Silloin aikoinaan olisin halunnut sut kokonaan, kun ei se ollut mahdollista, sain tilaisuuden saada osan sinusta. Otin sen minkä sain, niinkuin sinäkin minusta. Siitä vähästäkin oli luovuttava, samalla kun nälkä kasvoi syödessä.
Mä olen niin itsekäs
Aamukahviajatuksia
588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voitko elää noin?
Niin, en mä olis uskonut tämmöistä itelleni. Mutta näin nyt on ja kyllä se siitä sitten... :)
Miksi piti luovuttaa?
En minä ainakaan.
Samanlaisen kohtalon kokenut, ei se minusta ollut itsekkyyttä.. vaan hankalassa tilanteessa mahdollisuuksien mukaan elämistä. Antamista sen verran kun toinen ehkä kykeni ottamaan vastaan.. ja kieltämättä kyllä, nälkää tai elämänjanoa yli laitojen. Kaikki päättyy aikanaan, silti kaipaan häntä (miestä) aina vaan.. nyt vain hiljaa ja rauhallisesti, silloin kovaa ja meluisasti :D