja noutajat taivaasta saapuvat.
Ahti Korkala
Päivämies 29.5.1974
Vastaukset 1
Vanhimmat
""Terveellisen tutkimisen seurauksena valkenee, että pääsen taivaaseen ainoastaan siten, että jokaisen henkäykseni ajan
elämässäni saan elää Jumalan anteeksiantamisen armossa Jeesuksen veren turvissa. ""
Juuri näin, että saan joka hetki vaeltaa Kristuksen armon varassa.