http://www.iltasanomat.fi/asuminen/art-2000001133459.html
Neukkukuutiossa ei voi tehdä mitään, naapurit häiriintyvät metelöinnistä.
Ymmärtäähän sen, että kaikki äänet häiritsevät, jos hermo on tiukalla. Ördays parvekkeella ja aaltopellinpalan ympärillä, oksennus rappukäytävässä, ruuan käry postiluukusta, naapuri nukkuu 10 sentin päässä. Huhhuh, mitä elämää!
Onneksi itsellä OK-talo.
Neukkukuutiossa ei voi tehdä mitään, naapurit häiriintyvät metelöinnistä.
Ymmärtäähän sen, että kaikki äänet häiritsevät, jos hermo on tiukalla. Ördays parvekkeella ja aaltopellinpalan ympärillä, oksennus rappukäytävässä, ruuan käry postiluukusta, naapuri nukkuu 10 sentin päässä. Huhhuh, mitä elämää!
Onneksi itsellä OK-talo.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei voi lauantaiaamuna aikaisin korjata eikä käyttää moottorisahaa tai mopoa olkkarissa kuten savella
Tuollaistahan se elämä on kasarmilla, aivan poikkeuksetta. Kaikki kuuluu, kaikki häiritsee. Tuon kirjoittajalla ilmeisesti ei ole naapureina Ritua ja Raipea, jotka laulaisivat Mombasaa tahattomassa kaanonissa.
Itse asuin talossa jossa naapurilla oli huomauttamista astioiden pesemisestä eli tiskaamisesta. Kyseessä oli helsinkiläinen arvoasunto kantakaupungissa.
Auuts. Huhhuh!!
Luulin, että kantakaupungin arvoasunnoissa
A) ei kuuluisi tiskauksen äänet naapuriin
B) olisi tiskikoneet
Mutta ei kumpaakaan. HUH
Onneksi on oma ok-talo.
Kapean tiskikoneen saisi ehkä asennettua kaasulieden tilalle.
Mun mielestä on kiva aina poiketa kassulle. Perjantai ja lauantai-iltasin voi kuunnella hetekoiden natinaa, kännisten örväämistä ja katella viranomaisia ja sairaanhoitohenkilökuntaa työssään.
Sinipukuset vie aina pahimmat ördääjät rauhottumaan hetkeksi aikaa.
Omiin nuoruusmuistoihin kuuluu asuminen Töölössä. Asuin ylimmässä kerroksessa ja seinänaapureita oli tasan yksi eli yksi 80 viehättävä rouva. Muutenkin koko alue oli porvariston hillittyä charmia mikä sopi minulle hyvin kun tein jatko-opintoja silloin.
Elämä ei kuitenkaan ollut pelkästään työskentelyä, minulla oli nimittäin tyttöystävä. Se olikin oikein söötti ja hiljainen typy, paitsi sängyssä. Jessus sitä ääntä kun sitä pantiin, ja kyllä minä sitä paninkin. No, väliseinät siinä talossa olivat kanankakkaa ja kaikki kuului tietysti läpi. Naapurin rouvat olivat hienotunteisia eivätkä suoraan sanoneet mitään mutta sitä tytsyä ne katsoivat kuin käärmettä. Jopa minä huomasin sen. Se vanha rouva teki lopulta asunnossaan remontin ja laittoi äänieristykset seiniin. Taisi kyllästyä siihen kirkumiseen. Alakerran naapurikin lähetti nootin postiluukusta.
No minkä minä sille voin, ja ei se ääni minua häirinnyt vaikka jouduin kuuntelemaan sitä ihan vierestä.
Tällaisia nuoruusmuistoja.