Elämä on luopumista.
Elämän opetus on se,
että oppii luovuttamaan.
Paras häviäjä,
on hyvä luovuttaja.
voittaja on
oppinut luovuttamaan.
lopulta on tyhjin käsin
sydän täynnä.
luopumisen hetkellä
ilman vihaa ja katkeruutta.
Kiitos elämä,
että opetat minut
luopumaan niin,
että ymmärrän sen tarkoituksen.
sen opetuksen.
Elämän opetus on se,
että oppii luovuttamaan.
Paras häviäjä,
on hyvä luovuttaja.
voittaja on
oppinut luovuttamaan.
lopulta on tyhjin käsin
sydän täynnä.
luopumisen hetkellä
ilman vihaa ja katkeruutta.
Kiitos elämä,
että opetat minut
luopumaan niin,
että ymmärrän sen tarkoituksen.
sen opetuksen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
sattuu .
Onko aivan pakko luopua hänestä?
Juuri tuo on todella kamalaa....mutta niin kasvattavaa...
todella tuskaista kaikki.... luopua ja antaa pois....
kun kohtaa jonkin merkityksellisen tärkeän ja todellisen....
vahvan syvän tunteen, aidon ja rehellisen...
Se on totta.
Luopukaa hengestänne niin kuin minäkin tein kesällä. Henkisesti kuolin monesti sen jälkeen. Tässä sitä vielä kirjoitellaan.
Kiitos, että olet täällä. Että kerrot kaikista kokemuksistasi.
Tuo on sitäpaitsi kusetusta, ei kaikkien tarvitse. Tietääkseen olen luopunut kaikesta ja jopa hengestäni eikä sekään riitä. Miksi?
Copy&paste v2008. Keksittyjä satuja.
En ole itseäni tai muita satuttanut enkä tee itselleni enkä muille mitään pahaa.
Maailman vaikein kysymys on miksi? Kärsimyksen äärellä usein esitetty kysymys. Yksinkertainen vastaus on, että kärsimys kuuluu elämään. Kukaan ei säästy siltä. Toisilla sitä on enemän ja toisilla vähemmän. Miksi sitten juuri minä? Voisi kysyä toisin päin, miksi en minä, miksi sen pitäisi olla joku muu, kuka se sitten olisi? Voisi jatkaa. Miksi kenekään tarvitsee kärsiä? Tätä voisi katkaa loputtomiin, kysymuksiä kysymusten perään. Ajatukset kiertävät kehää. Voisiko ajatusmallia muuttaa, että tuon kierteen saa katkaistua? Mitä mieltä olet?
On olemassa kirjoja, jotka käsittelevät kärsimyksen problematiikkaa. jos sieltä voisi löytyä jollekkin lohdutuksen sanoja tai avaimia oman elämänsä ja tilanteensa kanssa toimeen tulemiseen. jokaisen on kuitenkin tehtävä itse se työ itsensä kanssa. toinen voi olla tukemassa. olisi mielestäni hyvä, jos ihmisellä olisi edes yksi tukija matkan varrella, joka hyväksyy ihmisen sellaisena kuin on.
Ethän ole hän.
https://youtu.be/6LxDX0exE8E
Tyydytimme itseämme itkien
En. Onnellista elämää ja hyvää yötä!
Kuule leikkaapa munas ja paista ne pannulla ja syötä naapurin koiralle.
Oliskohan ap sittenkin nainen...
Ei se joka pelaa, joka ei pelkää.
Elämänfilosofiani on toisenlainen: ei pidä luovuttamalla luopua itse mistään sillä on riittävästi asioita jotka menettää joka tapauksessa pakolla. Luopuminen tai luovuttaninen ei kruunaa ketään vaan on itsepetosta olla taistelematta parhaimpien mahdollisten haluamiensa asioiden puolesta.
En tätä vielä osaa itse noudattaa mutta sinne pyrin.
Niin. Kaksi vuotta sitten keväällä tulin tietoiseksi hänen olemassaolostaan. Saman vuoden kesällä ihastuin. Siitä asti tunteita on ollut ja ne ovat myös syventyneet. Kuitenkin olen pikkuhiljaa oppinut hyväksymään sen, ettei meitä tullut eikä tule. Varsinkin viime kuukausien aikana hyväksyminen on ollut läsnä. Sitä vaan mukautuu ja hyväksyy, kun täytyy. Se kuuluu elämään.
Kuka opettaa opettajaa?