Torstaina. Ja ivalla vai hyvällä. Oliko se huvittunutta naurua, suuttunutta naurua vai kannustavaa naurua? Kaikki on niin epäselvää. Mua ei ainakaan kannata ivata yhtään, murrun vaan lisää. Ei pitäis olla sulla mitään tarvetta sellaista mulle toivoa, eikä kenelläkään muullakaan. Kun ajelehtii pohjaa pitkin hiljaa lipumalla, luulisi olevan muillekin selvää ettei ole viemässä keneltäkään tilaa kirkkaista pintavesistä. Lukisittepa ajatukseni... Miten hauraat, ohuet ja nöyrät ne onkaan. Vaikka kuori olisi miten kestävän näköinen tahansa. Sisin on maailman herkin, aistikkain ja eksynein. Ja pelkää jokaista mahdollista haavoittavaa iskua. Siksi ihmettelen. Enkä kysy sillä tiedän etten vastausta saa, en ikinä saa. Enkä tiedä edes keneltä kysyä, niinhän se on. Sanasi jäivät ilmaan, ne jäävät mieleeni pyörimään enkä voi niitä yksin ratkoa. Olisitko hiljaa jatkossa tai puhuisit kaiken ääneen. Pidän arvoituksista mutta tätä en ole pystynyt ratkomaan vaikka aikaa on kulunut ja haluan jo luovuttaa.
Tältä tuntuu tänään, vaikka eipähän se ketään kiinnosta. Piti vain saada miettiä hetki tarkoitusperiäsi joita ei kuulemma ole mutta joita silti pidän merkityksellisinä koska minut on rakennettu välittämään.
Tältä tuntuu tänään, vaikka eipähän se ketään kiinnosta. Piti vain saada miettiä hetki tarkoitusperiäsi joita ei kuulemma ole mutta joita silti pidän merkityksellisinä koska minut on rakennettu välittämään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.