Löysin vasta nyt tämän palstan ja rohkenin kirjoittaman oman elämäni tämän sairauden kanssa.
Minä olen kahden pojan äiti Keskisuomesta,masennusta sairastunut teini ikäisestä asti.
Sairastuin traagisten asioitten takia niuorena silloin en tajunnut mitä tämä on ?
Ensimmäisen pojan syntymän jälkeen minulla epäiltiin synnytyksen jälk masista,sain lääkityksen.
Kaikki meni hyvin ja toinen poika ilmoitti tulostaan muutaman vuoden päästä,sama juttu järkyttävä väsymys ahdistus jne.
Uusi lääkitys ja terapiassa käynnit.aloin itse puhua oireistani Psylologille.
Tuntui ettei lääkkeet auttaneet vaan aloin saada juuri näitä lasku ja vauhti kausia.
Työhön palattuani tajusin diagnoosi ei voi olla oikea,keskivaikea masennus.
Pitkän taistelun jälkeen löysin lääkärin joka lähetti minut hyvälle Psykologille.
Hän kirjoitti uudet lääkkeet jotka toki auttavat mutta edelleen vuosien jälkeen tämä on yhtä vuoristorataa.
Tiedän etteivät kai mitkään lääkkeet tätä sairautta pysäytä,tadaavat niitä nousuja ja laskuja.
Elämä on mennyt vuodesta toiseen jossain sumussa,työni hoidan hyvin siihen ei saitauteni ole pahemmin vaikuttanut.
Mutta juuri oli muutama päivä kun ryömin hirveässä ahdinkossa,tänä
aamuna ei mitään.
Koko aamun siivonnut hihkunut ihana mennä huomenna töihin jne...
Perheellä on kestämistä minun kanssani,mutta tämä on minun elämääni.
Helppoa ei ole mutta toivon että tulisin jotenkin toimeen itseni kanssa,olen myös valmis vaihtamaan ajatuksia spostitse jos tunnet samoin.
Minun tarinani
7
213
Vastaukset
Hyvä Pinkkinen!
Kiitos viestistäsi ja oletpa valinnut kivan nimimerkin!
En osaa oikein muuta tehdä kuin lähettää täältä kannustus- ja tsemppiajatuksia! Kuulostaa siltä, että oikea diagnoosi on lopulta ollut helpotuskin, vaikkei sairauden oireet täysin poistukaan. Sain sellaisen vaikutelman, että kuitenkin ne ovat hallinnassa ja osaat olla kiitollinen nykytilanteestasi.
Katso itseäsi hyväksyen ja armollisesti. Jokaisella meistä on omat puutteensa ja ongelmansa, täydellisyyttä ei ole. Sinulle nyt on tullut tämä sairaus, mutta se ei tarkoita ettetkö olisi paras äiti omille pojillesi ja riittävän hyvä juuri sellaisena kuin olet.
Ilon pilkahduksia viikkoosi!
Lämmöllä,
Pappi Elisabet- Pinkkinen66
Kiitos kaunis Elisabeth viestistäsi
En kovin perusteellisesti kertonut tilanteestani,olen huono kirjoittamaan.
En osaa sanoa olenko ikinä hyväksynyt tätä sairautta,se on osa minua mikä on totta.
Mutta erittäin vaikea tämän kanssa on elää.on pitkiä jaksoja milloin tuskin sairauttani muistan.
Ne ajottuu siihen kun olen paljon töissä,siitä olen kiitollinen että voin työtä tehdä.
Muuten ehkä olisin ihan pohjalla pahinta kuitenkin elämässäni on teininä tapahtuneet asiat.
Niitä en ikinä voi unohtaa tai anteeksi antaa,se viha mitä tunnen on liian suurta.
Minun tapauksessani ei voi puhua anteeksi annosta,minkä jälkeen voisin elää hyvin.
Miksi antaisin ihmiselle anteeksi joka tuhosi minut henkisesti?
Suojelin hänen puolisoaan 20 vuotta pitäen salaisuuden sisälläni,nyt olen hänelle kertonut.
En tiedä miten hän jaksaa ja oliko se oikea ratkaisu,ei hänen olisi ehkä tarvinnut tietää puolisonsa teoista.
Mutta se ei minua kiinosta yhtään minun sairastuminen alkoi niistä teoista,en ikinä unohda sitä.
Tälle ihmiselle suurin rankaistus on olla olemassa,olen sen hänelle tehnyt selväksi.
Minä yritän mennä päivä kerralaan lasten kanssa,heille minä olen TÄRKEIN.- psykoottinen-
Anteeksiantamattomuudella ja katkeruudella suljet vain itsesi vankilaan, niin ettet pysty tervehtymään todella sinulle tapahtuneista kamalista asioista. Menetät sen kaiken mitä sinulla olisi vielä elämässäsi jäljellä! Sitä paitsi se on syntiä.
Anteeksiantaminen on päätös! Ei tunne! Se ei tee pahasta asiasta koskaan oikeutettua! Mutta se vapauttaa sinut siitä! Anteeksiantaminen ei myöskään tarkoita sitä, että sen tähden sinun pitäisi pitää yhteyttä niihin ihmisiin. Luottamus ei palaa välttämättä koskaan. Se voi palata mikäli pahan teon tehnyt katuu ja pyytää anteeksi sinulta. Lopettaa pahat tekonsa. Ja jos haluat tai päätät antaa siihen ajan kanssa mahdollisuuden.
Viha kannattaisi yrittää purkaa johonkin rakentavaan kohteeseen, ettei se tule ulos vahingossa vääriin ihmisiin tai paikkoihin. Ethän haluaisi sitä? Masennus on itseen käännettyä vihaa, joten tämä tuhoaa sinua enemmän kuin ehkä olet tajunnutkaan?
Minä olen itse antanut anteeksi minulle tehdyt pahat teot ja se on ollut yksi parantumiseni kulmakivistä. Tietysti omassa voimassani en siihen olisi kyennyt mutta olen uskossa ja uskon Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitustyöhön, siitä olen saanut voiman antaa anteeksi myös muille, heidän syntinsä minua vastaan, olenhan itsekin saanut omat syntini anteeksi Jumalalta, yksin armosta.
Älä koskaan enään suojele ketään pahantekijöitä, siinä sinä hylkäät itsesi ja sen mitä sinä tarvitset. Syyllisille kuuluu rangaistus asioista, ottaa vastuu teoistaan, ja se alkaa siitä, että ne tuodaan julki! Puhu asioista, niin asianomaisten kanssa, sinä tarvitset sitä vaikka he eivät sitä myöntäisikään. Puhu myös jonkun ulkopuolisen kanssa, joka voi sinua tukea tässä mitä sinulle on tapahtunut. Oletko sinä hyväksikäytön uhri? Hae vertaistukea itsellesi!
Älä anna yhden pahan asian pilata koko elämääsi! Uskalla surra asia pois elämästäsi!
- Pinkkinen66
Viimeinen asia mitä toivoisin ettei minulle tyrkytetä on usko ja Jumala,en IKINÄ ole uskonut ja en tule uskomaan.
Miksi tämä teidän Jumalanne sallii kaikki hirveät teot,Isikset Syyriassa tapahtuvat hirmu teot.
Onko JUMALANNE kenties lomalla vai muuten vaan saamaton.
Minä en ikinä tule antamaan ihmiselle anteeksi joka pilasi elämäni,hän saa nyt maksaa
teoistaan.
Olen viimeinkin kertonut hänen ex puolisolleen jota suojelin vuosikymmenet,hän järkyttyi.
Joutui hakemaan apua itselleen minä teen nyt kaikkeni että jokainen saa tietää mitä hän on tehnyt.
En ole missään vaiheessa ollut niin lopussa että olisin hakenut uskosta apua,se on niin
sairasta.
Olen kirkosta eronnut kauan sitten.- lkkllklnllnklk
Sama kai se mistä sitä apua saa, toisille se on jumala, toisille taas kirkko, joillekin heroiini tai seksi. Mitä väliä sillä on mistä se apu ja voimat elämiseen tulee jos ne eivät ketään muuta satuta?
- Kaikkonpi
Katkeruus jäytää,Älä koko ihmiskuntaa tuomitse yhden teoista,kiitos.Olen pahoillani koettelemuksistasi.
- Meneyksityiselle
Ei täältä apua saa kilpirauhasongelmiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p551796Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,431583- 491539
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.41485Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis51468Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin51384Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä71298Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta101260Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla31132Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni31113