outo tunne itsestä tai suuresta muutoksesta

Miks kaikki on nii kieroo tässä maailmassa ihmiset tuntuu olevan viellä enemmä sekasi ku mä. Koitan ettiä mielirauhaa mutta sitä ei tunnu löytyvän ehkä kirjotan tän vaa siks koska mulla ei oo parempaakaa tekemistä hapoissa tuntuu siltä että ymmärtää enemmä mitä selvinpäin taisitte on vaa nii sekasi ja kuvittelee kaiken en tiiä mistää mitää jos sitäkää yritän ettiä ihmisten kanssa kontaktia yhteis ymmärrystä mut ei kukaa ota sitä tosissaa tai sitte seki on vaa mun päässä ja mun helvetin moinen kiero ajattelu tapa en tiiä miks mutta mä hävitän oma itteni usein koitan löytää sen mut se on vaikee löytää mistä se johtuu? Ehkä se johtuu jostain sisäisestä pelosta tai jostai muusta. oon kokeillu elämmäsäni monia asioita jotkut ois voinu jättää välii jotkut on taas ikuisia hyviä muistoja. mikä on ilo tai onnelisuus oon aika impulsiivinen ja saatan innostua asioista nopeesti mutta yhtääkkiä ne simahtaakki mulla saattaa olla joku saatanan hyvä ajatus mut seuraavana päivänä saatan unohtaa sen. luultavasti huomenna ku luen tän nii oon aikalailla rullala päästä mutta sitä varten mä kirjotanki tän. en halua olla mikää hauska/kova tyyppi haulan vaa olla oma itteni en tiiä ymmärtääkö ihmiset mua vai enks mä ymmärrä ihmisiä. en ees muista millo mulla ois intoo kirjottaa noi paljo tekstiä ehkä jos jatkan kirjottamista saan ratkasun sen saa nähä. saatan suuttua jostain turhista asioista ja välillä taas annan vaa olla en tiiä mistä tää johtuu valinnat on risti riitasia mulla on ollu nii monta eri tietä ja unelmia miks päätin valita just tän tien en tiiä ja turha sitä miettiä koska vastauksia ei löydy. enkä tiiä edes et mitä vastauksia mä koitan ettiä koitan varmaa löytää valaistuksen mielirauhan tai jotai sinne päi mut vastauksia ei tunnu löytyvän ehkä pitää olla vaa kärsivällinen ja jatkaa matkaa myöhemmi ehkä ymmärrän paremmi itteni. tekeeköhä kuinka monta ihmistä näin kirjottaa vaa ja sit kattoo että mitä siitä tulee. Osaan kahta eri kieltä kaikki sanoo et vau mite siistiä osata kaks kieltä mutta antaisin toisen kielen jos saisin vaan mieli rauhan ja tasapainon. oon aika riippuvaine päihteistä myönnän sen koska mulle saattaa tulla pieninki ajatus et vois lähtee "radalle" niin oon heti menossa en mieti että miltä tää teksti näyttää mä kirjotan vaa mun ajatukset muistioo en oo ikinä tehny näin ennen nyt päätin tehhä ja voisin sanoo että tää on ihan mukavaa oon kirjottanu tosi pitkää jotätä enkä aijo ees lopettaa. aika on kulunu iha hulluna miks pitää pyöriä kärryn pyörässä herätä mennä kouluu/töihin ja samaarataa miks ei voi vaa elää virran mukana ennyt meinaa sitä että pitäis olla sossu pummi mutta jos käy töissä miks ei voi tehhä erinlaisia asiota että ei mikää päivä olis samanlainen. Ehkä rupeen löytää ratkasuja nytte avaimia mitkä oon kadottanu tai sit en. en tiiä yhtää et kuka mä olen ja mitä teen täällä sen mä tiiän et jos ei luota kenehekkää ni on paljon helpompaa elää ei tule mitään pettymyksiä. oon luottanu tosipaljon ihmisii ja sit ne heittää puukon selkää miks? mä koitan olla avoin avaudun ihmisille ja ne heittää puukot selkää jos toi puukot selkää ois ollu kirjaimellista nii mulla ei ois varmaa selkää ollenkaa. normaalit ihmiset mitä ne on? onks ne just sellasia että käyvää töissä juodaan viinaa viikonloppusi ja nii edespäi en nää siinä mitää järkee mun unelma ois se että elän joka päivä tarkotan sitä et oikeesti elän enkä keräile ittensä . koulu tuntuu siltä että mä vaan käyn siellä et vähänniiku se ois pakko välillä en edes yritä muistaa että mitä me ollaa käyty läpi ja mitä ei en yritä edes skarpaa miks ? Haluan mutta en tee tää on vaikeeta ja risti riitasta näin kaikki ihmisten unelmat meneeki ku ei luota itteensä aina luulee että ei pysty miks ei voi vaa tehhä tai edes kokeilla nytki kirjotan tätä et pitäs skarpaa mut ite oisin lähössä tänää baarii vaikka huomenna on koulua just tätä mä tarkotan en kontroloi itteeni oon tekemässä kymmentäasiaa samaa aikaa enkä tiedä ees miks. aikaki on ruvennu vaa menemää en pysy oikei kärryillä päivät viikot kuukaudet vaa lentää enkä muista että mitä mä oon tehny en halua viettää tällei mun elämää haluan muistaa päivistä kirkkaita asioita enkä kokoajaa olla jossain sumussa en nää enää mitää järkee missää. järenki löytää jos keskittyy oikeisiin asioihin mutta mitkä ne asiat on haluasin olla järkevä/viisas mutta en tee mitää sen etee mä vaa seikkailen ja heti ku on mahollisuus ni oon ryyppäämässä ja nii edellee miten mä saan mieli rauhan kiinni ja löydän oma itteni mikä on oikein ja mikä väärin nää on ikuisia kysymyksiä mihin vastauksia ei vaa ikkinä löydä mä voisin jatkaa tätä ainaku oon hapoissa kirjotan asiat mutta oon huomannu että silloin pitää olla yksinnää koska ei muute pysty syvenemää omiin ajatuksiin. en arvosta tätä elämää niinkuin pitäis en iloitse päiviä kaikki menee sumun peitossa miks mä en vois vaa herätä unohtaa sumun millo mä löyvän poutasen päivän mun päässä koko ajan on jokin huonosti. minä itse olen pahin vihollinen itteleeni . Noniin jatkan tätä tarinaa