Äiti kuoli ja virkatodistuksen mukaan oli naimisissa isäni kanssa vaikka ovat eronneet jo 33 vuotta sitten eli eivät olleet yhteyksissä 33 vuoteen niin periikö isä siis mitään äidin rahoja. Yhteistä omaisuutta heillä ei ole kun eivät ole yli 30 v nähneet toisiaan. Jostain syystä eivät ole eroa hakeneet, erosivat kun olin 7 vuotias ja se tuli minulle yllätyksenä kun eivät ole sitä eroa hakenet oikeudessa. Meitä on kaksi lasta yli 40 vuotiaita tässä perunkirjoitusta tekemässä. Isäni on seurustellut kuitenkin jonkun toisen naisen kanssa jo 20 vuotta. Onko siis isällä oikeutta perintöön? Lupasi kuitenkin että me lapset saamme äidin perinnön kokonaan, rahaa n 30 000 euroa...
Kysymys perinnöstä
mies40vee---
8104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
EI isäsi peri äidiltäsi mitään ellei hän tehnyt testamenttia hänen hyväksi.
Ositus on asia erikseen joten tutustu siihen,lähtökohtaisesti isäsi ja äitisi omaisuus tasataan niin että kummallakin on yhtpaljon täppiä,ositus pitää tehdä joko eron jälkeen tai sitten kuoleman jälkeen.
Jos äitisi oli rikkaampi kuin faijasi niin silloin isäsi saisi tasinkoa mutta halutessaan hän voi luopua siitä.Jos isäsi oli rikkaampi niin silloin hän voi olla luovuttamatta tasinkoa teille kakaroille.
joten ensin hoidatte osituksen ja sitten selviää vasta teidän kakaroiden perintö.
Noinhan se on mitä eilisessä vastauksessa sanottiin. Siis ositusperusteena on äidin kuolinpäivä ja omaisuudet arvioidaan päivän arvoon ositussopimusta tehtäessä.
Perukirjaan pitää kirjata myös lesken, eli isänne nykyiset varat/velat. Ositusta ei ole pakko tehdä jos jätätte pesän jakamatta. Perintöveronne määräämiseksi verottaja tekee laskennallisen osituksen perukirjan mukaan. Perukirjaan on syytä merkitä ellei mahdollinen rikkaampi leski luovuta tasinkoa perillisille. Jos leski taas luopuu tasingostaan perillisten hyväksi se on oikeastaan lahjaa.
//Jos leski taas luopuu tasingostaan perillisten hyväksi se on oikeastaan lahjaa.//
Sepä ei olekaan lahjaa, ainakaan verotettavaa lahjaa.
KHO:2014:135
"Avio-oikeus on puolison suojaksi luotu siviilioikeudellinen järjestelmä. Avioliittolaissa ei ole määrätty osituspakkoa, eikä laki aseta estettä sille, että puoliso luopuu vaatimasta tasinkoa. Avioliittolain ositusta koskevat säännökset ovat dispositiivisia, joten puolisoilla on oikeus jakaa omaisuutensa muullakin tavalla kuin puolittamisperiaatteen mukaisesti. Puolison avio-oikeuden nojalla osituksessa saama omaisuus on lahjaverosta vapaata. Vastaavasti voidaan katsoa, ettei olemassa olevan tilanteen pysyttäminenkään eli avio-oikeuteen perustuvan tasinko-oikeuden käyttämättä jättäminen muodosta perustetta lahjaverotukselle. "
Asianosaiset voivat siis hyvin sopia osituksen isän ehdottamalla tavalla. Jos taas sopimusta ei syntyisi, erittäin todennäköisesti samaan lopputulokseen tultaisiin pesänjakajan toimittamassa osituksessa, missä lapset AL 103 b §:ään vedoten vaatisivat osituksen sovittelua siten, ettei tasinkoa annettaisi.
AL 103 b
"Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;
2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.
Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa."
Isäl eiole oikeutta äidin omaisuuteen jos ovat olleet erossakin 30 vuoteen. Tasinkoa ei silloin tule. Vähän tyhmää se olisi. Kuka vaan voi unohtaa muistinmenetyksen takia hakea avioeroa mutta kyllä äidin rahat kuuluu lapsille eikä leskelle kun leski ei ole edes nähnyt äitii 30 vuoteen. Lakimies sanoi näin eilen minulle. Ero on ero ja 30 vuotta on pitkä aika olla erossa joten eis illoin ole oikeutta toisten rahoihin.
Virkatodistuksen mukaan aviossa, ei eronnut
Kuuntelitko lakimiestä huolimattomasti vai oliko lakimies huolimaton. Tietääkseni parin vuoden visu erossa oleminen kelpaa kyllä välittömän (ei harkinta-aikaa) eron perusteeksi, mutta pitäähän tuolle oikeudesta hakea tuomio. Perimisellä on joku vanhenemisaika, mutta avio-oikeuden vanhenemiseen en ole törmännyt. No, turhaa lätinää kun kysyjän tilanne kunnossa fiksun isän toimesta.
Isä luopuu perinnöstä (mahdollisesta tasingosta), mitä ongelmaa tässä nyt muka on. Turhaa jäkätystä taas.
Jo on erossa ollut noinkin kauan kun 30 vuotta niin homma menee niin että asian voi sopia siten että omaisuus on jaettu 30 v sitten eikä leski vaadi mitään äidin kuolinpesästä joten perintö menee äidin lapsille. Meillä homma meni niin, leski kirjoitti vaan nimen paperiin ja luopui 14000 eurosta joten rahat meni meille lapsille. Tosin jos on vittumainen leski niin se ottaa rahat ja juoksee, meillä ei ollut niin