Mitä alaa opiskelet? Kuinka paljon on pakollista läsnäoloa? Onnistuisiko opiskelu toisella paikkakunnalla asuen?
Läsnäolopakko
dinde
1264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tekniikan alaa opiskelen. Toki jos olet valmis tenteissä käymään niin silloin ehkä 15% kursseista vaatii paikallaoloa. Jos taas et edes tentteihin jaksaisi vääntäytyä niin on varmaan luokkaa 95% paikallaoloa. Toki omalla alalla on muutamia kursseja, joissa on pakko tehdä isompi työ ryhmässä, eli tällöinkin pitäisi pari kertaa käydä pyörähtämässä yliopistolla.
Eli jos pointtina on pystyä opiskelemaan etänä mahdollisimman paljon ja korkeintaan muutaman kerran kuussa käydä yliopistolla, niin tekniikan aloilla tämä onnistuu. Kuulema myös matematiikallakin tätä voisi tehdä paremmin, mutta kyseinen ala saattaakin olla hyvin vaikea päästä läpi ilman paikallaoloa.
Humanisti. Meill on suurin osa kurseista pienryhmäopetusta, joten toiselta paikkakunnalta käsin opiskelu onnistuu, jos jaksaa vaivautua yliopistolle (lähes) joka arkipäivä. Ei siis koske läheskään kaikkia humanistisia aloja, mutta omalla kohdalla tuli vähän yllärinä läsnäolopakko (vieras kieli pääaineena).
Juu kiitos. Jaksaisin kyllä mutta hoidan samalla sairasta vanhempaa...hänen asioistaan huolehdin niin muuttaa en voi. Haaveilen yliopistoon pääsystä mutta mietin kaatuuko kaikki siihen että joudun pysymään eri kaupungissa missä koulu on. Pienet on tulot myöskin että kovin moneen bussi/junamatkaan ei kuukaudessa ole varaa :( opiskelumotivaatiosta ei sen sijaan ole puutetta.
Joilain aloila pystyy tekemään paljon kirjatentteinäkin, joten pääaineen tietäminen auttaisi paljon
Kansanterveystiede olisi se mikä kiinnostaa.
Valmistuin 1v sitten tavoite ajassa. Meillä ei ollut käytännössä yhdelläkään kurssilla varsinaista pakkoa olla paikalla, mutta jotenkin jo ensimmäisten viikkojen aikana kävi selväksi, että noutaja tulee äkkiä, jos luennoilla ei käy. Niinpä 1 vuoden jälkeen aloitusryhmästä tipahti 12 pois, toisena vuonna 8. Lopulta valmistui 14 kpl. Aika hurja karsinta vielä sen päälle, että 90% opiskelemaan halunneista ei edes päässyt sisään. Eli ole paikalla! Aina!
Voisiko vanhempasi muuttaa mukana? Opiskelukaupungista saa perheasunnon ja tarvittaessa kotihoidon palveluita siinä missä nykyiselläkin paikkakunnalla. Tuskin vanhempasikaan haluaa, että uhraat elämäsi hänen sairaudelleen.
Karukarsinta mitä alaa opiskelit? Kuulostaapa hurjalta :/ miksi näin siis kävi?
Vanhempani on sen verran iäkäs etten usko hänen suostuvan lähtemään mihinkään synnyinkaupungistaan. Pakko kyllä pohtia vaihtoehtoja...
Todennäköisyys kyllä sillekin että pääsisin kerrasta sisään on melkoisen olematon.
Selitä asia vanhemmallesi. Voit yllättyä hänen vastauksestaan. Erään opiskelukaverini iäkäs vanhempi muutti synnyinkaupungistaan lähelle lastaan, vaikka opiskelukaverini ei olisi ennalta uskonut tällaista voivan tapahtua. Vanhatkin ihmiset voivat olla järkeviä ja harva haluaa lapsensa uhrautuvan vuokseen.
Juu, niitä vaihtoehtoja olisi nyt hyvä ottaa käyttöön. Vanhempasi hoito on järjestettävä muulla tavalla. Et saa uhrata elämääsi vanhemmalle, joka jättää sinut (= kuolee) ennen pitkää ja sitten olet ihan yksin tässä maailmassa tyhjän päällä, vailla koulutusta. Tämä kuulostaa julmalta, mutta julma on sinun kohtalosi, ellet rakenna omaa tulevaisuuttasi. Olen yhden tällaisen tapauksen läheltä nähnyt, surullinen juttu.
Miten olisi opintojen suorittaminen avoimessa? Tänä lukuvuonna itä-suomen yo:ssa oli perusopinnot verkkokurssina, eli ei tarvetta lähteä kotoa mihinkään. Hieman se maksaa, mutta lopulta melko pieni summa ja sisälle päästessä saa tod.näk. hyväksiluettua kaikki (riippuu yo:sta). Auttaisi varmasti pääsykokeissakin.
On mulla koulutusta, mutta yliopisto-opinnot on kiehtonut jo niin pitkään että en enää kestä :D avoimet opinnot olisi kyllä varmaan ihan hyvä vaihtoehto kanssa.
Kyllä pisti pohtimaan.. Mulla on jo toinen vanhempi kuollut niin vannoin että jäljellä olevan kanssa teen kaikkeni ja hoidan itse niin pitkään kun tarve vaatii...äiti on niin pirusti tehnyt mun eteeni että olis mun vuoro antaa jotain takasin.