Narsistin ja psykopaatin ero

Yksi isoimmista eroista on se, että psykopaatti ei tarvitse narsistista lähdettä

Psykopaatti on ylilääkäri ja narsisti/persoonallisuushäiriöinen on joutunut tyytymään rivipsykiatrin virkaan.

Psykopaatilla ei ole tunteita.

Psykopatia löytyy aivoista. Narsistisuus varhaislapsuuden kehityksen häiriöstä.

Psykopaatin ei tarvi esittää mitään muuta ku onkaan,eikä niitä vois jotku hovinarrit vähempää kiinnostaa.
Narsisti on reppana jolle ei ole vauvana vaihdettu tarpeeksi usein kuivia vaippoja mutta psykopaatille paskat housuissa on ihan saman tekevää.

Narsisti kieroilee. Psykopaatti toimii.

Narsisti tuntee pohjimmiltaan itsensä riittämättömäksi. Kompensoidakseen tätä tunnetta hän luo ihanneminän. Tämä ihanneminä tarvitsee jatkuvasti muiden huomiota ja ihailua (reflektio) voidakseen olla narsistin mielikuvituksessa todellinen.

Psykopaatin minäkuva ja itsetunto ei ole riippuvainen muiden hyväksynnästä. Psykoppaatti yksinkertaisesti pitää itseäänsä muita parempana ja ylivertaisena. Psykopaatille hyväksynnän haku on vain väline potentiaalisen uhrin houkuttelemiseksi.

Minä pidän itseäni psykopaattina vaikka narsistin diagnoosi onkin, koska ei minua liikuta se pitääkö joku minusta vai ei. En ole miellyttävä käytökseltäni vaan suorasanainen ja täysin välinpitämätön. Minä sanon asiani ja minua ei kiinnosta mikä tunne toiselle tulee. Analysoin hyvinkin pitkään jos joku tunne pitää olla, että täyttyykö tietyt tekijät jotta sen voi tuntea. Olen ollut hoitoalalla töissä ja ei minua liikuttanut potilaiden kuolemat mutta ei ne kuulemma liikuta normaaleitakaan ihmisiä. Minä kun näen kuolleen ihmisen niin ensimmäiseksi mietin sen aiheuttamaa bakteerikuormaa ja hajoamisprosessia. Ruumiit on vastenmielisiä. Eikä minua liikuta jos joku on tappanut jonkun. Se voi silti olla ihan hyvä tyyppi minun mielestä. Narsisteissa on kyllä jotain säälittävää mitä en tajua ja välillä muutamalta narskulta kysynkin, että mitä ne saa siitä perseen nuolemisesta ja mielistelystä? Mikä se palkinto on ja jos se on suosio ihmisten parissa niin ei ymmärrä, että ketä muka kiinnostaa se että pitääkö joku sinusta vai ei? Minun parhaimmat ystävät on ihmisiä jotka on sanoneet minulle että olen psykopaatti ja täysi kusipää. Fiksuja ihmisiä eikä mitään ruskeanaamoja ja tietävät että hekään ei merkitse minulle yhtään mitään. Ovat aivan yhtä korvattavissa kuin kaikki muutkin.

Narsisti loukkaantuu ja tarvitsee muita pönkittääkseen omaa itseään. Loputon raivoaminen, vaikka mitä teet, mikään ei koskaan riitä, eikä mene oikein, vaikka mitä teet. Loputon itsen ja tunteidensa hallinta toisia käyttäen ja toisiin nämä itsessään kieltämänsä siirtäen, kokemus, että on ansainnut kaiken ja muut eivät mitään. Tarve korostaa omaa erinomaisuuttaan, muiden kustannuksella tietenkin. Ei empatiaa, sympatiaa joskus ja tökerösti, jos itse kokee hyötyvänsä. Psykopaatti ei välitä, mitä muille aiheuttaa, ja seuraukset eivät koske häntä, koska ovat vain käytännöllisiä ja on oppinut ne manipuloiden jo suurimmaksi osaksi välttämään. Narsisti vielä kokee häpeää paljastuessaan, joko muille tai itselleen. Psykopaatti kehittyneempi, ja tämä haihtunut pois. Kaikki psykopaatit ovat, tai mielestäni olivat narsisteja, kunnes kehittyivät ja loppukin inhimillisyys jäi pois. Psykopaatti nauttii suunnattomasti vallastaan ja pyrkii myös sitä peittämään, mutta kun on tilaisuus ja näet psykopaatin nautinnon aiheuttamastaan pahasta, et voi olla näkemättä sitä vihaa, halveksuntaa, valtaa ja nautintoa mikä psykopaatin juovuttaa. Ja se näkyy hänen HYMYSTÄÄN, JOKA USEIN TULKITAAN ITSEVARMUUTENA, MÄÄRÄTIETOISUUTENA, TAI JOPA MUITA HUUMAAVANA PÄTEVYYTENÄ, KUN MUUT OVAT YMMÄRRETTÄVÄSTI EPÄVARMOJA. SIIHEN HYMYYN, HE ANTAVAT KAIKEN JULKI. SEN TAKANA ON SELKEÄ AGRESSIO, JOKA EREHDYTTÄVÄSTI TULKITAAN VÄÄRIN, VOIMAKKAAKSI HENKILÖKSI. SE ON TULINEN, PIPPURINEN, MAUSTETTU JA JUOPUNUT.