Oli vuosi 2006 kun tein päätöksen paluusta kotikylään. Aktiivivuodet olivat kuluneet pääkaupungissa, mies jäänyt matkan varrella ja lapsetkin maailmalla. Koin juurettomuutta jäätyäni eläkkeelle, ja pitkän harkinnan jälkeen tein päätökseni.
Löysin uudehkon rivitalokaksion kotikulmiltani, joskin kirkonkylä oli paljon muuttunut vuosien varrella. Kotitilanikin oli tallella, vieraan omistuksessa tosin, ja paljon laajempi kuin lapsuudessani, mutta juurillani silti olin.
Osuuskaupan sijaan on naapurustossa nyt K-market sopivasti, eikä terveyskeskuskaan ole kaukana.
Kuuden asunnon rivitalo tarjoaa naapuriseuraa tarpeeksi, eikä kivetty pihani kaipaa aronia-aitaa enempää hoitamista.
Katselen näkymää makuuhuoneeni ikkunasta. Peltojen rauhallinen näkymä, takana kohoaa tuttu metsänreuna. Miten usein samoilin siellä nuoruudessani, sen kalliot ja niitut ovat tuttuja maamerkkejä vieläkin.
Työpisteeni on tässä ikkunapöydällä, kirjoittelen nimittäin pariin lehteen vieläkin harrastuksena.
Ikkunan alla on omenapuuni, jonka lapset toivat tupaantuliaisena muutama vuosi sitten. Saan jälleen nähdä sen tulevan kukinnon, puu on saanut läheiseltä tilalta aitoa hevoslantaa, ja kehittynyt hyvään malliin.
Tunnen tuon yksinäisen isännän vanhastaan, joskaan emme olleet muuta kuin koulutovereita aikanaan.
Veljenpoikansa viljelee nyt tilaa, ja nyt illalla pistäytyy tuo Antero teelle luokseni. Ehkä palaan aiheeseen joskus, kun näen miten ystävyytemme kehittyy.
Löysin uudehkon rivitalokaksion kotikulmiltani, joskin kirkonkylä oli paljon muuttunut vuosien varrella. Kotitilanikin oli tallella, vieraan omistuksessa tosin, ja paljon laajempi kuin lapsuudessani, mutta juurillani silti olin.
Osuuskaupan sijaan on naapurustossa nyt K-market sopivasti, eikä terveyskeskuskaan ole kaukana.
Kuuden asunnon rivitalo tarjoaa naapuriseuraa tarpeeksi, eikä kivetty pihani kaipaa aronia-aitaa enempää hoitamista.
Katselen näkymää makuuhuoneeni ikkunasta. Peltojen rauhallinen näkymä, takana kohoaa tuttu metsänreuna. Miten usein samoilin siellä nuoruudessani, sen kalliot ja niitut ovat tuttuja maamerkkejä vieläkin.
Työpisteeni on tässä ikkunapöydällä, kirjoittelen nimittäin pariin lehteen vieläkin harrastuksena.
Ikkunan alla on omenapuuni, jonka lapset toivat tupaantuliaisena muutama vuosi sitten. Saan jälleen nähdä sen tulevan kukinnon, puu on saanut läheiseltä tilalta aitoa hevoslantaa, ja kehittynyt hyvään malliin.
Tunnen tuon yksinäisen isännän vanhastaan, joskaan emme olleet muuta kuin koulutovereita aikanaan.
Veljenpoikansa viljelee nyt tilaa, ja nyt illalla pistäytyy tuo Antero teelle luokseni. Ehkä palaan aiheeseen joskus, kun näen miten ystävyytemme kehittyy.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Minun kotikyläni on jo muumioitunut, koteloitunut menneisyyteensä. Lähin kauppakin on jo 30 km päässä.
Ennen kulki myymäläautokin vierestä. Nuorentunut väki ei ole kiinnostunut sieltä pois muuttaneista edes puhekumppanuuden tasolla.
Ap:n kotipaikka ehkä rintamailla. Minun syntymäkotini Koillis-Savossa Rautavaaralla.
Miten tuohon ajatukseen Rautavaarasta tulit "kuitenkin.kaunis.muisto"? Eihän nyt Rautavaara ole mikään tuppukylä ainakaan keskusta alueella. Eri eri asia jos katsot Rautavaaran kuntaa jostakin korven kätköstä, josta matkaa lähikauppaan on tuo 30km. Syrjäisiä alueita joka kunnassa riittää.
Olin lomamatkalla Rautavaaralla pari vuotta sitten, hiljainen maalaiskunta se oli, ihmiset savolaisia vai ovatko he Pohjois-Karjalaisia?
Kun on viimeinen neljännes elinajasta menossa, väliäkö sillä asuuko Rautavaaralla vai hesän lähiössä jotka ovat pahan alkuja juuria - murhia - tappeluita -huumeita - plus muita häiriötekijöitä.
Tässä linkki "MAPIN kautta" Rautavaaran keskustaan. Siinä kun pyörittelet nuolen mukaan näet koko kauniin maalaiskylän jossa Kunnantalo ja S-market ovat upeita.
https://www.google.fi/maps/@63.4943908,28.2990155,3a,75y,296.91h,76.57t/data=!3m6!1e1!3m4!1spFkZtjFPr2ptrwnLGA80jA!2e0!7i13312!8i6656!6m1!1e1?hl=fi
näköjään kauheita ennakkoasenteita ja -luuloja!
Älä tapa sitä omenapuutasi liikaan lantaan. Ei omenapuu tarvitse vahvaa lannoitusta, siitä se vaan kasvaa liikaa vartta ja oksia, hedelmien tuotanto kärsii. Sen hevonpaskan pitää olla kunnolla maatunutta ja hyvin niukasti sitäkin. Maajussit tunkee ihmisille sitä lantaa, kun tahtovat päästä eroon kaikin keinoin.
Hiljainen on kylätie,,,,,
https://www.youtube.com/watch?v=WsEt7NEF0Dw
Olisipa aikakin kuin ennen, niin huoleton ja luottavainen. Nyt sorvataan yhteiskuntasopimuksia ja säästötalkoita kuukausi kaupalla,,,,pakolaisvyöryt valtaa Europan.
Tuo nuoruuden aika muistuu mieleen maaseuden rauhaa muistellessa.
Körttikylät - kotikuntani ei kiinnosta. Monet on sieltä lähteneet jotkut ehkä palanneet. Entinen lapsuuden kotini pönöttää pystyssä toisten omistamana nykyään nk. hyvällä alueella. Kymmenen vuotta sitten kävin kotikonnuilla ja tärkein käynti silloinkin hautausmaalla. Jos sinnepäin muuttaa pitäisi suunta olisi Seinäjoki.
Olen kotoisin Pohjois-Hämeestä, askeltakaan pidemmälle pohjanmaan puolelle en halua muuttaa asumaan. On kokemusta työmatkan aikana pohjalaisista malliin,
"mää oon meiltä ja muut meirän krännistä". Mieleeni vilahtaa laulu, "Isontalon Antti ja Rannanjärvi, ne jutteli kahren kesken, t---a sinä Kauhavan ruma vallesmanni, niin minä nain sen komian lesken. ....... . Että tälleen, olisin tosi sopeutumaton asukas niille laakeille aakeille.
Ainakaan LEIDISTÄ ei pidä puhua tuon rääväsuun kohdalla
tuolla ihmisellä on pää täysin sekaisin.
Ite yrittää hienoa titteliä aiheettomasti ottaa
Mulla on kuule ihan samanlaiset fiilikset Etelä-Hämeestä. Puupäitä kaikki ja tosi hitaita!
Totta, nimimerkiltä: kokemusta on!pohjalaisena sanon että turha yrittää huumoria pohjalaisittain hämäläisen kanssa, jos sille sanoo. minoon meiltä ja muut on meidän krannista! niin se ottaakin sen todesta ja näyttää pitelevän herneen nenässään. Sarkastinen huumori voi tietysti olla vaikeata ymmärtää, ellei ole siihen tottunut.
Pohjalaiset ovat lämminsydämisiä ja huumorintajuisia, ahkeria ja auttavaisia. Ruotsalaiset eivät ottaneet karjalaisia evakoita, suomalaiset ottivat kaikki ja auttoivat evakot hätänsä ylitse.Suomalaisella Eteläpohjanmaalla vastaanotettiin karjalaisia laumoittain kotiin asumaan silloin kun he olivat hädässä,,tingittiin vain omasta mukavuudesta ja ruokavaroista,, jotta saatiin autettua evakot hädän yli, ja nyt niillä evakoilla menee hyvin.
Tuo seuraavakin on jo niin VANHA-VANHUS,se osaa VAIN muita mollata,koska koko ajatusmaailmansaa on niin kylmä ja pirulliseksi kalkkeutunut!!
tuollaisia täällä on
Oikea päätös, kylmiä ihmisiä ovat pohojalaaset. Päälle päin kaiken pitää olla komiata, ihmiset voi olla vaikka miten alistettuja ja onnettomia omassa kodissaankin. Ruokahuusholli on saitaa , vaikka varaakin olis. Ei saa ihminen liikaa nauttia elämästä Pohjanmaalla. Saati muualta tulleet, heitä ei hyvällä katsota. Falskia se komeus kyllä on, taloissakin yläkerta tyhjää tilaa, isot ikkunat ammottaa vain komeuden vuoksi.
Maalle kaiho syntyy ihan näitä lukiessa. Pohjanmaan pytinkejä olen vain ihaillut ohi ajaessa europa 4-tietä Kuusamoon, enkä tunne muutenkaan pohjanmaalaisia lähemmin. Työteliästä väkeä tuntuivat kesänaapurit ainakin olevan ja talkoohenkisiä.
Sitävastoin Hämeen maisemat Kuhmoisten Pihlajakoskelta on tuttuakin tutumpaa. Sen metsät,... järvet saarineen on minulle "kappale kauneinta suomea".
Miten voikaan niin olla syöpynyt mieleen tuo maantien mutka, jonka ohitettua avautui näkymä lapsuuden kesäparatiisiin. Papan venevaja rannassa tervantuoksuisine veneineen, savusauna räppänöineen ja rantalaituri.
Riukuaita eroitti puutarhan kasvimaineen ja perunakellarin, johon serkukset aina viskasimme uimapukumme kuivamaan.
Syömäänhän se mummo meitä huuteli, eikä mikään maistunut kaupunkilaisesta niin hyvälle kuin kirnuvoi ja ruisleipä ruuan kanssa.
Muistoja tulvii niin saaren mansikkapaikoista kuin savusaunan löylyistä,...veden liplatuksesta veneen kylkeen onkireissuilla. Suokoon Luoja tämänkin ajan lapsille omat mieluisat muistonsa, liekö sitten ovat toisenlaisia muuttuneen ajan myötä.
Perunakellariin märät uimapuvut, ai ai teitä ?
Suokoon Luoja, voi hyvä Sylvi ! Luojanko tehtävä se on lapsille lapsuusmuistot järjestää, kyllä se on vanhempien tehtävä. Ei se ole maalla elävien mummojen tehtävä. Kaikki uloistetaan, sossu hoitaa kaikki, jos ei mummoja ole. Ennen kaupunkilaiset vanhemmat tuuppasi lapset mummolaan koko kesäksi , nyt maalaismummotkin asuu pienessä kirkonkylän yksiössä ja käy leipäjonossa.
Tyhmänä pitävät jos nauraa paljon eli yksinkertaisina.
sinun kohdallasi syytäkin.
Olishan se ihana haave,
palata maalle kauniiseen luontoon,
lapsuutensa maisemiin,
mutta mutta mutta,
kuinka kävis leskeksi jääneen yli seitenkymppisen
jos muutais maalle lapsuutensa maisemiin,
kuinka kävis talvella,
lumi peittää maisemat,
aura-auto jyllää vain valtatiet,
kuka tulisi vanhuksen pihan ja polut sinkomaan luomesta,
entä kuinka kunnan isät suhtautuisi muutohalukkaaseen vanhukseen,
luulisin,,,
kunnan isät katselisivat tukka pystyssä ,
taas tuli yksi huollettava,
mistä saadaan tommosella kotihoito ja millä rahalla,
ei eläkeläisten raha riitä kunnan kaliisiin kotipalveluihin,
puhumattaa myöhemmin laitoshoitoon,
kun se aika tulee,
vahvasti luule,,,,
vanhukset ei ole mieleisiä muuttajia mihinkää kuntaan
jos on ollu 50 -60 vuotta töissä muualla, pois kotiseudultaan,
haave on ihana, mutta,,,
jos voitan lotosta päävoiton, voisin harkita kotiseudulle palaamista,
itse silloin pystysin kustantamaan kaikki kotipalvelut sun muut huolenpidon, luulisi silloin kunnan isienki hyväksyvän vanhuksen muuton,,,
Mäin on marjat --"kaunis -haave- vain" sanoo totuuden ,se on minunkohdalla juuri noin.
Lastenlapset on jo aikuisia nyt on tullut jo lastenlastenkin lapsia .
ja sanoi kun ne ensimmäiset siihensarjaan alko lisääntyä -- että tämä iso-mummu ei sitten enään lapsia , katso päivähoitoon vaan ,niitähän on nykyään järjestetty
No nyt sitten olen yksin , kun ei ole minkäänlaista koulutusapuakaan näille luvassa
Aikoinani makselin Suomessakin olevan lapsenlapsen koulumenoja --ja vaatteetkävin ostosreissulla aina ½ vuosittain ,tulihan minulle sieltä eläkettä ja sen hain alkuaikoina pankista Suomesta - nyt kaikki on kivasti tullut tänne paikanpäälle - Tämä sitten ihmetteli kun lopetin sen avun ,että onko Ullamummulta se eläke lopetettu . Ha ,ha kyllä mummulla naurumaitto -- sama ihminen on hyvinkoulutettu ja hyvin nyt omillaankin toimeen tuleva .
Kun antaa pikkusormen vie se koko käden -- muistakaa mummut ja papat tämä. Ja pitäkää puolianne.
"kaunis-haave-vain-" Kirjoitit juuri niinkuin minäkin ajattelen.
Kirjoituksesi on oikeastaan proosaruno.
Ei ole muuta paikkaa kuin tämä kotikaupunkini minne mennä. Synnyinkotini jäi jo alkuun rajan taa. Mitä kolmivuotiaalle siitä mieleen jäi?
Oma koti ja asuinpaikka saatiin kymmenen vuoden kuluttua, siinäkin vain kahdeksan vuotta elelin kunnes naapurin poika minut nai. Syntyi lapset siellä ja täällä, Hämeen kautta tänne kotikaupunkiini tultiin jäädäksemme. Nyt jo 51 vuotta tulee täyteen täällä oloa. Siis ei ole paikkaa minne takaisin maalle menisin, eikä ole tarviskaan.
Näen usein unia lapsuuteni ja nuoruuteni maisemista maalla.
Lähtemättömästi on luonto painanut leimansa sen keskellä varttuneelle. Voimavarana sen koen, rakkaus luontoon, sen kaikissa muodoissa on sitä rikkautta, jota ei voi mitata rahassa.
Se seuraa sisimmässä loppuelämän, antaa hyvää mieltä joka vuodenaikana, ylläpitää uteliaisuutta ja kunnoitusta elämän suunnattomasta tasapainosta ja sen tarkoituksenmukaisuudesta kaikessa.
Yltäisipä ihminenkin toimissaan siihen.
Onpa korkealentoista.
Eikös ss ole varttunut Ruotsissa sotalapsena ja Helsingissä muuten ? Ainakin olet hesalaisena esiintynyt täällä ja kertonut Helsingin keskustan koulujakin käyneesi.
Syntyjään kyllä Hesalainen, mutta maalaismiljössä vietin ruotsissa osan lapsuuttani, samoin kesät aina maalla kotonakin asuessani. Tuskin ilman työelämää olisin H:gissä asunut lyhyitä aikoja lukuunottamatta. Kyllä minulle maaseutu ja luonto on tärkeämpiä.
Tulkoonpa meikäläisenkin tarina "paluumuutosta" kerrotuksi.
Vuosituhannen alussa heräsi ajatus palata vanhalle kotiseudulle Savon suuntaan eläkepäiviksi. Kun asia tuntui vähän epävarmalta, tyydyttiin aluksi pienen rivitaloasunnon ostoon paikkakunnalta.
Odotti viihtyvänsä siellä ja tapaavansa vanhoja tuttuja. Toisin kävi. Lapsuuden tuttuja ei juuri löytynyt.
Muiden asukkaiden - tai ainakin eräiden niistä - oli kieroontunut, kun ei suostunut siihen, että yhtiölle suoritettavia hankintamenoja ei jaeta tasan kaikkien osakkaiden kesken, vaan vaati, että ne jaetaan osakkeiden lukumäärien mukaan. Meikäläisen asuntohan oli muita pienempi. Kun vetosi lakiin, sanottiin, että laki on selvästikin huono tältä osin. - Joka tapauksessa meneteltiin sitten lain mukaan.
Samantapainen jäkätys jatkui yhtiökokouksissa. Kun päättelin, että yhtiökokous on rauhallisempi ilman meikäläisen paikallaoloa, en ole käynyt siinä vuosiin. Saavatpahan päättää siellä asiansa.
On vähitellen alkanut riittää. Tarkoitus on päästä piakkoin eroon kyseisestä asunnosta ja hankkia samantasoinen toisesta kunnasta vähän samalta suunnalta - pienemmillä ennakko-odotuksilla.
Ainakin perheelliset muuttavat hanakasti nykyään ympäristökuntiin asumaan, jopa rakentamaan ihan viihtyyvyys, mutta mutta myös taloudellisista syistä. Ja ihan Hämettä myöten.
Työmatkat hoituvat hyvissä keliolosuhteissa jouhevasti - tai sitten ei.
Itse olen tyytyväinen pientaloasumiseen n. 1.5 h ajomatkan päästä Helsingistä. Mitäpä asiaa eläkeläisenä sinne olisikaan.
Maaseututaajamassa asun rivarissa ihan mukavasti. En ole haikaillut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ellei vuosikymmeniin ole ollut tekemisissä silloisten naapureiden ym. kanssa tuskin on mitään yhteistä. Muutenkin olen sitä mieltä, että jossain hornan tuutissa asumisessa ei ole mitään romanttista. Hesassakin viihtyisin ellei se olisi niin kallista. En kaipaa mitään naapurinmiestäkään.
Pääkaupunkiseudulla on asuttu nelisenkymmentä vuotta. Ei tänne ole kodiututtu, tekee mieli muualle. Vanhaan kotipitäjään ei paljoa ole siteitä, ei ole ainuttakaan sukulaista. Ihmiset ovat siellä tulijaa kohtaan vihamielisiä, vaikka tämä kuinka palaisi vanhalle kotiseudulleen.
Ei oikein keksi muutakaan paikkakuntaa, mille muuttaisi. Jos näillä vuosilla muuttaa johonkin muuhun kaupunkiin, ei niistäkään löydy sopivaa seuraa. Toisaalta ei ehkä tarvitsisikaan olla kenenkään kanssa tekemisissä
Niinpä tässä joutuu olemaan epävarmalla pohjalla, kun on kyse asuinpaikasta elämän viimeisinä vuosina.
Kotiuduin hyvin nopeasti taas Keski-Uudellemaalle viime vuonna. Halvemmalla asuimme edellisessä asunnossa, täällä on kallista vaan siksi että asuu pääkaupunkiseudulla. Ans' nyt kattoo mitä seuraavaksi tehdään.
Taidanpa tästä muuttaa Thaimaahan. Siellä nuoret tytöt tekevät iäkkäästäkin miehestä nuoren.
Muistatko vielä sinä "liikettä_niveliin", mitä sinun pitäisi tehdä vastapalveluna niille viehkoille Thai-tytöille, miten toimitaan ! Eivät ne Thai-tytöt tee sinusta nuorta miestä, ellet itse ole juonessa mukana - sivelyhommelit , vieläkö sinulta onnistuu?
Jos vastaat kieltävästi, olet auttamattomasti ruunun raakki.
liikettä-niveliin ,,,
hah hah haa, vai että tekee nuoren, hah hah,
et sinä nuorennu yhtää vaikka kuinka runkkaat tai-tyttöjä,
voi olla ettei sinulla sittenkää seiso etkä pysty runkkamaan niitä,
voi olla, nakki lyö pätkille velttona linkuun, ei veltolla nakilla tee enää yhtää mitään, kuten varmasti tiedät,
on luonnonlaki vanheta, ja kuolla pois, ku ei enää toimi,
Omituisia puheita! Mitä vanhempi pukki, sitä kovempi sarvi. Jos thai-tyttö haluaa, heilukoon päällä mielensä mukaan.
Maalla olo näkyy olevan vaikeampaa kun uskoisikaan.
Ei ikinä korpeen vanhana, vaikka joskus nelikymppisenä se vielä oli haave, nyt ihmettelen.
Älä muuta sano! On pimeää, lunta ja jäätä ja taivaalta tulee vettä ja räntää.
Niinpä! Thaimaassa olis lekupelit.
Jos olisin 10v. nuorempi, kyselisin mökkiä Satakuntaan kuuluvan Pyhäjärven rannoilta. Järvi on iso ja tunnettu kalaisuudestaan.
Tämä siksi että tykkään kalaruuista paljon.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhäjärvi_(Säkylä)
On vielä kulkuyhteyksien aluettakin.