En tiedä miksi monella on sellainen käsitys, että juristit olisivat rahanahneita roistoja. Tarkoitan siis lakimiehiä. Itse olen aina ollut sillä kannalla, että he ovat lainkuuliaisia joille oikeus on kaikki kaikessa. Eli kun he puolustavat myös raiskaajia ja murhaajia, mitä moni tavallinen pulliainen ei käsitä. Mutta lakimies tietää, että laki on kaikille sama ja että myös rosvoilla on oikeuksia. Asianajajan työtä pitäisi ajatella niin, että se on oikeuden toteutumisen valvomista. Varmistetaan että syytetty saa oikeudenmukaisen käsittelyn eikä mitään liian kovaa tai väärää tuomiota.
Juristit eivät ole roistoja
enjuristimutta
6209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suomen oikeuslaitoksen antamat tuomiot henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista ovat niin täysin epäoikeudenmukaisen kevyitä ettei yksikään asianajaja tässä maassa ainakaan noiden parissa työskennellessään aja todellista oikeutta. Tuntuu että tässä maassa ainoastaan rikollisella on oikeuksia, ei koskaan uhrilla.
Ja lisäksi raharikoksiin taas suhtaudutaan aivan vastakkaisella tavalla. Hyvinvointivaltio = valtio voi hyvin, et sinä.
Kai ymmärrät, että mielestäsi kevyet rangaistukset ovat lainsäätäjän syytä (eduskunta) eikä lainsoveltajien (tuomioistuinlaitos), jotka toimivat lainsäätäjien asettamissa rajoissa?
Kun kuulen sanan juristi, lakitoimisto etc. niin varmistan, että lompakkoni on edelleen varmasti takataskussa tallessa. Laitan vielä napin kiinni varmuuden vuoksi !
Täysin samaa mieltä!
Alalla on aika yleisesti tiedossa, että lakimiesten tuloille ollaan kateellisia vaikka itse tienattaisiin paljon paremmin.
Ymmärtäisin lakimiesten vieroksumisen liittyvän ihmisten käsitykseen tarpeellisesta palvelusta.
Yleensä lakipalvelua tarvitaan johonkin byrokratian vaatiman paperin kirjoittamiseen tai muuhun sellaiseen. Ihmisten mielestä kaikki hallintoon liittyvä on turhaa ja pienten ihmisten kohtuutonta kiusaamista. Mikäli he eivät byrokratiasta selviä yksin ja joutuvat avusta maksamaan, ovat he vihaisia niin yhteiskunnalle kuin lakimiehellekin. Kehtaakin laskuttaa yhdestä työtunnista melkein tuntipalkan verran.
Tämä sama koskee muitakin yrittäjiä.
Ihminen vie autonsa korjaamolle kun siinä on vikaa. Sitä ennen hän on maannut autonsa alla pakkasessa ja yrittänyt sovitella jakoavaintaan mitä erilaisimpiin pultteihin onnistumatta avaamaan niistä yhtäkään, tai ainakaan saamaan niitä takaisin kiinni. Hän tarvitsee autoaan ja on kykenemätön korjaamaan sitä itse.
Autokorjaaja laskuttaa hänellä uudet osat ja 50e/työtunti. Asiakas maksaa mukisematta, mutta pitää korjaajaa kuitenkin huijarina. Miten muutaman osan vaihtamiseen on ammattimieheltä voinut mennä kaksi tuntia? Hän kertoo kaikille kuinka jobbari huijasi häntä ja aikovansa ostaa kalliit työkalut ja korjata autonsa tästä lähtien itse.
Sanomattakin on selvää, ettei hän aio mitään sellaista tehdä vaan vie autonsa samaan korjaamoon seuraavankin vian ilmetessä.
Autokorjaajan ja lakimiehen välillä on yksi pieni ero. Asiakkaat oikeasti kokevat tarvitsevansa korjaajaa, koska eivät osaa autoaan itse korjata.
Lakimieheen turvaudutaan, koska pelätään virheen tekemistä byrokratian koneistossa ja sen taloudellisia seuraamuksia.
Ihmiset kokevat, että byrokratian pitäisi maksaa siitä johtuvat kustannukset, ei heidän itsensä. Näin he kokevat lakimiesten olevan osa sitä samaa byrokraattista koneistoa, jonka takia he apua tarvitsevat.
Autokorjaajaan tämä rinnastuisi, jos korjaaja kävisi ensin rikkomassa asiakkaansa auton ja vaatisi korjaustyöstä niin uusien osien hinnan kuin korvauksen korjaustyöhön käytetyistä tunneistakin.
Ihmisten mielestä yhteiskunta ja koko elämä on käynyt liian mutkikkaaksi ja vaikeaksi jos joutuvat lakimieheen turvautumaan. Autokorjaajaan turvautuessaan ainoastaan autot ovat käyneet liian mutkikkaiksi.