Kaikki äänet kuuluu kassulla naapuriin

ei voi lauantaiaamuna aikaisin korjata eikä käyttää moottorisahaa tai mopoa olkkarissa kuten savella

Tuollaistahan se elämä on kasarmilla, aivan poikkeuksetta. Kaikki kuuluu, kaikki häiritsee. Tuon kirjoittajalla ilmeisesti ei ole naapureina Ritua ja Raipea, jotka laulaisivat Mombasaa tahattomassa kaanonissa.

Itse asuin talossa jossa naapurilla oli huomauttamista astioiden pesemisestä eli tiskaamisesta. Kyseessä oli helsinkiläinen arvoasunto kantakaupungissa.

Mun mielestä on kiva aina poiketa kassulle. Perjantai ja lauantai-iltasin voi kuunnella hetekoiden natinaa, kännisten örväämistä ja katella viranomaisia ja sairaanhoitohenkilökuntaa työssään.

Omiin nuoruusmuistoihin kuuluu asuminen Töölössä. Asuin ylimmässä kerroksessa ja seinänaapureita oli tasan yksi eli yksi 80 viehättävä rouva. Muutenkin koko alue oli porvariston hillittyä charmia mikä sopi minulle hyvin kun tein jatko-opintoja silloin.
Elämä ei kuitenkaan ollut pelkästään työskentelyä, minulla oli nimittäin tyttöystävä. Se olikin oikein söötti ja hiljainen typy, paitsi sängyssä. Jessus sitä ääntä kun sitä pantiin, ja kyllä minä sitä paninkin. No, väliseinät siinä talossa olivat kanankakkaa ja kaikki kuului tietysti läpi. Naapurin rouvat olivat hienotunteisia eivätkä suoraan sanoneet mitään mutta sitä tytsyä ne katsoivat kuin käärmettä. Jopa minä huomasin sen. Se vanha rouva teki lopulta asunnossaan remontin ja laittoi äänieristykset seiniin. Taisi kyllästyä siihen kirkumiseen. Alakerran naapurikin lähetti nootin postiluukusta.
No minkä minä sille voin, ja ei se ääni minua häirinnyt vaikka jouduin kuuntelemaan sitä ihan vierestä.
Tällaisia nuoruusmuistoja.