Viiniä tulee litkittyä nyt siihen malliin, että parasta olisi lähteä hoitoon. Työt sujuu vielä hyvin, mutta eihän tätä näinkään voi pitempään jatkaa. Siis kuusi pulloa vinkkua menee viikossa tissutellen. Mitä hoitopaikkaa suosittelette?
Paras hoitopaikka
tissuttelu
11157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mihin sinä hoitopaikkaa tarvitset, noilla määrillä? Sen kun lopetat litkimisen. Jos värisyttää, juot tänään 2/3 pulloa normaalin lekan sijasta, huomenna ½ pulloa, ylihuomenna 1/4 ja lauantaina kivennäisvettä.
No hei nuo on niitä juopon itsensä ilmoittamia määriä, nehän saa todellisuudessa aina kertoa vähintään kolmella.
Samaa mieltä olen kuin edellinen: lopeta viininjuonti omin voimin. Se onnistuu kyllä. Mene hoitoon sitten, kun löydät itsesi asunnottamana, työttömänä, housuihisi ulostavana, tärisevänä juoppona.
Erittäin myönteistä on, että hoidat työsi. Hyvä sinä oikeasti! Olet oikeassa sanoessasi että (tissuttelua) "...eihän tätä näinkään voi pitempään jatkaa". No, ei voi. Olet aivan oikein huomannut, että viiniä kuluu liikaa. Siis vähennä. Lopeta. Hillitse. On olemassa myös AA, josta taatusti saat apua.
Itsellä onnistui kerrasta poikki-menetelmällä. Nykyään mä määrään, miten ja missä viiniä juon - jos ollenkaan. Nykyään viini maistuu pahalle.
Itse olen ajatellut, että nyt on jo pahempikin alkoholiongelma. Itse asiassa kävin tänään lääkärilläni juttelemassa tästä ongelmasta. Hän varasi ajan psykiatrille. Sanoi, että käyhän vähän juttelemassa äläkä juo niin kuin hän itse juo. Olen ollut antabuskuurilla tämän asian takia mutta ei se kuuri mitään auttanut. vähän naama punoitti, mutt silti pystyin jatkamaan tissuttelua. Mutta juominen on tosiaan pysytellyt tissuttelussa, max kuusi pulloa viikossa.
Olen sitä mieltä, että alkoholismissa ei juodut määrät ratkaise, vaan se kuinka alkoholi vaikuttaa yleensäkin elämään. Kyse on siitä kuinka alkoholi pyörittää mieltä eli mitä tapahtuu sen jälkeen kun ottaa ensimmäisen paukun, tai mitä tapahtuu ennen sitä ensimmäistä paukkua.
Jos tuntuu siltä että täytyy ryhtyä kontrolloimaan omaa juomistaan, niin silloinhan sen kontrollin on jo tavallaan menettänyt.
Tässä vaiheessa kannattaa ja pitääkin hakea itselleen ulkopuolista apua, sillä vain hyvin harvat pystyvät itse omin voimin lopettamaan tai vähentämään juomistaan. Pääsääntöisesti juominen vaan lisääntyy ja ihminen räpiköi itseään yhä syvemmälle suohon.
Ja jos kyseessä on sairaus nimeltä alkoholismi, niin silloin pelkkä juomisen lopettaminen on vasta ensimmäinen askel pitkällä matkalla joka kestää koko loppu elämän.
Alkoholistin pitäisi saada apua silloin kun elämässä on vielä jotain jäljellä, eikä vasta sitten kun on kaiken jo menettänyt.
Yleensä alkoholisti ei saa tarvitsemaansa apua miltään kallonkutistajalta, sieltä alkoholisti saa vain pillereitä, jotka tekevät hänestä sekakäyttäjän.
Sinuna miettisin siis tarkkaan tarvitko psykiatria tissuttelusi vuoksi. Luulen että lääkärisi ei joko tunne tautia nimeltä alkoholismi, tai sitten varasi psykiatrin ihan muista syistä.
Mutta kyllä se juominen on kuitenkin ongelma.
Hei Ex-juoppo, lainaan kirjoittamaasi: Jos tuntuu siltä että täytyy ryhtyä kontrolloimaan omaa juomistaan, niin silloinhan sen kontrollin on jo tavallaan menettänyt.
Muuten komppaan kirjoitustasi, mutta tämä lausetta mietin. Kontrolloin, lasken määriä ja syyllistyn kaljoittelusta, koska sitä ei pidetä hyväksyttävänä perheenäidille. Se on myös pelkoa, milloin todella tulee aika, jolloin ei enää pysty olemaan juomatta silloin kun pitää olla; töissä, ajaessa, lastenhoidossa ja lukemattomissa muissa tilanteissa.
Harmittaa että pilaan rattoisia humalan hetkiä sillä, että alan miettimään, kuinka huomenna kaduttaa ja tämä on väärin. Eli ehkä minun pitäisi mennä psykiatrille, että hyväksyisin tämän juopotteluvirheen itsessäni.
Hyvä "Tulevako.juoppo"
jos lasket juotuja määriä ja samalla tunnet syyllisyyttä kaljoittelusta, niin silloin kannattaa pysähtyä miettimään - kun vielä kykenet.
Yksi alkoholistisen juomisen tunnusmerkki mielestäni on juuri omien arvojen rikkominen. Jos oma juomisesi tuntuu sinusta väärältä, sellaiselta ettei se sovi perheenäidille, niin silloin pitää lopettaa juominen, tai ainakin rajoittaa sellaisiin tilanteisiin joissa omaa arvomaailmaa ei tarvitse rikkoa. Tästä kertomastasi näkee selvästi, että sinäkin pyrit kontrolloimaan omaa juomistasi koska kontrolli on jo tavallaan mennyt.
Psykiatrille sinun ei tarvitse mennä sen vuoksi,että sinun pitäisi pystyä hyväksymään "juopotteluvirhe" itsessäsi. Kokemuksesta tiedän, että alkoholisti juo yleensä aina huonolla omallatunnolla, mutta onnistuu siinä silti. Huono omatunto ei estä juomista.
Jokainen alkoholisti miettii jatkuvasti omaa juomistaan, ja vertaa sitä aina jonkun toisen juomiseen, tyyliin: "minä voin jatkaa juomistani, koska en juo niin paljon kuin tuo N.N. juo". Ja kun alkoholistin juominen kuitenkin koko ajan lisääntyy, niin hän joutuukin alkaa vertaamaan omaa juomistaan vieläkin enemmän juovan O.O.n juomiseen.
Tällä tavoin alkoholisti kusettaa itseään onnistuneesti samalla kun juominen kuitenkin koko ajan lisääntyy.
Jos siis juomisellasi joudut rikkomaan omia arvojasi, niin lopeta juominen. Eihän juominen voi olla sinulle tärkeämpää kuin oppimasi arvot, vai mitä? Ja jos pystyt juomisen lopettamaan, niin ei sinulla ole mitään hätää.
MUTTA, jos lopettaminen ei onnistu, ja jos joudut luopumaan omista arvoistasi juomisen takia, niin silloin sinulla on ihan varmasti ongelmia tiedossa.
Se paras hoitopaikka on kotisi. Itsekin olin jo menettänyt toivoni mutta kun otin tuon viimeisimmän lopettamiseni ihan tosissaan niin onnistuin.
Muutin uuteen juuri ostamaani asuntoon jonka ympäristö ei enää houkutellut alkoholin käyttöön ja tupakoiminenkin tuntui typerältä.
Kokeile, että palkitset itsellesi asettamien määräaikojen saavuttamiset. Ensin jo yhden viikon raja, sitten yksi kuukausi ja niin edelleen. Kolmen kuukauden jälkeen vieroitus on jo plussan puolella ja jos luovuit tupakoimisesta niin onnittelen.
Voit myös mainita ystävillesi, että olet lopettanut alkoholin käytön ja tupakoinnin. Voit asettaa tavoitteeksi vuoden määräajan johon nyt uskoisit pystyväsi. Voit mainita, että olet asettanut määräajan jolloin ostan palkkioksi itselleni uuden kameran, kännykän taikka läppärin.
Tässä vaiheessa ystävät ja tutut onnittelevat saavutustasi, ole ylpeä itsekin, että kuinkas tässä nyt näin kävi.
Jos nyt sorrut alkoholiin niin kehtaatko enää näyttäytyä ystävillesi, että olet oikea tympivä paskan puhuja.
Seuraava tavoite on sitten kaksi vuotta ja sen palkinto on sitten uusi läppäri esimerkiksi. Nyt olen miltei varma, että tulet onnistumaan raittiudessasi. Onnea päätöksellesi....
Joo, paras hoitopaikka on koti - ja oma elämä. Sanoisin, että raitistuminen onnistuu, kun sisäistää ongelmansa. Ja se on: alkoholin liikakäyttö ja siitä aiheutuvat ongelmat, mielialan lasku, fyysiset oireet, jne. Täällä on hyviä neuvoja kirjoitettu. Mene itseesi, mieti kuka olet, mitä elämältä haluat. Parasta on lopettaa viinin kittaus, ja saada ryhtiä elämään. Elämä ilman alkoholia (tai äärimmäisen niukasti käyttäen, jos se onnistuu - eikä tule riippuvuutta) on erittäin hyvää elämää. Mieti tarkkaan, miksi juot.
Kun vihdoin tajuaa ettei sillä jatkuvalla juomisella mikään paremmaksi muutu niin voi lopettaa. Miksi hakata päätään mäntyyn vuosi tolkulla?
Ja aina kun tekee mieli ottaa kannattaa muistella niitä negatiivisi fiiliksiä sen jälkeen. Krapulaa ei pääse juomalla pakoon.
Sitä paitsi elämä ei ole hassumpaa selvinpäin.