Oli eilen naistenpäivään ns. "varaslähtö" hiukan ikääntyneimmän ladyn luokse kutsu.
Entisajan malliin kunnon keitto lounas. Yllätys, yllätys jälkiruokana kunnon marjakiisseli. Eipä tuota herkkua ole maisteltu sitten "moneen ves`kesään", kuten täkäläinen sanonta kuuluu. Yhä vieläkin suussa ja mielessä maistuu kiisseli.
Mihin muuten on unohtunut kiisseli, joka on ruuansulatukselle hyvin ystävällinen?
Marjoja on pakastin täynnä, nyt sitten kiiselin keittoon. Ei muuta kun vettä, marjat kattilaan, suurustaminen perunajauhoilla, makeutus mielen mukainen----mikä parhainta, eipä kiisseli paljon kukkaroon lovea tee. Nyt jäävätkin - smoothiet - tämän päivän suosikit unholaan. Kyllä kirkkaan värinen kiisseli aina smoothiet korvaa johon kaupan hedelmätiskiä ei tarvita, ei kermoja, rahkoja, kookosmaitoja sekä muita hapanmaito tuotteita.
Samalla tulee lapsuusaika mieleen sekä senaikaiset ruuat. Hernesoppa on jo tullut valikoimaani, illalla pussillinen herneitä hyvin huuhdeltuina yön ajaksi kattilaan likoamaan. Keitellään seuraava aamupäivä, aina ei tarvitse keitto lihaa, jos näyttää likulta voi vehnäjauholla hieman suurustaa. Muut tykötarpeeet oman maun mukaiset.
Madesoppa aika meni jo ohitse - voihan kalasopan kaikista muistakin kaloista keittää, vaikka ahvenen tirrreistä. Ihan kukkarokin iloitsee näistä herkuista.
Näissä merkeissä, "Hyvää Naistenpävää" kaikille palstalaisille myös HEILLE ah`niin ihanille ruusuttajille, poskiksien kiitoksin !
Entisajan malliin kunnon keitto lounas. Yllätys, yllätys jälkiruokana kunnon marjakiisseli. Eipä tuota herkkua ole maisteltu sitten "moneen ves`kesään", kuten täkäläinen sanonta kuuluu. Yhä vieläkin suussa ja mielessä maistuu kiisseli.
Mihin muuten on unohtunut kiisseli, joka on ruuansulatukselle hyvin ystävällinen?
Marjoja on pakastin täynnä, nyt sitten kiiselin keittoon. Ei muuta kun vettä, marjat kattilaan, suurustaminen perunajauhoilla, makeutus mielen mukainen----mikä parhainta, eipä kiisseli paljon kukkaroon lovea tee. Nyt jäävätkin - smoothiet - tämän päivän suosikit unholaan. Kyllä kirkkaan värinen kiisseli aina smoothiet korvaa johon kaupan hedelmätiskiä ei tarvita, ei kermoja, rahkoja, kookosmaitoja sekä muita hapanmaito tuotteita.
Samalla tulee lapsuusaika mieleen sekä senaikaiset ruuat. Hernesoppa on jo tullut valikoimaani, illalla pussillinen herneitä hyvin huuhdeltuina yön ajaksi kattilaan likoamaan. Keitellään seuraava aamupäivä, aina ei tarvitse keitto lihaa, jos näyttää likulta voi vehnäjauholla hieman suurustaa. Muut tykötarpeeet oman maun mukaiset.
Madesoppa aika meni jo ohitse - voihan kalasopan kaikista muistakin kaloista keittää, vaikka ahvenen tirrreistä. Ihan kukkarokin iloitsee näistä herkuista.
Näissä merkeissä, "Hyvää Naistenpävää" kaikille palstalaisille myös HEILLE ah`niin ihanille ruusuttajille, poskiksien kiitoksin !
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei ole kiisseli minulta unohtunut...päinvastoin : ainakin viikottain sitä valmistan, välillä ohuemmmaksi marjakeitoksi. Teen sen hiukan eri tavalla : Kylmään veteen kattilaan perunajauhot ja toisinaan loraus vahvaa mehua , sekoitan kuumennettaessa koko ajan, kunnes sakenee ja kirkastuu. Sitten runsaasti jäisiä marjoja , jotka sulavat sopivasti tuoreen veroisiksi, mutta eivät hajoa. Sokeria melko vähän, pinnalle kannattaa ripotella myös, ettei tule kettoa, siis ei kuoretu. Vadelma mustikka on vakioyhdistelmä, mansikka raparperi on kiva pari, karvianenkin yllättävän hyvä, sen voi siivilöidä. Mantelin ystävänä ripottelen joskus mantelilastuja kiisselini päälle, joskus nokare jäätelöä.
Hernerokan tekoa välttelen, tekosyynä se, että soppatykissä siitä tulee parasta. Minun yrityksissäni herneiden kuoret ovat erottuneet ikävästi ja lopputulos on ollut vetinen. Purkistahan sitä saa ja hiukan silputtua savukinkkua, joten ei ihan sekään suomalainen perinneruoka tule hylätyksi. Muunlaisia keittoja kyllä paljonkin keittelen , kalakeitto eilen vaihteeksi tuoreesta isosta turskasta leikatusta fileestä , jota on ollut saatavissa hyvin täällä viime aikoina Cittarin kalatiskillä ja Lidlissäkin on tuoreita pieniä kahden palan pakkauksia. Mielestäni se muistuttaa madetta, valkeaa ja maukasta.Paneroituna ja öljy-voiseoksessa paistettuna se on kulinaarista herkkua, sitruunaa puserrettuna päälle...nam. Turskaa sai vielä 1980-luvulla hyvin ihan Espoon edustalta mereltä syvänteistä pilkkimällä, sitten se katosi. Suolapulssit voivat sen taas takaisin tuoda rannikon läheisyyteen.
Naistenpäivää olemme joskus viettäneet entisten kollegoiden kanssa valmistamalla jonkun kotona keitto- ja sämpylälounaan ja laittamalla ruokarahat kehitysmaiden Naisten pankkiin. Nyt se ei ihan naistenpäivään osu, mutta päivä on jo sovittu.
Ainakin yksi kukkakimppu on tulossa, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät. Sähköposteja lähettelen ja saan, kivaa että palstallakin asia on esillä. :)
Iloista naistenpäivää !