Kuntoutustuki

Heippa!
Olen 41v pakkoajatuksista, toistuvista masennuksista, paniikista, sos.fobiasta ja vaativasta persoonallisuushäiriöstä kärsivä miehen alku. Monenlaista hoitoa on takana (ei sairaala) yli kaksi vuosikymmentä. Muutama irtisanominen sairauden takia ollut. Olen aina pakottanut itseni töihin huonossakin kunnossa, mutta nyt viimeksi totaalisen toimintakyvyttömyyden jälkeen (4v sitten) kuntouduin vielä yrittämään ammatin vaihtoa opiskelemalla. Terapeutti sai minut lopulta armeliaammaksi ja se tietysti toi mieleen, että opiskelen vain osapäiväisesti, minkä teinkin. Vaikka saatanallinen syyllisyys ja ankaruus painoikin päälle ja muine oireineen niin opettelin nyt elämään vajaavaisena mutta kohtuullista elämää. Tavoittelin terapeutin kehoituksesta kuntoutustukea Mitä teki psykiatri? "Ai niin sulla on niitä jotain pakkoajatuksia ja tota masennusta juu. Palaat töihin niin tekee taas niin kauan kun jaksaa. Nyt on tietysti vähän huono työllisyystilanne mut elämä on joskus sellaista. Ei tää yhteiskunta pyöri sillä että kaikki on vaan aloillaan. Jos nyt uloskirjoitan sut niin tuu jos joskus on akuuttia kriisiä"...et juu...nyt ei vituta yhtään! Onko muita jotka ikänsä sairastaneena tulee ratkaisuun että haetaan kuntoutustukea ja olisi sitä saanut? Oma terapeutti ja muutama vertaistuki ovat ajaneet valitusta mutta saan siitä niin saatanalliset oireet en kyllä tee.