Vähän taustaa tilanteestani:
Olen 14-vuotias tyttö. Olen joutunut kokemaan eskari-ikäisestä asioita, joita ei lapsen pitäisi joutua käymään läpi. Joskus kakkosluokan aikoihin sinne nelosluokalle asti, ongelmani olivat pahimmillaan. Ajattelin itsemurhaa melkein päivittäin, vakavasti. Ajauduin viiltämään käsivarsiani partaterällä. Haavat ei ollut syviä. Niistä on jäänyt vain muutama pysyvä jälki. Yritin aiheuttaa itselleni kipua. Löin itseäni ja purin itseäni. Oli tosi huono olo. Asiat parani hieman ajan kanssa. Nykyisin, 14-vuotiaana, tämä kauhea olo on ruvennut palaamaan. En halua tappaa itseäni, koska se olisi mielestäni itsekästä. Eli sitä en onneksi ole enää pohtinut. Mutta nyt minulle on taas syttynyt halu aiheuttaa itselleni tuskaa, toivossa, että se parantaisi oloa. En halua viiltää itseäni enää. Se ei auta. Miten voin purkaa suruani katumatta jälkikäteen? En ole todellakaan avautumassa tästä kasvotusten kellekään. Mitä teen?
Olen 14-vuotias tyttö. Olen joutunut kokemaan eskari-ikäisestä asioita, joita ei lapsen pitäisi joutua käymään läpi. Joskus kakkosluokan aikoihin sinne nelosluokalle asti, ongelmani olivat pahimmillaan. Ajattelin itsemurhaa melkein päivittäin, vakavasti. Ajauduin viiltämään käsivarsiani partaterällä. Haavat ei ollut syviä. Niistä on jäänyt vain muutama pysyvä jälki. Yritin aiheuttaa itselleni kipua. Löin itseäni ja purin itseäni. Oli tosi huono olo. Asiat parani hieman ajan kanssa. Nykyisin, 14-vuotiaana, tämä kauhea olo on ruvennut palaamaan. En halua tappaa itseäni, koska se olisi mielestäni itsekästä. Eli sitä en onneksi ole enää pohtinut. Mutta nyt minulle on taas syttynyt halu aiheuttaa itselleni tuskaa, toivossa, että se parantaisi oloa. En halua viiltää itseäni enää. Se ei auta. Miten voin purkaa suruani katumatta jälkikäteen? En ole todellakaan avautumassa tästä kasvotusten kellekään. Mitä teen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla auttaa kirjoittaminen ja musiikin kuuntelu, voimia! <3
Tunne on ikävä tunne, mutta uskopois kun saat purettua surusi jollekin luotettavalle ihmiselle, vaikka kaverille, Niin mielesi paranee takuulla. Voitte yhdessä miettiä erilaisia vaihtoehtoja että miten toimitta jatkossa? Itsellä kyseinen puhuminen hyvälle ystävälle paransi huomattavasti oloani. Alussa kertominen tuntuu hyvin vaikealta, mutta muista kertoa se jollekkin joka ymmärtää ja muistaa tukea sua!
Onnea matkaan
Miten purkaa suru?
Kolme parasta keinoa siihen on puhu, puhu ja puhu
Onko sulla kik jos voisi jutella? Terv: poika 16v.
Voit avautua myös muutoin, kuin kasvotusten. Tuntemattomillekin voi puhua. Lisäksi on olemassa myös auttavia puhelimia jne.
Onko se surun ja pahan olon lähde mahdotonta poistaa?
Hei
Olet saanut hyviä vastauksia. Itselläni ei taida olla muuta lisättävää kuin että psykoterapia on mielestäni yksi parhaita apuja. Sehän perustuu puhumiseen ja turvallisen terapeutin kanssa voi kokea surun, vihan ja ahdistuksen tunteet, käsitellä niitä yhdessä ja päästä niistä vapautumaan.
Oletko jo avun piirissä ja olisiko sinun mahdollista päästä terapiaan? Mitä itse ajattelisit siitä? Ystävien tuki on todella tärkeää, mutta ei heitäkään voi loputtomiin rasittaa. Ja ammatti-ihmisellä on omia välineitään auttaa sinua työstämään asioitasi.
Kannattaa toimia nyt, ennen kuin asiat kehkeytyvät huonompaan suuntaan.
Tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia sinulle!
Pappi Elisabet