Lissulle

Kyllä mä täällä aika paljon kirjoittelen.Musta on kiva kirjoitella,kun ei ihan kirjailijaksikaan ole.Sinäkö et ole vielä lopettanut polttamista.Koskas olet ajatellut lopettaa?Minä autan kyllä siinä missä pystyn.Mun neuvot ei suinkaan ole aina oikeita,vaan ne on sellaisia mitä olen itse kokenut ja miltä musta on tuntunut.Kysele vaan,vastaan kyllä mihin pystyn ja täällä palstalla on monia viisaitakin jotka varmasti auttaa,kunham kyselet vaan.Lopeta vaan polttaminen,kun olet ilmeisesti sitä jo suunnitellut.Täältä tulee tukea.hei hei terv lissu

Lissu on oikeassa. Tukea näiltä sivuilta varmasti saa, mutta kukin pystyy antamaan sitä vain omien kokemustensa perusteella. En ole huomannut, että täällä liikkuisi joku polttamisen lopettamiseen erikoistunut avustaja. Härnääjiäkin kyllä liikkuu, mutta nehän vain piristävät asiaa ja vahvistavat omassa päätöksessä pysymistä.

Minä poltin 50 vuotta (tuli taas kerran toistettua). Sitten vaan lopetin. Tuli sellainen iskostus päähän, että tupakka ei kuulu elämääni. Siihen se jäi. Astelin apteekkiin ja ostin nicorettea. Se helpotti asiaa merkittävästi. Vapinaa, poskipäiden ja silmien pullistusta ym. vaivaa oli vähän. Vaikeinta oli päästä eroon itse tavasta. Käsi meni taskuun alkuaikoina aina tilanteissa, joissa oli tottunut polttamaan. Noina hetkinä pitää olla itselleen ankara ja työntää mieliteko pois tajunnasta. Monesti tällaiseen hetkeen liittyy ikävä ja kaukainen kadotettu onnentunne. Jos sen kestät ja pääset siitä yli, olet voiton puolella. Saattaa tietysti olla niin, että tällaiset asiat eivät ole sinulle niitä vaikeimpia, minulle ne oli. Paljon auttaa, jos on heti jotain tekemistä, askartelua, kirjoittamista, lukemista, työtä ihan mitä vain. Sekin saattaa auttaa, että tuo mielikuviinsa jotain kivaa, suuri lottovoitto, upea auto tms.

Tässä jotain mitä on itsellä ollut. Toivon kovasti, että pääset alkuun ja pysyvästi.