Kristuksessa olette yksi

Galatalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa, että kaikki, jotka ovat Kristukseen kastettuja, ovat pukeneet Kristuksen ylleen. ”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi” (Gal. 3:28–29).
Otsikko haastaa meidät pysähtymään. Mitä Paavali haluaa sanoa kyseisessä raamatunkohdassa? Lähestyessäni tätä aihetta mieleeni muistuivat Abrahamin ja Lootin elämäntilanteet. Jumalan miesten tullessa Abrahamin luo Abraham pyysi vieraita levähtämään ja tarjosi vettä jalkojen pesuun. Abraham kiiruhti tuomaan parhaan karitsan ja pyysi vaimonsa Saaran valmistamaan siitä ruokaa. Samat miehet jatkoivat matkaa Lootin kotiin viemään sanaa tuhosta, joka Sodomaa syntielämän vuoksi kohtaisi.

Saddukeusten kysymys

Jeesuksen luo tuli saddukeuksia, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen. He kysyivät Jeesukselta: ”Opettaja, Mooses on sanonut: ’Jos mies kuolee lapsettomana, hänen veljensä tulee naida leski ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’ Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä meni naimisiin, mutta kuoli, ja koska hänellä ei ollut lapsia, leski jäi hänen veljelleen. Samoin kävi toiselle veljelle, niin myös kolmannelle ja lopulta kaikille seitsemälle. Kenen vaimo hän on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut naimisissa heidän jokaisen kanssa.” (Matt. 22:24–28.)

Jeesus vastasi saddukeuksille, että he kulkevat eksyksissä, koska eivät tunne pyhiä kirjoituksia eivätkä Jumalan voimaa. Jeesus jatkoi, että ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi, vaan ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa. Hän puhui vielä ylösnousemuksesta: ”Ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on teille sanonut. ’Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien.” (Matt. 22:32.)

Abrahamin lapseksi

Paavali kirjoittaa myös, että he, jotka uskovat, ovat Abrahamin lapsia ja lupauksen perillisiä (Gal. 3:29). Kristuksessa kaikki uskovaiset ovat perinnön omistajia. Perintöosan omistajiksi kutsutaan kaikkia Jumalan valtakunnan evankeliumissa.

Epäilevä matkaystäväni, saat muistaa, että uskon esi-isäkin epäili Jumalan lupauksia, mutta ei epäuskolla. Uskon kautta hänestä tuli kaikkien uskovien isä, sen epäilevän ja epäonnistuneenkin kulkijan. Kuulut Abrahamin, uskon esi-isän sukuun Jumalan armon kautta.

Elämme eri rooleissa ja tilanteissa erilaisina: naisina, miehinä, itsellisinä, aviossa, lapsiperheen keskellä, nuorina ja vanhoina. Olemme kaikki matkalla Karitsan, Ylkämme, hääjuhlille saman armon varassa. Morsian on seurakunta, jonka jäsenet tunnetaan yhteisestä tunnuksesta – Pyhän Hengen kihlapantista, joka on sama sormus, joka pantiin tuhlaajapojalle sormeen hänen palattuaan isän kotiin.

Rakas ystävä, on tulossa sellainen hääjuhla, joilla on alku mutta ei loppua. Sinulle, etsivä ihminen, haluan vakuuttaa, että häävaatteet on varattu sinuakin varten Jumalan valtakunnassa. Evankeliumin uskojalle Jumalan aitat avautuvat ja sopiva puku löytyy. ”Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina.” (Ilm. 19:7.)