Koeajoin saksalaisia autoja ja soitin autoasiantuntijalleni ja kerroin tuon otsikon asian. Hän sanoi asian olevan saksalaisissa autoissa juuri noin. Ne ovat kuulemma kova-alustaisia ja jäykkiä ohjata sen vuoksi, koska ne on valmistettu Saksan moottoriteille 200 km:n tuntinopuksiin. Sanoi, että Suomen teillä ei niitä välttämättä tarvitse ja kehoitti ostamaan pehmeämpi alustaisen.
Saksalaiset ovat kova-alustaisia ja jäykkiä ohjata
Kovia
1955
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Niin ovat kun asia oikein ymmärretään.
Todellakin saksalaiset merkit sopivat huonoiten Suomen olosuhteisiin. Japanilaismerkit tekivät meille sopivia autoja jo 60-70-luvuilla, ne olivat herkkiä ja mukavia ajaa. Ehkä joku muistaa, kuinka miellyttävä oli esim. pikku-Corolla tai Datsun 120Y silloin 70-luvulla verrattuna vaikka Volkkarin Poloon tai Golfin ekoihin malleihin, jotka olivat aivan kauheita ajettavuudeltaaan.
Samat valtavat erot olivat sitten 80-luvullakin, joku Datsun Cherry oli mukava, hyvin varusteltu ja erittäin helppo ja miellyttävä ajaa. Aivan huippupeli verrattuna vaikka Kadett D-malliin tai kakkoskopan Golfiin.
Ja sama japsien etumatka olis myös isommissa autoissa. Esim Nissan Bluebirdin viimeiset versiot 80-luvun lopulla olivat todellisia nautiskelijan autoja ja saman aikakauden Passatit, Asconat ja Sierrat olivat täysin kehityksessä jäljessä mitä tulee ajettavuuteen.
Japsien etumatka pysyi suurena vielä 90-luvun ja vasta 2000-luvulla se on kaventunut, kun japsivalmistajat alkoivat valitettavasti kehittää autoja saksalaistyylisiksi ajettavuudeltaan, jolloin herkkä ajettavuus paljolti menetettiin.
Saksalaisissa on myös kovat penkit.
Japanilaisia ei silti ole mukavuudesta kehuttu ja pehmeydestäkin enintään katsastuskonttorilla.
Sitä vastoin RANSKALAINEN on yhdistänyt ruostumattomuuden, autobaanakelpoiset ajo-ominaosuudet ja mukavuuden.
No okei, pikkuvikoja voi olla puolet enemmän kuin tojossa mutta isoja, tuhansien eurojen hintaisia täystuhoja vähemmän kuin saman tai seuraavankaan hintaluokan saksalaisessa. Ei tarvitse ojtomurskeita miettiä
Sanoisin, että nimenomaan japanilaiset valmistajat ovat löytäneet juurikin mukavan ja helposti ajettavan alustakonseptin eli ei ole ranskalaisten merkkien kiikkustuolisohva, muttei myöskään saksalainen kolukärry. Sama pätee myös penkeissä oli esim. Toyotassa mukavan pehmeät, mutta kuitenkin tukea tarjoavat istuimet, ei kuitenkaan sellaiset täysin joustamattomat ja kovat kuin saksalaisissa tai hyllyvän pehmeät kuin ranskalaisissa.
Japanilaisissa autoissa ei ole sen enempää pieniä kuin isoja vikoja ja ruostuminen ei ole myöskään niiden murhe. Aika tavalla onnistuneita tuotteita.
Eipä vaikuta siltä että eurooppalainen tai suomalainenkaan kuluttaja on samaa mieltä kanssasi. Toyotan markkinaosuus on pienenemään päin ja euromerkit ovat paljon suositumpia.
Mutta on hyvä että sinullekin löytyy mieleinen auto.
Kiikkustuolisohvia löytyi ranskiksista joskus 1960- ja 1970-luvuilla. Ajoin ranskiksilla 1988–2013. Tällä aikakaudella niiden alustan ja istuinten ominaisuudet jämäkkyys-pehmeys-asteikolla olivat mielestäni varsin ihanteellisella tasolla.
Saksalainen tuli perheeseen 2008, minkä jälkeen ajoin sillä ja ranskiksella vuorotellen. Saksalainen oli kieltämättä kovanjämäkkä, mutta minä annoin sille arvoa!
Nyt on allani toinen saksalainen, eri merkkiä. Tämän alusta on nautittavuudessaan omaa luokkaansa. Jousitus onnistuu olemaan yhtaikaa pintapehmeä ja kantava. Ohjaus nopeutuu ääriasentoja kohti – se on suoraan ajettaessa levollinen, sopivan kevyt ja tarkka, mutta ahtaissa kulmissa pyöriteltäessä nautittavan nopea ja auto kokoaan ketterämpi. Takaveto kruunaa ajo-ominaisuudet. Istuimet tuntuivat ensi alkuun kovahkoilta, mutta ne tukevat erittäin hyvin eivätkä 600–700 km:n ajotaipaleet tunnu missään.
On minulla yksi japanilainenkin ollut, työsuhdeautona 1986–1988. Toista tuskin tulee. Minun autossani on oltava toimiva alusta, jossa esimerkiksi jouset ja iskunvaimentimet on sovitettu keskenään. Tämä japsiauto ei ollut Toyota, mutta olen ajanut erimallisilla Toyotoillakin (Corolla, Carina, Avensis, Camry, Hiace) sen verran, että olen oppinut jättämään Toyotat pois koeajettavienkin joukosta.
vielä sietäisi jos saksalaiset autot olisivat luotettavia ja kestäviä. Mutta siinä suhteessa japanilaiset ovat toivottoman kaukana edellä.
Nojoo. Mun noin 30 vuotta euro-autoilla on mennyt yhteensä 300-400 euron korjauskustannuksilla. En pidä luotettavuutta niin isona asiana että alkaisin vaihtamaan tojoon sen takia. Vaikka tuosta olisin saanut puolet pois niin on ne sellaisia kovamuovisia luikertajia.
Mutta jos jollekin riittää tojon ominaisuudet niin siitä saa itselleen kelpo pelin. Pieneen käyttöön varmaan aivan passeli.
Tojo on kuin sian selässä matkustaisi.
Oletko matkustanut sian selässä,vai mistä tiedät?
En ole matkustanut sian selässä. Olen toivoton apatiaan taipuvainen trolliprovoilija, joka ei ole löytänyt paikkaansa yhteiskunnassa....se siinä vaan on...
Pakkokin olla, kun pitää koko ajan paimentaa. "Ei metriäkään suoraan" sanottiin Auriksestakin.
Niin, että missä sanottiin?
Minä olen tässä ajanut puoli vuotta Auriksella ja se kyllä kulkee aivan suoraan jos tiekin on suora. Ei sitä tarvitse ohjata kuin silloin kun käännytään. Ilmeisesti se tulee ensimmäisenä markkinoille itsestään ohjautuvana.
"Ilmeisesti se tulee ensimmäisenä markkinoille itsestään ohjautuvana."
Käytät väärää aikamuotoa. Auris on aina ollut itsestäänohjautuva. Kuskin tehtävä on korjailla Auriksen itsestäänohjautuvuus.
Jatkuvaan paimentamiseen tottuu ja jos ei ole koskaan ajanut oikealla autolla, niin ei voi tietää millainen kunnollinen ohjaus ja jousitus onkaan.
Mukavuus on nnistä kaukana.
Aloittaja perustaa uskonsa siis kuulopuheisiin? Ei saksalaiset ole mitään kovia ja jäykkiä ohjata, vaan erittäin napakoita ja tarkkoja ajoltaan. Japanilainen on ajo-ominaisuuksiltaan vetelä, mutta pintakova ja ohjaukseltaan liian kevyt ja tunnoton, eikä ole minkäänlaista tuntoa tiehen. Viimeisimmässä Yariksen kestotestissä mainittiin juuri kovasta ja epämukavasta jousituksesta ja löperöstä ohjauksesta, et silleen se fakta taittuu.
Toyota on kaikissa vertailuissa poikkeuksetta surkein ominaisuuksiltaan.
Näitä vertailuja vedetään aina mukaan, kun Toyota ei saa niissä hyviä pisteitä ajettavuudesta. Mutta testaajat ovat yleensä autourheilutaustaisia, joten pisteitä saavat ne merkit, joilla on kovia rata-ajoon tai autobahnille räätälöityjä malleja. Oikeasti mukavat arkiajoon kelpaavat mallit jäävät sitten jäännöspisteille, näin etenkin Toyota, jonka ajettavuutta pitkän linjan Toyota-miehet varmasti arvostavat.
Tuliko tortut vaippaan, kun ajoit sakemannilla hidastetöyssyn yli?