Haluaisin aiheeseen mielipidettä, olen muuttanut vuosi sitten mieheni kanssa yhteen jolla on kaksi teini-ikäistä lasta. Valitettavasti muuton aikana oli aikalailla riitaa ja vieläpä lapsien edessä.
Tästä lapset tietenkin kärsineet ja varmasti luottamus varsinkin minuun on ollut olematon, minulla on edellisestä liitosta pieni lapsi 4v. Mikä on hankaloittanut teini-ikäisten suhtautumista.
No tätä asiaa pyöritellessä, monesti mietin, että miten saan korjattua tilanteen, mutta mitään muutosta ei tapahdu ainakaan toiselta puolelta. Lapsen ovat olleet aina isässä kiinni, mitä olen joskus ihmetellyt, että miten näin isot lapset ei osaa toimia ilman, että isää antaisi koko ajan huomiota. ajattelin aluksi johtuvan tietenki siitä, että uusi koti ja uusia perheenjäseniä mitä en kylläkään koskaan ole kokenut, että isommat olisivat meitä näin lämpimästi ottaneet vastaan, mutta oli miten oli aikaa kului, mutta tilannetta pahensi se, että heidän äitinsä alkoi sekaantumaan ja painostamaan meitä.
Aluksi kyseli no mitäs nyt jne.
Mutta sitten kun meidän perheessä olevat säännöt eivät mielyttäneet teinejä (eipä tietenkään, ketä tieniä mielyttäisi?) alkoi äiti soittelemaan miehelleni ja pyytäen, ettei mies sanoisi näistä puheluista mitään minulla alkoi mustamaalaamaan minua, kaikella mahollisella tavalla.
Mies ihmetteli tätä, että miten hän voisi salata minulta asioita jotka koskee meitä kaikkia ja kieltäytyi salailusta josta helvetti repesi.
Tämä teiniän äiti pakotti miestäni ja minua, ettemme saa puhua asioista isompien kanssa, koska ahdistuvat siitä.
Mutta eihän puhumattomuus tässä todellakaan auta. Varsinkin kun yrittää saada lapset ymmärtämään ja sopeutumaan.
Mutta ei, asiat olisi pitänyt olla niin kuin isommat lapset haluavat tai ainakin heidän äitinsä tahdon mukaisia. Näin minä sain semmoisen käsityksen kun yritin kysyä apua miten voisin lähestyä hänen lapsiaa, koska tietenki hän tuntee lapsensa paremmin, tai siltä se silloin tuntui.
Teinien sopeutumattomuudesta on pieninkin kärsinyt mikä on ollu todella ahdistavaa, mutta siitä huolimatta ajattelin, että kyllä tämä tästä vielä.
Uusperheen pitäisi hioutua ja se ei tapahdu hetkessä siinä saattaa mennä parikin vuotta, mutta painostava ilmapiiri sieltä toiselta puolelta ei tunnu auttavan ei meitä eikä teinejä joilla varmasti kans vaikeeta hyväksyä uusi perhe, uudet säännöt ja vielä pieni joka haluaa leikkiä heidän kanssa ja vie sekä minun ja heidän isänsä huomion.
Ei sillä kyllä isä yrittää parhaansa antaa kaikille huomiota, mutta tietenkin isoimmilta vähän toivotaan ymmärrystä kun on pieni talossa, silloin huomiota pitää osata jakaa ja se on heille ollu vaikeeta.
Heidän äitinsä on julistanut mökömökö-sodan, eli ei katso, ei kommunikoi eikä halua olla missään tekemisissä isän kanssa. Tämmöinen käyttäytyminen on myös aiheuttanut lapsissa erikoisen käyttäytymisen, mm. Aina kun lapset tulee meille, ne on ku keihään nielaissu ja todella vakavia ja etääntyneitä. vkl aikana saamme lapset ns lämmitettyä ja juttukin luistaa ja yritetään löytää yhteinen linja, mutta heti kun äiti tulee hakemaan, meininki muuttuu kireäksi, tai jos viemme lapset niin lapset on kuin paniikissa " Istukaa autossa, mä tuon laturin" - ihan kuin lapset pelkäisi äidin reaktiota jos näkevät että häillä on kivaakin jos ei nyt minun kanssa niin edes isän kanssa.
Minua tämä asia on harmittanut ja monesti kiukuttanut, mutta ei voi mitään, ei voi vaikuttaa asioihin jos lapset ovat meillä vaan 2 kertaa kk.
Viimeisimpiä juttuja mistä meinasin tipahtaa tuolilta kun tämä ilmoittaa haluavansa Yksin.h. koska muka häiritsee jatkuva luvan kysyminen tulevaisuudessa. En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella, ehkä te osaisitte kertoa, että mitä tuon naisen päässä voi liikkua?
Mies ymmällään, mutta rauhallien.
Ps. meille tulossa vauva.
Tästä lapset tietenkin kärsineet ja varmasti luottamus varsinkin minuun on ollut olematon, minulla on edellisestä liitosta pieni lapsi 4v. Mikä on hankaloittanut teini-ikäisten suhtautumista.
No tätä asiaa pyöritellessä, monesti mietin, että miten saan korjattua tilanteen, mutta mitään muutosta ei tapahdu ainakaan toiselta puolelta. Lapsen ovat olleet aina isässä kiinni, mitä olen joskus ihmetellyt, että miten näin isot lapset ei osaa toimia ilman, että isää antaisi koko ajan huomiota. ajattelin aluksi johtuvan tietenki siitä, että uusi koti ja uusia perheenjäseniä mitä en kylläkään koskaan ole kokenut, että isommat olisivat meitä näin lämpimästi ottaneet vastaan, mutta oli miten oli aikaa kului, mutta tilannetta pahensi se, että heidän äitinsä alkoi sekaantumaan ja painostamaan meitä.
Aluksi kyseli no mitäs nyt jne.
Mutta sitten kun meidän perheessä olevat säännöt eivät mielyttäneet teinejä (eipä tietenkään, ketä tieniä mielyttäisi?) alkoi äiti soittelemaan miehelleni ja pyytäen, ettei mies sanoisi näistä puheluista mitään minulla alkoi mustamaalaamaan minua, kaikella mahollisella tavalla.
Mies ihmetteli tätä, että miten hän voisi salata minulta asioita jotka koskee meitä kaikkia ja kieltäytyi salailusta josta helvetti repesi.
Tämä teiniän äiti pakotti miestäni ja minua, ettemme saa puhua asioista isompien kanssa, koska ahdistuvat siitä.
Mutta eihän puhumattomuus tässä todellakaan auta. Varsinkin kun yrittää saada lapset ymmärtämään ja sopeutumaan.
Mutta ei, asiat olisi pitänyt olla niin kuin isommat lapset haluavat tai ainakin heidän äitinsä tahdon mukaisia. Näin minä sain semmoisen käsityksen kun yritin kysyä apua miten voisin lähestyä hänen lapsiaa, koska tietenki hän tuntee lapsensa paremmin, tai siltä se silloin tuntui.
Teinien sopeutumattomuudesta on pieninkin kärsinyt mikä on ollu todella ahdistavaa, mutta siitä huolimatta ajattelin, että kyllä tämä tästä vielä.
Uusperheen pitäisi hioutua ja se ei tapahdu hetkessä siinä saattaa mennä parikin vuotta, mutta painostava ilmapiiri sieltä toiselta puolelta ei tunnu auttavan ei meitä eikä teinejä joilla varmasti kans vaikeeta hyväksyä uusi perhe, uudet säännöt ja vielä pieni joka haluaa leikkiä heidän kanssa ja vie sekä minun ja heidän isänsä huomion.
Ei sillä kyllä isä yrittää parhaansa antaa kaikille huomiota, mutta tietenkin isoimmilta vähän toivotaan ymmärrystä kun on pieni talossa, silloin huomiota pitää osata jakaa ja se on heille ollu vaikeeta.
Heidän äitinsä on julistanut mökömökö-sodan, eli ei katso, ei kommunikoi eikä halua olla missään tekemisissä isän kanssa. Tämmöinen käyttäytyminen on myös aiheuttanut lapsissa erikoisen käyttäytymisen, mm. Aina kun lapset tulee meille, ne on ku keihään nielaissu ja todella vakavia ja etääntyneitä. vkl aikana saamme lapset ns lämmitettyä ja juttukin luistaa ja yritetään löytää yhteinen linja, mutta heti kun äiti tulee hakemaan, meininki muuttuu kireäksi, tai jos viemme lapset niin lapset on kuin paniikissa " Istukaa autossa, mä tuon laturin" - ihan kuin lapset pelkäisi äidin reaktiota jos näkevät että häillä on kivaakin jos ei nyt minun kanssa niin edes isän kanssa.
Minua tämä asia on harmittanut ja monesti kiukuttanut, mutta ei voi mitään, ei voi vaikuttaa asioihin jos lapset ovat meillä vaan 2 kertaa kk.
Viimeisimpiä juttuja mistä meinasin tipahtaa tuolilta kun tämä ilmoittaa haluavansa Yksin.h. koska muka häiritsee jatkuva luvan kysyminen tulevaisuudessa. En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella, ehkä te osaisitte kertoa, että mitä tuon naisen päässä voi liikkua?
Mies ymmällään, mutta rauhallien.
Ps. meille tulossa vauva.
Vastaukset 13
Vanhimmat
1.teinien äiti ei määrääteillä ettekä te määrää hänen luona !!!!
2.Teillä omn omat säännöt!
3.Kertoman perusteella ei ole perusteita yksinhuoltajuteen
Yksinhuoltajuuden saamiseen tuo on outo perustelu. Mihin hän tarvitsee lupia, kun lapset ovat jo teinejä. Heillähän on jo paljon sanomista asioihin. Jos he haluavat vaihtaa esim. nimensä äitinsä nimeen, niin eihän heidän tarvitse odottaa kovin kauan. Toisaalta yksinhuoltajuus ei myöskään muuta mitään sillä lapset ovat jo niin isoja, että heidän kontrolointi on hankalaa, ja teillä kuitenkin tapaamiset toimii.
Nämä tilanteet joissa rakastutaan eronneisiin ja perustetaan aina uusi perhe ovat hankalia. Lapset ja exät eivät aina pysy perässä kuka, ja minkälainen ihminen siellä lasten vaikutuspiirissä on. Itselläni on hyvät välit exäni uuteen vaimoon. Lapset ovat kiintyneet häneen, ja olisivat tosi surullisia jos exä sössisi tuon liiton. En tiedä miten sitten suhtautuisin jos uusi vaimo olisi hankala, mustasukkainen tai jopa päästään sekaisin. Onneksi niin ei ole.
Ja sinä päätit tehdä vauvan että saat pidettyä puolisot erossa toisistaan, vanhanaikainen konsti! Takaat rahantulon eron jälkeen.
Miksi rikoit perheen? Rikit ja halusit tulla raskaaksi heti, aika ovela oot.
Surullista että pitää noin alas vajota että saa miehen ja rikottua lasten elämän.
Siis mitä ihmettä?Aloittajalla on lapsi ENTISESTÄ liitosta.
Minkä perheen aloittaja on rikkonut?
Kiitos vastauksista ja yritän ottaa rennommin ja yrittää antaa vähän enemmän aikaa myös isoimille jos sitä tietenki haluavat vastaanottaa. Ja ymmärrän kyllä teinejäkin, koska olen ollut teini ja muistan ne tunteet ja ajat hyvin. Ja mitä tulee "perheenrikkojan" kommentille, niin en voi ymmärtää miten voi olla olemassa noin katkeria ihmisiä kuin sinä?
En ole rikkonut mitään, he olivat viimeeksi yhdessä 11 vuotta sitten! Ja siinä välissä miehelläni oli muitakin suhteita ja yhtäkään niistä en rikkonut, enkä oo puuttunut.
Ja jos meille on tulossa vauva ja tästä asiasta jo aikoja sitten puhuttu, ei suunniteltu tietenkeen, mutta puitu läpi ja jos lapsia tulee niin on tullakseen. Valitettavasti vaikka olisi minkänlaisia suojia jne. Jokainen tietää, että kun mies ja nainen jakaa saman sängyn sieltä voi tulla vauva. Ja en kadu sitä ollenkaan!
Ps. Ja en, en ole niin säälittävä ja katkeroitunut nainen, että suunnittelen tällä saavani pidettyä mieheni! :D Jos kukaan tietää, ettei lapsilla saa perhettä varmastikkaan pidettyä, ne on ne muut asiat jotka pitää perheen tasapainossa. Ja mitä tulee miehen eksään, minulla ei ole ollut ikinä häntä kohtaan mitään, eikä ole nytkään vaikka varmasti on siellä kaadellut mun päälle kaikenlaista, en inhoa häntä vieläkään. Ja voit päätellä, että minun pienen pojan isän entisen kanssa on välit hyviä ja aikuismaisia, luottamus rakentui siitä huolimatta vaikkakin hän ns "puuttu" lapseni kasvatukseen, tietenkin onhan hän entisen miehen nainen joka asuaa siellä, koti on hänenkin ja säännöt heillä on omanlaiset, jostain asioista tietenkin pitävät kiinni ja jotkut asiat on eri lailla ja se on minulla fine!
En pidä häntä perheenrikkojanakin vaikka tulikin aika nopeasti eron jälkeen kuvioihin. Meillä oli myös hankalaa joskus mutta saatiin kuin saatiinkin kaksi aikuista naista välit ja luottamus pelaamaan, että kyllä minulla on kyky ymmärtää muita, valitettavasti tuntuu ettei kaikilla sitä aina ole!
1. Ensisijaisen tärkeää on, että sinä aikuisena ihmisenä mietit, miltä tuntuu olla tällä hetkellä teinien kengissä. Se ei tarkoita sitä, että perheen säännöt muutetaan teinien mielen mukaan tms, mutta se tarkoittaa sitä, että alkaisit oikeasti tutustua heihin. Pyydä mukaasi leffaan, ehdota että kokkaatte yhdessä pizzaa tai muuta heidän lempiruokaa yms. Eli ole läsnä. Älä anna omie mörköjesi pilata lasten teini-ikään. He ovat kuitenkin hyvin herkässä iässä.
2. Yksinhuoltajuuteen ei ole perusteita. Saahan hän sitä hakea, mutta läpi ei mene. Ei kannata stressata asiaa.
3. Kumpi teistä pitää miehen exään yhteyttä, sinä vai mies? Ethän sinä? Nyt kun tilanne on kriisissä, niin yhteydenpidon on kuljettava miehesi kautta. Se on hyvä että hän pitää huolen avoimuudesta sinun suuntaan. Miehesi voisi tilanteen rahoittamiseksi exälle sanoa, että lasten asioista voisivat soitella vaikkapa kerran viikossa aina maanantaisin, ja puhuvat siten että lapset eivät ole paikalla. Tästä eteenpäin sekä sinun ja miehesi, että miehesi ja exän väliset riidat ja napakat keskustelut käydään siten, ettei lasten tarvitse sitä kuunnella.
4. Tietenkin huomiota pitää jakaa, kun lapsia on 3, kohta 4. Oletko myös sinä muistanut jakaa huomiotasi? Kuten kohdassa 1 kirjoitin, on sinun vastuullasi rakentaa nyt suhdetta miehesi lapsiin. Miehesi nähtävästi onkin rakentanut suhdetta sinun lapseesi. Se on totta, että tiiviit suhteista tulee vasta ajan kanssa. Mitä isompia lapsia, sitä pidempi aika siihen kuluu. Mutta näe se vaiva! Muuten et ole perhettä ansainnut.
5. Olette miehen kanssa päättäneet perheen säännöistä, mutta koska perheessä on myös teinejä, ei sääntöjä voi "syöttää" enää samalla tavalla kuin pikkulapsille. Teidän poppoo on perhepalaverin tarpeessa. Ottakaa kynä ja paperi esiin, käykää aikuisten puheenjohdolla läpi perheen säännöt, kuunnelkaa mitä lapset ovat niistä mieltä, ja pohtikaa onko jotain sääntöä syytä tai mahdollista muuttaa. Jos jokin sääntö on ja pysyy, niin muistakaa että se pitää PERUSTELLA teineille. (Esimerkiksi jos nukkumaanmenoaika on klo 21, koska perheessä on myös pieniä lapsia eikä aikuiset yksinkertaisesti muuten jaksa, niin siitä asiasta on osattava keskustella ja perustella -ilman riitaa.) Teinit voi kyllä hermostua vähästäkin, mutta aikuiset ei. Lopuksi kun saatte muokattua perheenne säännöt, niin KAIKKI alekirjoittaa ne. Myös se 4v. Selittäkää asiat myös hänelle. Tästä lähtien asioiden ja sääntöjen sisäistäminen tuntuu helpommalta, koska on ollut kaikki mukana luomassa sääntöjä.
6. Huom, säännöt voi olla myös POSITIIVISIA. Esimerkiksi sääntö: jokaisella lapsella on oikeus viettää 2 tuntia kuukaudessa aikaa kahdestaan isän/isäpuolen kanssa jonkin mukavan puuhan parissa. Tai jotakin vastaavaa. Tällaiset positiiviset jutut myös vahvistaisi lasten luottamusta sinuun.
Kannattikko rikkoa lapsiperhe? Toivottavasti omatunto soi ja kovaa... monesti tuommoset naikkoset ovat halveksittuja ihmisiä, katkeria ja valehtelojoita, olleet aina.
Knnattaa sun mennä hoitoon ennenkuin rikot useampia perheitä, sikamaista.
Mistä sait käsityksen, että aloittaja on rikkonut jonkun perheen?
Se on tota mantraa vuosikausia ruikuttanut eikä ymmärrä psykologiaa lukeneena yksikertaisintakaan vastausta
Se on varmaan yrittänyt vuosikausia tavata sanaa "psykologia", ja näin kuvittelee lukeneensa psykologiaa.
Ja vaikka vahingossa olisikin lukenut jonkin psykologiaa käsittelevän artikkelin, sen ymmärtäminen on takuulla jäänyt puolitiehen.
Oman pyskologisen lausunnon on lukenut ei muuta eikä sitäkään ymmärtänyt
Tuon siitä saa kun sotkee toisten perheen ja suvun ja leikkii itsevaltiasta. Jos itsellä ei ole mitään miksi rikkoa sitten toisgten perhe ja se kaikki minkä vuoksi mies on työtä tehnyt?
Tuosta sitä saa kun jää yksinäiseksi ja katkeraksi jolla ei ole oikasti muuta elämää, kun haukkua muita koska muutakaan ei ole. Tuommosia asiattomia kommenteja pitäisi ilmiantaa. huhhuh