Köyhät eivät saa oppia uutta

Opiskelua ja työn tekemistä ei voi verrata keskenään, koska taloudellinen tilanne vaikuttaa niihin eri tavalla.

Opiskeleminen on pitkäjänteistä toimintaa, jossa taloudellinen ahdinko tuntuu paljon pahemmalta kuin työn tekeminen taloudellisessa ahdingossa.

Opiskeleminen lainan määrää lisäämällä ja taloudellista tilannetta parantamalla voisi verrata uhkapelaamiseen, jossa kaikki pelaamaan ryhtyneet eivät voi voittaa, vaan osa jää vaille tarvitsemaansa työpaikkaa, jolla maksaa opintolainaansa takaisin.

Työn tekeminen ilman opiskelun antamaa korkeampaa koulutusta on paljon turvallisempaa, mutta tällaisesta työstä ei makseta hyvää palkkaa, pitempiaikaisen työn sijaan on tarjolla epävarmoja pätkätöitä ja koulutuksen puute aiheuttaa innovoinnin kokonaisvaltaisemman käyttämisen sijaan työssä esiintyvien ongelmien rajallisempia ratkaisumahdollisuuksia.

Kun rikkaat kouluttavat itseään johtajapaikoille ja köyhemmistä yhteiskuntaluokista tulee perusduunareita, niin yhteiskunnassa vallitsee pysähtyneisyyden tila, jossa varallisuus kerääntyy niille ihmisille, jotka pelkäävät uusia muutoksia ja niiden aiheuttamaa taloudellista epävarmuutta omalla kohdallaan.

Kilpailu on entistä säädellympää, joten uusia ajatuksia ja tuotteita esittävät eivät pääse perustamaan yrityksiä, jotka kilpailisivat paitsi oman maansa yritysten kanssa, niin myös maailmanlaajuisesti, ja palkkaisivat työntekijöitä enemmän tekemään kaikkia hyödyttäviä asioita.

Täystyöllisyyden rajoitteiden rikkominen vanhoja arvoja uhmaamalla lisäisi valtion vientiä ja loisi palkkatuloja ihmisten elämään leikkausten sijaan.

Globaali velaksi eläminen kasvaa juuri tällaisessa maailmantilanteessa, jossa vanhat ajatukset ovat vahvempia kuin uutta luovat.