Eli siis mulla on masennus ja äiti laitto aika kauan aikaa sitten puhumaan jollekkin paskalle tädille. Yritin selittää ettei pelkkä puhuminen auta, mutta sano vaan "kyllä se auttaa, usko mua. Mäkin olen ollut masentunut" miten vitussa puhuminen estää mua tappamasta itteeni?! Äiti muutenkin valittaa miten koulu menee huonosti ja tulen aikasemmin kotiin. Sitten selitän etten jaksa olla koulussa niin kauaa. Miten saisin äitin uskomaan, ettei pelkkä puhuminen auta?
Puhuminen ei vaan auta
Paskatäti
5134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei varmasti pelkkä puhuminen auta vaan keskustelulla pitäisi olla jokin tarkoitus; tavoitteita, ongelmanratkaisua, suunnitelmia, tsemppausta jne. Jos pelkkä suun aukominen auttaisi niin sitähän voisi puhella vaikka linnuille ja pilville.
Ja eikä se silti välttämättä auta..osalla auttaa osalla ei..tosin samalla he taitavat arvioda uhkaa että olet ko vaarallinen itsellesi tai muille. Mutta keskusteluapua tarjotaan usein vaikka siitä ei hyötyisi..aina vain todetaan saattaa hyötyä mutta juuri muuta kun ei ole tarjolla pillereiden lisäksi.
Onko sinulla sitten niin vaikea olla, että mieluummin kuolet? Kiusataanko sinua. Koetko ettei elämällä ole tarkoitusta. Muistatko milloin olit vielä onnellinen. Mistä hetkestä paha olo alkoi? Vai onko se hiipinyt vähitellen?
ymmärrän kyllä jos tuntuu siltä ettei juttelu auta. kukkahattu täti koulutuksellaan ja omalla elämän polullaan voi olla aika kaukana sun todellisuudesta. se ei välttämättä tajuu millaisten asioitten kans nyky nuoret saa painia. se sanoo että ota ittees niskast kii ja tos on sulle purkki pillereitä. oikees se on vaan siin, et ota ittees niskast kii. elämä on välillä vittumaista. moni taistelee omissaan läpi vaikeitten aikojen ja niin se vaan on. kyllä tää välillä on myös sitä ruusuilla tanssimista. koita jaksaa kesä lomaan asti. sit saa taas tehä mitä huvittaa. älä vaivu synkkyyteen!!! :)
Psykoterapiassa ei ole itsetarkoituksellisen tärkeää se puhuminen, vaan toisen ihmisen avulla saada ymmärrystä omaan sisimpään, omiin tunteisiin, motiiveihin, sisäisiin ristiriitoihin. Toinen ihminen auttaa sinua itsetutkimisessa.
Miksi olet masentunut? Katosivatko haaveet, miksi ja minne? Kuka päättää elämästäsi ja kuolemastasi? Mitä koulunkäynti sinulle merkitsee? Pidätkö itsestäsi ja ellet, niin miksi et? Koetko olevasi normaali/samanlainen vai erilainen kuin muut? Mitä se sinulle merkitsee? Ovatko muut ihmiset sinulle tärkeitä? Miksi? Tuntuuko, ettei kukaan voi sinua ymmärtää? Mistä niin päättelet ja mitä se sinulle merkitsee? Haluatko muutosta itseesi taio elämääsi? Miten se syntyisi?
Jos sinulla ei ole yhtään avointa kysymystä itsesi ja elämäsi suhteen, et tarvitse psykoterapiaa. Jos kysymyksiä on ja pidät isteäsi tärkeänä, niin ei psykoterapiasta haittaa ole.
Ja tiedoksi, ettei psykoterapia ole mitään juttelua. Jutustelua voi harrastaa muualla.