Siinä paikassa, missä sortuvat rakennukset, itkevät lapset tynnyripommin silvotuin käsin. Suurin silmin, typerynein ilmein, lukkoon lyödyin korvin he ihmettelevät miestä, joka juoksee lapsi sylissään. Miestä, joka ei tiedä kuoleman no vierailleen lapsensa silmissä.
Vastuullinen ihminen, aikuinen ihminen. Suojelemaan syntynyt, tuhoon kasvatettu.
Lääkäri reke työtään henkensä uhalla. Hoitajat ovatnähneet liikaa hämmästyäkseen. Eikä ole aikaa hämmästyä.
Alaston sinertävä lapsen ruumis makaa likaisilla paareilla. Nainen,äiti huutaa. Viereisellä alustalla makaa mies rintaontelo auki revittynä. Morfiinia! Huutaa lääkäri, kun sitä vielä on jäljellä, kohta loppuu. Kuolevat tuskaisesti sen jälkeen.
Pakko auttaa, kun vielä voi.Nopeasti ja tehokkaasti. Riittämättömyyden tunne on hirvittävä, mutta äiden ihmisten tuska hirvittävämpi.
Aikaa vastaan, maailmaa vastaan. Kuolemaa vastaan....
Suurin kysymys näkyy lasten silmistä.Eikä kenelläkään ole vastauksia. on vain tuska, jonka jaamme Ja aika, joya ei tunnu olevan. Ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa.
Ristisin kädet, jos siihen olisi aikaa. Huudan mielessäni ja toivon parasta. Luotan siihen, muuten en jaksaisi. Tuossa ajatuksessa voin hetken levätä, että lapsen sielu pääsee vapauteen. Ainoa lohtu. Ainoa oikeudenmukaisuus tässä helvetissä..
Vastuullinen ihminen, aikuinen ihminen. Suojelemaan syntynyt, tuhoon kasvatettu.
Lääkäri reke työtään henkensä uhalla. Hoitajat ovatnähneet liikaa hämmästyäkseen. Eikä ole aikaa hämmästyä.
Alaston sinertävä lapsen ruumis makaa likaisilla paareilla. Nainen,äiti huutaa. Viereisellä alustalla makaa mies rintaontelo auki revittynä. Morfiinia! Huutaa lääkäri, kun sitä vielä on jäljellä, kohta loppuu. Kuolevat tuskaisesti sen jälkeen.
Pakko auttaa, kun vielä voi.Nopeasti ja tehokkaasti. Riittämättömyyden tunne on hirvittävä, mutta äiden ihmisten tuska hirvittävämpi.
Aikaa vastaan, maailmaa vastaan. Kuolemaa vastaan....
Suurin kysymys näkyy lasten silmistä.Eikä kenelläkään ole vastauksia. on vain tuska, jonka jaamme Ja aika, joya ei tunnu olevan. Ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa.
Ristisin kädet, jos siihen olisi aikaa. Huudan mielessäni ja toivon parasta. Luotan siihen, muuten en jaksaisi. Tuossa ajatuksessa voin hetken levätä, että lapsen sielu pääsee vapauteen. Ainoa lohtu. Ainoa oikeudenmukaisuus tässä helvetissä..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vittu mitä roskaa. kuka korvaa mulle tään ajan kun luin, no osan vaan onneks tätä mautonta paskaa.
Tuli mieleen tekstistä, kuulin yks päivä, että eräs yli satavuotias mummo on "nähnyt", että kolmas maailmansota syttyy 2018 vuonna.Monet sen mummon näyistä/ennustuksista pitänyt kuulemma paikkansa.
etkö tiedä että Syyriassa on sota nyt?tämä ois voinut olla kuvaus sieltä.Häpeä mummokuvaksines
Syyrian sodasta vapaaehtoistyön tekijän tuntemuksia. Sairaala oli kellarissa, erittäin vaatimattomissa tiloissa traumalääkäri leikkasi, ompeli suonia, silvottuja. Itse sairaala oli raunioina. Suurin osa tynnyripommin uhteista olibat lapsia. Tynnyripommit pudotettiin alas helikoptereista...
hieno kuvaus sodan järjettömyydestä,tiiäkkö kun tein lapset päätin että jään suojelemaan niitä just kuvatulta katastroofilta,nyt ne on jo isoja ,ja olen vähän kauvenpana niistä,uskon että ne selviää olemmehan antaneet suht koht hyvät eväät:rakkauden ja läsnä olon,ymmärrän täysin äidin rakkauden ja huolen jälkipolvesta,kuljen rakkaus ja huoli mukanani loppuelämän oli lapset sitten kuinka kaukana tahansa
kannatan, tää kuvaus pitää lukea mahdollisimman monen