Miksi uimarit menestyvät niin nuorina?

Olin kilpauimari vuonna kirves ja vasara eli huomattavasti ennen Sivisen, Kasvion, Seppälän tai Laukkasen uraa. Emme menestyneet ennen heitä Euroopan tai maailman tasolla enkä missään vaiheessa ollut yhtä loistava kuin he.
Minut pudotettiin uima-altaaseen alle 7-vuotiaana ja nousin altaasta vasta 17-vuotiaana. Tekniikka hiottiin ensin kohdalleen, hiottiin sitä ja uitiin, uitiin, uitiin, käytiin salilla hakemassa lihasvoimaa, taas uitiin ja käytiin välillä lenkillä. Harjoiteltiin lähtöä, käännöksiä jne.
Treenit oli valmennusaikaan kuusi kertaa viikossa ellei ollut kisoja. Treeni oli ensin kuntosalia tai juoksua ja sen jälkeen verryttelyä. Altaaseen pääsi kun valmentaja sai vedettyä kyynärpäät lapaluiden kohdalta yhteen. Silloin lihakset oli vetreät. Treeniaikaa oli yleensä 1,5 tuntia ja matkaa taittui 4000m/treenikerta ellei hiottu tekniikkaa, silloin uitiin vain 2-3km.
Uinti on puhdasoppinen tekniikkalaji ja varmaan tästä syystä uimarit menestyvät nuorina.
Laukkanen tosin on vaihtanut lajiin vasta 11 vuotiaana ja hyvin on menestynyt (nuorihan hän on vieläkin).
Sievinen taisi treenata uimalla 20 km päivässä.
Vaikka olen jo vähän kääk olen tyytyväinen siihen että uin koko kasvuikäni koska kroppa ei ole rupsahtanut vieläkään.
Uinti on myös halpa harrastus moneen muuhun lajiin verrattuna.

Vanha nyrkkisääntö uinnissa on viisi vuotta tekniikkaa ja viisi vuotta kovaa treeniä huipulle. Tästä voikin laskea, milloin teinit ovat aloittaneet tavoitteellisen harjoittelun. Jos tyttö on aloittanut harjoittelun 6-vuotiaana, 11-vuotiaana murrosikä ja sitten treeniä, niin periaatteessa on mahdollista olla hyvin lähellä kansainvälistä huippua 16-vuotiaana, jos kaikki tekijät ovat kohdallaan: perintötekijät, valmennus, kotiväki, ei sairastelua jne. Sievisen Jani vastaavasti ryhtyi peruskoulun jälkeen ammattiuimariksi (kävi tosin myöhemmin lukiossa kääntymässä ja toteamassa että opiskelu ei ollut hänen juttunsa) ja oli jo teinivuosina huipulla.

Mikäli uimarilla on vahva liikunnallinen tausta (jos muisti ei petä, niin Välimaan Tero aloitti 14-vuotiaana) niin aloittaminen ei ole myöhäistä vähän vanhempanakaan. Joskus kuulee suositeltavan, että jos haluaa lapsen lajivalinnan tehdä myöhemmin, niin kannattaa pienenä laittaa (teline)voimistelemaan, niin motoriikka ja tasapaino kehittyvät parhaiten.

Suuri harjoitusmäärä vaikuttaa myös toiseen suuntaan, eli siinä vaiheessa kun uimaria alkaa kiinnostaa vaikkapa perheen perustaminen, niin yhtäkkiä kolmet treenit päivässä (lämmittelyineen ja vaihtoineen pari-kolme tuntia per treeni, kahdet altaassa ja yhdet kuivilla) kaikkine oheistekemisineen saattavat tuntua vähän liiallisilta. Puhtaasti teoreettiselta kannalta urheilijan parasta aikaa on 25 - 30 ikävuoden väli, jossa (jos loukkaantumisilta on säilytty) kroppa ei ole vielä alkanut rupsahtaa, mutta ollaan hyvin lähellä luontaista voimamaksimia. Mikäli uimareilla ei ole ollut puhtaita harjoitusolosuhteita, niin tässä vaiheessa tosin voi olla jo esim. hengitysvaikeuksia, tietyt altaan puhdistuksen tuotteet (ei puhdistusaineet, vaan desinfionnin lopputulos) voivat arpeuttaa keuhkoja. Pitoisuudet nousevat haitalliseksi lähinnä (hikisen ja pissaisen) uimahallin suurkäyttäjillä ja henkilökunnalla.

Kiitos vastauksista!